Ovatko mielestäsi lapsettomat itsekkäitä?

Niin missä mielessä? Minulla on kolme lasta ja toisten lapsettomuus ei kuulu minulle.

Itsekkäitä on lapsia tekevät ja omia erinomaisia geenejään levittävät ihmiset. Orpoja on maailma täynnä, enempää ihmisiä ei tarvitsisi tehdä.

En tee lapsia koska en pidä lapsista, sillä ei ole mitään tekemistä itsekkyyden kanssa.

Eikös lapsettomat nimenään ole niitä EI itsekkäitä. Lapsiahan hankitaan vaan siksi koska "MINÄ HALUAN!!!!1" T: Ikuisesti lapseton nainen 28v

Eivät. Jokainen tekee omat valintansa. Fine by me.

Sitä kyllä inhoan että sitten jaellaan muille ohjeita ja ollaan esimerkiksi lastenkasvatuksen ammattilaisia...

Minun geeneillä on riski etyä lapsesta tulee sairas, kuten itsekin olen. Minusta itsekkäämpää olisi väkisellä tehdä lapsi ja mahdollisesti tuottaa lisää kärsimystä ja työkyvyttömiä tähän ylikansoitettuun maailmaan

Jotkut varmaan on ja jotkut ei, miten se liittyy siihen onko lapsia vai ei?

Ovatko ruskeasilmäiset itsekkäitä? Ovatko kaljut itsekkäitä? Ovatko slovenialaiset itsekkäitä? Ovatko siniseen pukeutuvat itsekkäitä?

En sanoisi itsekkäitä, mutta monet ovat joustamattomia, kaavoihin kangistuneita ja herkkähermoisia.

Ei, lapsiperheet on paljon itsekkäämpiä. Lasten verukkeella vaaditaan tukia ja palveluita, pitää olla erityisjärjestelyjä ja joustavuutta, koska lapset on niin tärkeitä.

Lapsettomuus tai vanhemmuus ei tee kenestäkään itsekästä tai epäitsekästä. 

Jos minä olen itsekäs siitä syystä, että jätän lapset tekemättä mielenterveysongelmieni takia, niin sitten olen. Ei kiinnosta. Mielestäni kuitenkin ajattelen enemmän niitä syntymättömiä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Ei, lapsiperheet on paljon itsekkäämpiä. Lasten verukkeella vaaditaan tukia ja palveluita, pitää olla erityisjärjestelyjä ja joustavuutta, koska lapset on niin tärkeitä.

Kyllä, on se kiva kun duunipaikalla lomat pitää olla juuri silloin kuin lapsillakin. Tämä on toki ymmärrettävää, mutta olisi lapsettomanakin kiva olla joskus esimerkiksi heinäkuussa lomalla.

Kenelläkään ei ole velvollisuutta lisääntyä. Aina kun luen juttua jostain perheenisästä joka on listinyt perheensä mietin että ei se lapsiperheen elämä nyt niin glamouria ole. Olen tavannut aivan hirvittävän itsekkäitä ihmisiä, lapsellisia ja lapsettomia ettei se lisääntymis status mitenkään automaattisesti sano minkälainen se ihminen on. Minä olisin mielelläni hankkinut lapsen noin 10 vuotta sitten mutta mitään ei tapahtunut. Juuri nyt taas ei ole hyvä aika. Ärsyynnyin suunnattomasti yhdestä naiskollegasta joka työajalla kaakatti kuinka hän nyt vaan hankkii vauvan. Lapsetkin ovat uniikkeja henkilöitä eikä mitään liukuhihnatuotteita eikä kaikki niitä saa vaikka haluaisikin.

Itsekkyys on luonnekysymys, joskus ihmisen itsekkyys voi vähentyä kun elämä opettaa oli lapsia tai ei.

Ikään kuin lapsen tehtävä olisi poistaa kaikki itsekkyys. Huokaus. Minä voisin yhtä kaikki haluta lapsen, mutta olen sitten varmaan kun en yksin hanki lasta, vaan haluaisin mieluummin jakaa tämän haaveen, jonkun toisen kanssa. Ja vielä itsekkäämmäksi varmaan käyn, kun toivon myös, että tuo toinen jakaisi lapsesta koituvat ilot ja surut - maksut ja kustannukset jotakuinkin, ainakin seuraavat parikymmentä vuotta. Ja toivon varmasti mahdottomia kun toivon myös, että kaikki edellä mainittu tapahtuisi mieluummin yhdessä minun kanssani ja ainakin yleensä hyvässä yhteisymmärryksessä ja keskinäisessä kunnioituksessa niin. että emme ikovinkaan montaa joutuisi kinaamaan siitä, mikä on tai olisi lapselle parasta.  

