Taas kerran lääkiksen pääsykoe feilattu ja vuosi lisää epätietoisuutta

Älä opiskele matikkaa pänttäämällä kaavoja ulkoa, ei auta mitään jos tehtävä ei ole triviaali kaavaan sovittaminen. Opettele ymmärtämään miksi kaava on miten se on, niin opit ne ulkoa siinä samalla, ja osaat ehkä käyttääkin niitä.

Tuo soveltuvuus alalle on lääkärin työssä hankala mitattava, koska lääkäreitä työskentelee niin kovin monenlaisissa tehtävissä, jotka vaativat hyvinkin erilaista ihmistyyppiä.

Toisissa hommissa vaaditaan käden taitoja, toisissa ei. Nopeaa toimintaa tai sitten pidempää pohdiskelua. On hallintoa ja on aloja, joissa ei potilaiden kanssa olla tekemisissä. 

Mutta tosiaan, sinun on opittava soveltamaan, ulkoa opettelu ei auta. Se lääkärin työkin on valtaosin opittujen tietojen soveltamista.

On surullista miten joka vuosi moni älykäs ja motivoitunut nuori jää ilman opiskelupaikkaa. Itse hain toista kertaa oikeustieteelliseen ja todennäköisesti en pääse sisälle. Tekisi mieli vaan kuolla pois. Tuntuu että olen täysin hyödytön ja harvinaisen tyhmä ihminen. Muut menevät eteenpäin elämässään ja itse vaan junnaan paikallani odottamassa ihmettä. En enää jaksa. Olen myös eristäytynyt sukulaisista ja monista vanhoista kavereista juuri tuon "mitä sä teet sun elämälläs" kyselyn takia. Hävettää liikaa. Olen miettinyt että hakisin toiseen maahan opiskelemaan jotain toista alaa kun ulkomaalaisiin yliopistoihin pääsisin sisään helpommin. Tosin tästäkin voin vaan haaveile koska minulla ei ole rahaa edes ruotsinristeilyyn.

Kannattaisiko sun alkaa miettiä jotain toista alaa jos jo neljännen kerran onnistut feilaamaan pääsykokeen, vaikka ns. tiedät mitä sieltä on tulossa? Olisit varmaan pärjännyt paremmin jos olisit jo ensimmäisellä kerralla hakenut sisään jollekin toiselle alalla myös ja opiskellut lääkikseen hakemisen ohella esim. matikkaa, kemiaa tai biologiaa. Nyt saattaisit olla jo kandi ja sinut valittaisiin silti ensikertalaiskiintiössä (jonka takia et voi enää muuta paikkaa ottaa vastaan) jos olisit jo 4 vuotta sitten ottanut vastaan ns. varasuunnitelmapaikan. Ihmiset ovat kyllä typeriä. Onnea vaan elämäsi tuhlaukseen! Terveisin, joku joka teki asiat mainitsemallaan tavalla.

Vierailija kirjoitti:

On surullista miten joka vuosi moni älykäs ja motivoitunut nuori jää ilman opiskelupaikkaa. Itse hain toista kertaa oikeustieteelliseen ja todennäköisesti en pääse sisälle. Tekisi mieli vaan kuolla pois. Tuntuu että olen täysin hyödytön ja harvinaisen tyhmä ihminen. Muut menevät eteenpäin elämässään ja itse vaan junnaan paikallani odottamassa ihmettä. En enää jaksa. Olen myös eristäytynyt sukulaisista ja monista vanhoista kavereista juuri tuon "mitä sä teet sun elämälläs" kyselyn takia. Hävettää liikaa. Olen miettinyt että hakisin toiseen maahan opiskelemaan jotain toista alaa kun ulkomaalaisiin yliopistoihin pääsisin sisään helpommin. Tosin tästäkin voin vaan haaveile koska minulla ei ole rahaa edes ruotsinristeilyyn.

Hae ihmeessä sinä ja myös ap ulkomaille opiskelemaan! Ehdottomasti kannattaa, ja jos pääset sisään, niin saat kuitenkin suomalaiset opintotuet ja opintolainan, eli ei se juurikaan sen kummoisempaa ole taloudellisessa mielessä kuin Suomessa opiskelu. Voi tulla jopa edullisemmaksi.

