Te joiden kumppani osoittautunut todella ilkeäksi tai ahdistavaksi, millainen oli ensivaikutelma hänestä?

Sosiaalinen, iloinen, avoin, empaattinen, avulias, ulospäinsuuntautunut, rehellinen.

Rikas.

Hiljainen kiltti ja kohtelias. Kaikin puolin miellyttävä. Ujo.

Sydämellinen, aina heikkojen puolella, kannustava

Älykäs, taiteellinen, herkkä

Kiinnostava keskustelu. Olisi kiva tietää vielä, että millaisiksi he tarkemmin ottaen paljastuivat ja kuinka pitkän tuntemisen jälkeen.

Muistan kun tapasin äitini miesystävän ekaa kertaa: tämä vaikutti todella sosiaaliselta, iloiselta ja viihdyttävältä. Puhua pälpätti koko ajan ja oli hirveän huomionhakuinen, kertoi (myöhemmin valheeksi paljastuvia) tarinoita eikä antanut muille suunvuoroa, mutten tajunnut pitää sitä silloin heikkoutena. Myöhemmin (ehkä viikon parin sisällä) paljastui todella itsekkääksi, empatiakyvyttömäksi, väkivaltaiseksi, alistavaksi, määräileväksi, omistushaluiseksi... Alkoholin vallassa tuo ikävämpi luonne lähinnä esiin tulee, mutta on manipuloiva muutenkin ja valehtelee, mutta selvin päin osaa esittää kiinnostavaa ja mukavaa.

Kun ei kysytty perään seurailemaan eikä häiriköimään, eikä todellakaan mikään kumppani vaikka naikkonen niin yrittää esittää.

Kiva kun jotkut sitten paljastivat naikkisen salaiset halut ja ongelmat. Mutta näkyhän se jo heti ettei tuollaisesta ole mihinkään; juoskoon nyt hhiukan perässä, ehkä kunto kasvaa (mutta ei aivot).

"Ota minut syliin kun hyppään!"

Aluksi tuntui vaikealta tajuta, kuinka niin täydellistä ja hyvää ihmistä oli edes olemassa ja mikä ihmeellinen onni minua oli potkaissut. Oli hyvä käytöksinen, huomaavainen, lempeä, empaattinen jne. Täydellisyys.

Ihmettelin aluksi, miksi jokin varoitti minua, vaikka kaikki oli täydellistä ja olin onnen kukkuloilla.

Olimme molemmat täydellisen rakastuneita ja mies halusi yhteistä tulevaisuutta ja kun mies sain minut koukkuun, niin todellinen luonne paljastui pienen erimielisyyden jälkeen ja käytös muuttui vielä hurjemmaksi, oli haukkumista, mitätöimistä, arvostelua, sairasta mustasukkaisuutta, kontrolloimista, vaikka mies pyöritti samaan aikaan useampaa naista.

Ja nyt vihdoinkin olen päässyt eroon.

Kun tapasin miehen jonka kanssa olin n.10 vuotta hän oli arka, syvällinen, ymmärtävä ja puolustajani. Itse asiassa hän pelasti minut kodittomuudelta kun viheäliäinen ämmä vei huoneeni kimppakämpästä opiskeluaikoinani ja väitti minua valheellisesti murtovarkaaksi. Olimme onnellisia monta vuotta kunnes tajusin että hän halusi vain hyötyä minusta. Kiitän hyvistä ajoista mutta kukaan ei ole pyhimys.

Epämääräinen olo tuli miehestä, jälkeenpäin kadutti etten uskonut vaistoani.

Jostain syystä ujosta, kiltistä ja myötätuntoisesta miehestä paljastui pahin ja itserakkain paskiainen ikinä. Ja tietysti siinä vaiheessa kun oltiin suunniteltu yhteinen tulevaisuus jne.

Sosiaalinen, rento, ystävällinen, auttavainen, rakastava

Hän oli hiljainen. Myötäilevä. Sitten paljastui ihan muuta pinnan alta.

Avulias(siis kaikille auvulias ei vain minulle), hermostunut(helutteli jalkoja tms.) ja urheilullinen.

Vierailija kirjoitti:

Avulias(siis kaikille auvulias ei vain minulle), hermostunut(helutteli jalkoja tms.) ja urheilullinen.

Sama. Lisäksi vielä hyvin nuuka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avulias(siis kaikille auvulias ei vain minulle), hermostunut(helutteli jalkoja tms.) ja urheilullinen.

Sama. Lisäksi vielä hyvin nuuka.

T etunimen eka kirjain?

Todella avulias ja ajattelevainen, oikea herrasmies. Hauska.

Pikkuhiljaa kääntyi siihen suuntaan, että kun hän aina ajattelee muiden parasta ja on liiankin kiltti ja tosissaan hämmästyttävän paljon uhraa itsestään muiden ja erityisesti minun eteen, niin hänenhän täytyy olla ihan pyhimys, jota pitää totella ja palvoa.

Vähän voipi nyrkillä humauttaa, mutta sekin johtuu vain siitä, että hän on väsyttänyt itsensä sopeutumalla muiden vaatimuksiin. Että akka turpa kiinni ja ole kiitollinen, kun sulla on näin loistavan upea tosimies, vaikka ite oot tuollainen ärsyttävä, ruma vinkuja etkä osaa mitään oikein.

Käytännössä tasan samanlainen kuin isäni, jota kaikki perheen ulkopuoliset rakasti ja piti loistotyyppinä, mutta oli kotona ihan hirviö.

Vieraanvarainen, huomaavainen, kohtelias, tiesi kaikki etikettien hienoudet. Maailmaa nähnyt, hauska seuramies. Komea kuin mikä. Hieman lipevä.

En kuunnellut vaistoa tarpeeksi kovaa, annoin periksi omille haavekuvilleni. Sairasta ja pelottavaa, että jo ensi hetkistä lähtien vaistosin että tuossa pn väkivaltainen henkilö, tuo vielä lyö. Ehkä se tuli siitä että tämä henkilö ei uskonut kun sanoin tapailevani jo toista, etten ole kiinnostunut. Tämä henkilö ei kunnioittanut päätöstäni olla antamatta puhelinnumeroani vaan onki sen selville. Heikkona hetkenä lähdin sitten treffeille ja sillä tiellä olen edelleen. Vaikka joka ainoan tapaamiskerran jälkeen minun täytyi päästä kotiin lataamaan akkuja.

Nyt takana väkivaltahelvettiä. Kyllä se prkl tosiaan vaan kävi käsiksi.