Lue keskustelun säännöt.
Käykö teille ikinä näin? Rakastuin Skamin Isakiin & Eveniin ja nyt oma elämä tuntuu valjulta...
pakahdun
31.05.2017 |
Olen lähes kolmekymppinen miehen kanssa seurusteleva (hetero)nainen ja tuntuu, että minun olisi pitänyt päästä jo yli tällaisista tunteista. Katselin juuri Skamin kolmoskauden, ja jotenkin liikutuin erittäin erittäin syvästi Isak + Even -romanssista. Uskomattoman intiimit ja aidot näyttelijänsuoritukset ja kohtauksia, jotka saivat itkuhanani ihan totaalisen auki.
Olen katsonut repeatilla parhaita kohtauksia (tuijottavat toisiaan samalla kun suutelevat tyttöjä; Isakin lumoutunut katse kun Even kävelee pihan poikki ja tuijottaa häntä; seksikohtaukset, Gabrielle ja "olet unelmieni mies"...). Ah!
Minulle kävi aikanaan vähän samaan tapaan kun katselin Gleetä, liikutuin Kurtin ja Blainen homoromanssista, katselin parhaita kohtauksia repeatilla enkä meinannut päästä yli. No, pääsin, muutamissa viikoissa lopulta.
Viime öinä olen nukkunut tosi huonosti, ja olen lisäksi opiskeluista stressaantunut. En oikein pysty keskittymään mihinkään. On itkuinen olo. Kuvittelen ja haluan niin pakahduttavasti olla Isak tai Even, noin syvästi ihastunut johonkin mihin "ei saisi olla ihastunut".
Ensinnäkin mietin, miksi ihmeessä minuun kolahtavat juuri homoromanssit, kun seurustelen miehen kanssa enkä itse ole kuitenkaan tuntenut voimakasta vetoa keneenkään naiseen. Eikä naisten välinen seksi minua kiinnosta myöskään. No okei, Isakin ja Evenin näyttelijäthän ovat ihan mieletöntä silmänruokaa, että kai se selittää osittain, ja se, että tarinaan yhdistyy kaapista tulemisen herkkyys.
Mikäköhän ihme minua vaivaa ja klassisesti kai voisin myös kysyä, että onkohan tämä normaalia?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko väsymystä ja sitä, että olet varmaan tosi tosi herkkä? Minä ainakin itkeskelen koskettaville tarinoille, oli ne henkilöt sukupuoleltaan ihan mitä tahansa. Sanoisin, että ihan normaalia. SKAM on hyvin "intiimi" sarja.
Niin... mä en muista kuka psykologi joskus sanoi, että on hyvä juttu jos itkettää joku sarja kun on herkkä ihminen, koska se tarkoittaa, että "padot" on auki ja on sinut omien tunteidensa kanssa...
Tämä on vähän vaikea tilanne, koska en oikeastaan osaa sanallistaa miehelleni, miksi on itkuinen olo. Hei mä olen lätkässä teinisarjan fiktiiviseen homopariin ja oikea elämä tuntuu ihan valjulta!
Kuule, täällä tasan sama homma ja ikää on jo 41 :D Evak kausi on katsottu puhki ja youtubesta kaikenmaailman videot näistä söpöläisistä <3 Oman ukon kanssa väljähtynyt suhde niin voi vaan haaveilla sellaisesta läheisyydestä mitä niiden kahden välillä on sarjassa, ihan meinaa pakahtua kaikkiin tunteisiin. Katsoisipa minuakin joku kuten Even katsoo Isakia, oih ja voih...
Mä oon 39 vuotias naimisissa oleva heteronainen ja TÄYSIN samassa tilanteessa. Oon ajatellu että ei oo ehkä ihan normaalia toivoa olevansa nuori homomies.... Oon täysin rakastunut varsinkin Isakiin ja katselen suutelukohtauksia hidastettuna. Huoh. Ja oma elämä tuntuu tyhjältä.
Ei ole kivaa, että sarja tuntuu todellisuutta paremmalta, mutta helpottavaa kuulla, etten ole ainoa!
Tuo sarja vain on jotain niin nerokasta. Täydelliset henkilökemiat, miten koko kauden draaman kaari on rakennettu pienintä yksityiskohtaa myöten (esim. Isak ei vaihda lakanoita koko kauden aikana sen jälkeen kun Even on nukkunut niissä), miten aidolta joka ikinen katse ja kulmakarvan kohotus ja silmien räpäytys tuntuu, miten täydellisesti musiikki tukee kohtauksia (no vaikka nyt se Gabrielle, miten voi olla latausta pariminuuttisessa kohtauksessa), miten JÄRKYTTÄVÄN hyvin osaavat näytellä spontaania ja luovaa suutelemista... en tiedä TV-historiasta mitään vastaavaa.
Ja siis tästä voitte päätellä te kaikki, jotka ette ole katsoneet Skamia: KATSOKAA HYVÄT IHMISET!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha, ymmärrän sinua täysin, itselläni on itse asiassa vähän samoja fiiliksiä. Kolmoskausi ehdottomasti lemppari, osan jaksoista olen katsonut kahteen kertaan. Juuri tuo kohtaus, jossa Even kulkee pihan poikki katse Isakissa, jäi minunkin mieleeni. Siinä oli jotain, jota halusin itselleni. Ehkä Evenin (kaltaisen miehen)? Tai olla kuin hän? Tai kuin Isak?
Kauden lopussa tuli kyllä itkettyä kunnolla.
N21 (hetero myöskin)
Vierailija kirjoitti:
Haha, ymmärrän sinua täysin, itselläni on itse asiassa vähän samoja fiiliksiä. Kolmoskausi ehdottomasti lemppari, osan jaksoista olen katsonut kahteen kertaan. Juuri tuo kohtaus, jossa Even kulkee pihan poikki katse Isakissa, jäi minunkin mieleeni. Siinä oli jotain, jota halusin itselleni. Ehkä Evenin (kaltaisen miehen)? Tai olla kuin hän? Tai kuin Isak?
Kauden lopussa tuli kyllä itkettyä kunnolla.
N21 (hetero myöskin)
Ehkä juuri eniten itselläni näin päin: halusin Evenin kaltaisen miehen JA olla kuin Isak "vastaanottavana" osapuolena.
Ei muuten yhtään auta asiaa, että kun katselen Tarjei Sandvik Moen ja Henrik Holmin haastatteluja, niin ovat ihan älyttöämn karismaattisia ja varhaiskypsiä, ja toki keskinäinen kemia on ihan käsinkosketeltavaa.
Ja sitten TÄMÄ video... voi hyvänen aika. Ei todellakaan auttanut asiaa: https://www.youtube.com/watch?v=k1QeX7uHkKI
Olisiko väsymystä ja sitä, että olet varmaan tosi tosi herkkä? Minä ainakin itkeskelen koskettaville tarinoille, oli ne henkilöt sukupuoleltaan ihan mitä tahansa. Sanoisin, että ihan normaalia. SKAM on hyvin "intiimi" sarja.