Mikä on hirveintä mitä sinulle on tapahtunut?

Lapsena raiskattu, 7-vuotiaana. Aika nopeasti siitä toinnuin koska silloin oli tyylinä,että asioista ei puhuta. Mielessä asia oli jatkuvasti koska tunsin raiskaajan. Poliisikuulusteluissa en vaan saanut sitä sanotuksi koska vastailin vaan kysymyksiin että miltä se näytti ja minkälaiset vaatteet, niitä en pimeässä edes nähnyt. Sitä paitsi ahdisti koska raiskaaja oli hyvän ystäväni isoveli. Trauma vaivasi silloin kun oma tyttäreni oli 7-vuotias. Pelkäsin kulkea yksin, pidin puukkoa taskussa. Ajattelin että jos joku ahdistelee, tapan. Onneksi ei enää sattunut sellaista. Sitten se jäi mielestä, yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen.

Isän yllättävä kuolema, kun olin 9-vuotias. Yllättävän hyvin siitä noin pieni lapsi taas jaloilleen pääsi.

Avomiehen tapaturmainen kuolema 5 vuotta sitten. En tiedä mitä selviämisellä tarkoitetaan, koska olen hengissä, mutta kyllä tapahtunut vaikuttaa minuun edelleen ja aiemmin nousujohteinen elämäni on tapauksen jälkeen ollut yhtä alamäkeä. Oli hyvä työ, suunitelmissa perustaa perhe ja haaveilimme muutosta jonnekin lämpimään. Nyt olen työtön, perheetön ja yksinäinen. Minulla on ystäviä, mutta silti sisälläni jäytää jatkuva yksinäisyyden tunne ja kaipuu.

Syntymä. En ole vielä siitä selvinnyt. Mutta joku päivä vielä

Aviomiehen äkkikuolema. Vuoden olin ihan kujalla. Sitten tapasin uuden miehen ja perustin perheen.

Pojan kuolema 7 vuotta sitten . Suru muuttaa muotoaan.. Ei päivääkään ettei käy mielessä.

Ehkä se hirvein on vielä tulossa, sillä kaikesta olen toistaiseksi selvinnyt.