Ja miettikää nyt myös noita alavalintoja. Ymmärrän kyllä, jos se unelma on lääkis tai oikis, ja toki unelmansa eteen pitää tehdä töitä, mutta jossain vaiheessa pitää osata myös luovuttaa ja etsiä uusia polkuja elämälleen.

Juu, lääkikseen pääsy on tuskaista. Oma poikani yrittää vuoden kuluttua ja ystäväni tytär on yrittänyt jo kaksi kertaa. Miten olet valmistautunut pääsykokeisiin? Lukioarvosanat biologia, fysiikka, kemia? Miten yo-kirjoitukset menivät? Valmennuskursseja? Kuinka paljon mielestäsi pitää panostaa pitkään matematiikkaan?

Jos lääkis on todella unelmas, niin Tarttoon vaan

Mä luulin et niissä kokeissa on menty enemmän ja enemmän soveltavampaan suuntaan? Ja et mukana ois myös aineisto-osio joten pelkällä ulkoa oppimisella ei pitkälle pötkitä. Eikö näin olekaan?

Eihän tulokset ole vielä tulleet. Mitä jos hakisit opiskelemaan jotain muuta? Onhan noita muitakin mahdollisuuksia. Sairaanhoitajaksi, fysioterapeutiksi, bioanalyytikoksi, hammaslääkäriksi, eläinlääkäriksi? Kaikkiin vähän helpompi päästä.

Tuon takia menin lähihoitajakouluun heti kun en lukion jälkeen päässyt sairaanhoitajaksi. En halunnut jäädä vuodeksikaan tyhjän päälle. Elämäni fiksuin päätös vaikka ei se kaikkein hohdokkain, tästä voi jatkaa mihin vaan jos vielä haluaa ja nyt on ainakin joku ammatti takataskussa. 

Olisiko mahdollista että opiskelisit nyt jotain muutakin kuin pelkkiä matikan kaavoja, esim. edes avoimessa yliopistossa jotain perus- tai aineopintoja? 

"Jos pääsykoe olisi sellainen jossa olisi esim. haastattelu, jossa mitattaisiin hakijoiden motivoituneisuutta ja soveltuvuutta alalle, olisin varmasti ollut jo ajat sitten sisällä"

eli osaat puhua sujuvasti paskaa :-). se koe mittaa jo nyt hakijoiden soveltuvuutta alalle ja sä et läpäise sitä useista yrityksistä huolimatta. voisi varmaan jo alkaa tekemään johtopäätöksiä tuosta, vai mitä?

No voi. Lähihoitajaksi pääsee kaikki, hae sinne? :D

Jos ei pääse lääkikseen neljännelläkään kerralla, kannattaa miettiä pystyykö opiskelemaan lääkäriksi lainkaan.  Matematiikkaa täytyy osata vain kemian ja fysiikan laskujen ratkaisemiseen tarvittava määrä. Potilaana minua ei kiinnosta pätkääkään empaattisuus, vaan se miten hyvin lääkäri ymmärtää lääketiedettä. Empatian haen lähipiiristänil. 

Olisiko joku muu työ parempi sinulle? Ainakin odottaessa kannattaa opiskella joku helpompi ala ja mennä töihin. Voit sitten harrastusluonteisesti pyrkiä lääkikseen kerran vuodessa. Älä tuhlaa elämää odottaessa. Jos on jo 4 krt pyrkinyt eikä päässyt, niin siihen täytyy olla syy ja kannattaa alkaa ajatella jotain muuta.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin turhauttavaa, kun kaikkien muiden unelmat toteutuu! Sukulaiset kyselee ja kyselee ja aina pitää vaan sanoa, että joo hakemassa ollaan, nyt tosin neljättä kertaa epäonnistuin kokeessa.

Eniten ottaa päähän tuo kokeen tyyppi, jossa opetellaan ulkoa jotain matemaattisia kaavoja. JA JOO tiedän kyllä, että perusmatikka pitää olla lääkärillä hallussa, mutta tuossa on tarkoitus vaan kaiken maailman kompatehtävillä saada eroa hakijoiden välillä. Jos pääsykoe olisi sellainen jossa olisi esim. haastattelu, jossa mitattaisiin hakijoiden motivoituneisuutta ja soveltuvuutta alalle, olisin varmasti ollut jo ajat sitten sisällä. Nykyisen kaltainen pääsykoe on juuri syynä siihen miksi niin monet lääkärit ovat surkeita asiakkaiden kanssa ja vaihtavat alaa tai uupuvat työssään. Itse tulen ihmisten, varsinkin lasten kanssa toimeen todella hyvin, mutta näytäppä tämä sitten kokeessa, jossa syljetään ulos ulkoa opeteltuja juttuja. Taas yksi vuosi matematiikkaa, pää räjähtää! Onko kohtalonsisaria?

