Mitä pahaa kiusaajan elämään on myöhemmin tullut

Oman kouluaikani suurimmat sekopääkiusaajat kuolivat oman käden kautta tai muuten väkivaltaisesti 30 - 40-vuotiaina. Osa ehti käydä linnassa.

Se niljake sai kauniin vaimon, kolme lasta. Asuvat ökytalossa Westendissä ja heillä on kaksi autoa, hyvä jos vuosipalkallani saisi edes kesärenkaat toiseen. Mikä lie iso johtaja on, toivottavasti edes työt stressaavat.

Ei mitään. Ovat normaaleja perheellisiä iloineen ja suruineen.

Useampi lapsi eri miehelle. Seurustelee nyt kiltin miehen kanssa.

Paremmin niillä menee elämässä kuin minulla.

Oma kiusaajani on nykyään hyvin varakas ja asuu hienolla asuinalueella perheensä kanssa. Tasan ei käy onnenlahjat.

Vierailija kirjoitti:

Useampi lapsi eri miehelle. Seurustelee nyt kiltin miehen kanssa.

Onko tuo sitten jotenkin hirveän "paha tapahtuma"?

Ei kykene kuin lyhyisiin ihmissuhteisiin.

Yhdellä jonkun yhdentekevän lajin suomenmestaruus ainakin.

Olivat sellaisia hyvien perheiden lihapääpoikia että pärjäävät kyllä elämässään, toisin kuin minä.

Olen oikein oppikirjaesimerkki siitä miten koulukiusattu ihan itse kusee oman elämänsä, mutta ehkäpä mun ainoa tarkoitus tässä maailmassa olikin vain olla porras jonka päälle toiset sai astua.

Ollaan vasta 18, mutta pienen paikkakunnan ansiosta tämä herranterttu ilmaantui kanssani samaan lukioon. Kaikki hänen ystävänsä menivät ammattikouluun tai luokkaa Siwan kassalle. Pienemmissä opiskeluryhmissä (C-kielet) ex-ilkeilijä oli usein ihan yksin, ja kavereiden kanssa pidettiin huolta, että yksin pysyikin. Sai vääntää ryhmätyöt keskenään ja lopulta lopettikin koko aineen.

Oltiin myös samaan aikaan hakemassa yo-tuloksia. Puheista päätellen tyttö pääsi läpi rimaa hipoen, kun itse kirjoitin kaverin kanssa koulun parhaat paperit.

Ja ai niin - arvatkaas, mitä autotallista löytyy? Tuon tyttökullan Jopo. Tyttökulta tuhosi ja varasti aikoinaan paljon suuremmalla arvolla minun omaisuuttani.

Koen saaneeni oikeutetun osani kostosta ja annan vastedes elämän viedä hänet minne lystää, kun itse jatkan yliopistoon.

Kiusaaja joutui itse  vainotuksi, näin kuulin. Karma....

Omat kiusaajani ovat työttömiä luusereita. Toisaalta ainakin yksi heistä on tietoisesti vihervasemmistoloinen, koska tietää sen olevan "in" kaupunkilaispiireissä. Yksi teki itsemurhan aika pian lukion jälkeen. Yksi joutui melkein suoraan yläasteelta linnakierteeseen huumeiden vuoksi. En tiedä sitten mitä nykyään sille kuuluu. Kaikki ovat siis ihan keskiluokkaisesta taustasta lähtöisin ja periaatteessa varmaan olisivat voineet elämässä päästä eteenpäin, jos tahtoa olisi ollut.

Yksi narkkasi itsensä hengiltä, pari muuta muuten vain ei-nyt-niin-onnellisia elämässä.

Mutta se pahin, hänelle kävi kuten toivoin - vammautuu onnettumuudessa niin että on muista riippuvainen koko elämänsä. Tämä tapaus putosi raksaduuneissaan tikkailta, löi päänsä ja sai pahan aivovamman niin että on tajuissaan mutta ei pysty kävelemään ilman tukea yms, vahvat parkinson-tyyppiset oireet. Enkä tuntenut mitään muuta kuin vahingoniloa kuultuani tuosta. Kaikki ne pahoinpitelyt, nälvimiset, kylmään keväiseen vesiojaan puolihukutamiset...