Vierailija kirjoitti:

En sanoisi itsekkäitä, mutta monet ovat joustamattomia, kaavoihin kangistuneita ja herkkähermoisia.

Aika monesta perheellisestä voi sanoa samaa. :D

Vain oman perheen tavat ja tottumukset ovat niitä oikeita, kaikki muut tekee väärin.

Ja pienten lasten vanhemmat ne vasta herkkähermoisia ovatkin, kun kaiken huomion vie se pikkupiltti.

Mielestäni itsekkyydellä ei ole tekemistä lasten kanssa. Riippuu ehkä enemmän ihmisen luonteesta. Toki monet vanhemmat ovat epäitsekkäitä siinä mielessä, että laittavat lasten edun edelle, mutta se on normaalia. Tosin kaikki eivät tuota tee. Mutta tiedän myös, että lapsettomat voivat olla epäitsekkäitä.

Miksi aina pitää asettaa vastakkain lapsellinen ja lapseton?

No en mä nyt sanois itsekkäitä. Toivon vaan että he eläävät sellaista elämää mitä haluavatkin elää. Nykypäivänä on onneksi se juttu, että jokainen voi valita oman elämänpolkunsa itse, eik tarvitse kangistua vanhoihin kaavoihin tai tehdä asioita vain sen takia että sukupuoli, roolit tai yhteiskunta niin määrää. Tämä tasa-avo tässä yhteiskunnassa on aivan mahtava juttu, ja toivoisin että moni arvostaisi sitä sen takia enemmän mitä nyt arvostaa.

Muutama  vela ystävä saa kuitenkin mun vereni välillä kiehumaan jutuillaan. He todella inhoavat lapsia, joo, ei ole pakko pitää!! Enkä todellakaan tuputa tai kerro omien lapsien kuulumisia tai tekemisiä, kun todella tiedän että heitä ei kiinnosta. Mutta niitä vihanpurkauksia en jaska kuunnella. Se on sitä perinteisellä ryöpyllä tulevaa kiihkoa, kuin sä jaksat, eiks sua vituta, pennut on tosi ärsyttäviä ja pilaa koko maailman juttua, onks sua kaduttanut, myönnä nyt vaan... Oikeasti, tosi ärsyttävää! Ja kyllä, välillä olen väsynyt töiden ja perheen pyörittämisestä, en ole robotti. Mutta päivääkään en kadu että lapset olen tehnyt, en edes pahana päivänä jolloinka kaikki menee päin p....ttä. He eivät suostu yhtään ymmärtämään, vaan aika-ajoin käydään tämä sama jankkaus. Toivoisin että he ymmärtäisivät että he puhuvat kuitenkin perheestäni ja lapsistani, joita rakastan yli kaiken hyvin hyvin loukkaavaan sävyyn, ja se satuttaa, ja todella siinä vaiheessa pidän kurissa leijona äiti roolini.

Molemmille olen useamman kerran sanonut, että en minäkään niin eläimistä välitä, mutta en minä mitenkään mene ja kyseenalaista heidän rakkauttaan lemmikkejään kohtaan, en todellakaan hauku heidän kissoja, koiria ja hevosiaan. Joten annetaanko olla, ja kunnioitetaan toisen elämänvalintaa. Ja ollaan onnellisia toistemme valintojen puolesta. Molemmat näistä on lapsuuden ystäviä, vaikka kyllähän tälleen ruuhkavuosina yhteydenpito on harvempaa..  vaikka se tasaisin väliajoin tapahtuva  jankkaaminen ja vänkääminen ärsyttääkin, se ystävyys silti kestää.. mutta ehkä joku päivä he antavat periksi, ja uskovat mitä sanon ja kunioittavat samalla tavalla valintaani, siinä missä minä kunnioitan heidän lapsettomuus päätöstään. Keski-ikäisiä ollaan. Ja näillä mennään.

Biologisessa mielessä lisääntymisen tarkoitus on AINOASTAAN levittää geenejään eteenpäin. Se, jos mikä on itsekästä.

Tämän ikuisen aiheen voisi jo jättää romukoppaan. Oli tai ei ollut itsekästä, itsekkyys on ihan luonnollinen piirre sekin.