Niin, no. Kun ei se pelkkä motivaatio riitä, eikä se, että haluaisi niin kovasti ja aina on haaveillut. Pitäisi olla niitä kykyjä ja rahkeitakin. Lääkärin työ on todella vaativaa, vaikka kaikkitietävät palstalaiset muuta kuvittelevatkin, kun itse itselleen milloin minkäkin muotivaivan googlediagnostisoivat ja sitten kummastelvat, kun ei lääkäri tajua, mikä heitä vaivaa. Että jos eivät rahkeet riitä, niin ne eivät riitä. Ehkä kannattaisi miettiä realistisempi, kyvyillesi soveltuva ala. Tuskinpa niistä opinnoista ja työstäkään nauttisit, vaikka tuurilla joskun sisään pääsisitkin, kun olisivat liian vaativia kapsiteetillesi. Burn-out ja paniikki siinä vain tulisi.

Lääkikseen 4 hakukertaa on aika keskimäärä. Harva sinne ekalla tai edes tokalla kertaa pääsee. Pääsykokeet ovat ne vaikein osuus lääkiksestä.

Jaa-a. Itse olen opiskelemassa toista alaa yliopistossa, ja hain nyt eka kertaa lääkikseen. Valmennuskurssi on käytt. Tietyistä käytännön syistä johtuen en ehtinyt lukea tarpeeksi kokeeseen, mutta mielestäni se oli silti pääosin yksinkertainen. Kaikki asiat olivat selkeitä eikä kompia ollut. Ei niissä kysymyksissä ole ikinä kuin korkeintaan pari "vaikeatulkintaista" tehtävää, koska muuten valituksia tulisi hirveästi.

Oletko varma että luet oikealla tavalla? Ei sinne se lukeminen ole tärkeintä, vaan soveltavien ja asioita yhdistelevien tehtävien teko. Harjoitella voi vanhoilla pääsy- ja yo-kokeilla.

Itse en pääse nyt sisään, mutta kirjoitan kandini ensi vuonna loppuun ja palautan sen vasta pääsykokeen jälkeen, jolloin saan haettua ensi vuonnakin ensikertalaiskiintiössä ja saan kandin toiselta alalta. Olen hyvin varma, että pääsen ensi vuonna. Koe ei tosiaan ole sen vaikeampi, kuin lukion opetussuunnitelman verran

Ehkä tuo sinun epätietoisuus ja epätoivoinen yrittäminen jo heikentävät oppimistasi ja suoritusta?

Moi ap! Mullakin meni hiton huonosti, hain ekaa kertaa hampaalle. Ens vuonna uudestaan..... Älä luovuta! Joku vuosi sieltä tulee se koe, missä olet vahvoilla. Itselle tämän vuoden koe oli katastrofi, siinä oli juuri niitä asioita mitä en ehtinyt kuin vilkaisemaan :,D

Lääkärin työ ei loppujen lopuksi ole niin ihanaa että sen takia kannattaisi elämänhaluaan menettää tai mitään. Monilla on turhan ruusuinen kuva lääkärin työstä. Lääkiksestä tulee monille pakkomielle ihan suotta. Moni yrittää lääkitä huonoa itsetuntoaan lääkiksellä, ajattelee että itsetunto-ongelmat paranevat kun lääkiksen ovet aukeavat, mutta ei se ihan niin mene.

No kyllä minäkin sinuna yrittäisin jo jotain muuta. Voihan olla, että se lääkäriksi opiskelu tai itse työkään eivät sinua sitten kiinnostaisi? Tarkoitan, että tuo mahdollisuus on aina olemassa ja kyllä se ottaa jo mielenterveyden päälle, jos on vuosikausia kutakuinkin elänyt tuolle haaveelle ja sitten vasta hoksaa, ettei tämä olekaan mun juttu. Mieti, mikä siinä ammatissa erityisesti kiinnostaa ja etsi sitten muita koulutuksia/ammatteja, joissa olisi juuri tämä sama kiinnostava elementti. Vaikka toki harmisi nyt ymmärrän, ei siinä mitään, mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa.