Lue keskustelun säännöt.
Kestättekö te muut hyvin puhumattomuutta?
02.06.2017 |
Minä oon huomannut, että kestän puhumattomuutta aika huonosti. Ei tarvitse olla mitään täyttä mykkäkoulua. Mutta sekin riittää, että asiat käydään läpi vain parilla sanalla ja kaikki jää aivan kuin kesken. Tarvitsen näköjään sitä, että asiat käydään kunnolla läpi.
Ei nyt ihan kaikkea tarvitse väsymykseen asti puida. Mutta sen verran, että toistensa kanss tekemisissä olevat suunnilleen tietäisivät millä linjoilla kukakin missäkin asiassa ovat.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän epäselvä aloitus. Tarkoitatko puhumista riidan jälkeen, vai keskustelua yleensä asioista, puhumista puolison kanssa vai työpaikalla vai missä?
Vierailija kirjoitti:
Ei joka viikko tarvitse puhua.
Joissakin perheissä on selvästikin tällainen kulttuuri. Se on tullut huomattua.
Ap
Exä oli mököttämisen mestari, kolme kuukautta puhumatta meni kevyesti. Ei siinä hirveästi perheasioita hoideltu, kun äijä päätti vain olla puhumatta mistään. Nyt voin kyllä todeta, että onneksi lapset ovat perineet puhumisen minulta, joten meillä ei pahemmin mökötellä enää. Anoppi oli kyllä exän esikuva, parhaimmillaan hän oli vuosikausia puhumatta miniälleen.
Tuokin sitä vallankäyttöä, suljen sinut ulkopuolelle. Mutta enää ei haittaa, jos ei saa tekstaria laitettua, lapset pysyvät kotona. Minun kanssani ei tarvitse puhua, mutta siitä seuraa aina jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vähän epäselvä aloitus. Tarkoitatko puhumista riidan jälkeen, vai keskustelua yleensä asioista, puhumista puolison kanssa vai työpaikalla vai missä?
Ihan yleistä keskustelua tarkoitan, olkoon asia mikä hyvänsä. Kun jotkut ihmiset ovat niin vähäpuheisia, ettei asiat selviä, vaikka niistä puhuttaisi. Ollaan vaikka menossa mökille ja tehdään ostoslistaa. Muut mietiskelevät mitä he mielellään yleensä syövät, mutta yhdeltä irtoaa vain kaksi sanaa: kaikki käy. No sitten sille käy kaikki, ei siinä mitään.
Mutta kun sama kuvio toistuu kaikessa. Ollaan vaikka siellä mökillä ja siellä on myös hommia, niin yksi ei osaa sanoa tekeekö se mieluummin ruokaa vai metsätöitä. Sit kun sen kanssa yrittää jutella ruuanlaittokokemuksista tai metsätyökokemuksista, jotta voisi niistä päätellä jotain, niin puhe on yksisanaista. Keskustelun jälkeenkään ei ole hajuakaan mitä tuo ihminen tekee elämässään.
Tuon tyylistä. Kun olisi ihan kiva, ettei täysin kokkaustaidotonta laitettaisi tekemään koko porukalle ruokaa. Tai ettei kokemattomalle annettaisi moottorisahaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole puhunut puolisolleni puoleen vuoteen juuri mitään. Ei jaksa, ei kiinnosta. Hyvin rullaa elämä näinkin.
Väkivallaltakin se on kieltämättä välillä tuntunut. Ollaan tekemisissä niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Siksi haluaisin oppia ymmärtämään tuota vähäpuheisuutta, ettei olisi niin tuskallista.
Ap
Oisihan tuo otsikko voinut olla, että kestättekö vähäpuheisuutta? Olisi ehkä kuvannut tarkoittamaani paremmin.
Ap