Atte Jääskeläinen on pinko besserwisseri, jolla on pakkomielle pitää kaikki langat käsissään

sitaatti isosta jutusta tämän päivän Hesarista (su 28.5)

Mikä on muuttunut?

”Silloin olin itse mukana. Tiesin, mitä me olimme tekemässä”, Jääskeläinen vastaa.

Vastauksesta tekee mieli tulkita, että Jääskeläisellä on vaikeuksia luottaa alaisiinsa, joiden päivittäistä työtä hän ei enää pysty seuraamaan.

Voi olla, että päätoimittajana minun olisi toisinaan pitänyt olla lähempänä alai­siani, Jääskeläinen sanoo.

”Mutta se ei ehkä tähän rooliin enää sovi, kun porukkaa on niin paljon. Kyllä se kuuluisi jonkun muun hommiin.”

Jääskeläinen vihjaa toistuvasti, etteivät Ylestä lähteneet toimittajat hoitaneet hommiaan riittävän hyvin ja hänen oli siksi puututtava asioihin. Viime viikolla hän sanoi television suorassa keskusteluohjelmassa Jarno Liskille suoraan, että tämän juttu hyllytettiin, koska se oli huono juttu.

Paitsi etäisyys toimittajista myös kokemus on voinut tehdä Jääskeläisestä varovaisen. Erityisesti kokemus lautakasasta.

Kerrataan: Vuonna 2009 Ylen Silminnäkijä-ohjelmassa kerrottiin, että silloinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk) oli 1990-luvulla saanut vaalirahoittajalle urakoita tehneeltä yhtiöltä rakennustarvikkeita taloonsa.

Vanhanen kielsi asian mutta ei nostanut kunnianloukkaussyytettä, joten asia ei mennyt koskaan oikeuteen. JSN:ltä juttu sai puhtaat paperit. TM Rakennusmaailma -lehti tutki Vanhasen talon eikä löytänyt kallista erikoislautaa.

Vieläkään ei varmuudella tiedetä, mikä oli totta.

Tällaisia uutisia Jääskeläinen ei Yleen enää halua. Hän sanoo, että tavallisesti yleisradioyhtiöt joutuvat maailmalla pulaan juuri sen vuoksi, että ovat menneet julkaisemaan jotakin perätöntä.

Tämä nykyinen soppa taas alkoi siitä, mitä jätettiin Jääskeläisen käskystä julkaisematta.

VAIKKA arvovaltaiset tahot ovat todenneet Jääskeläisen taipuneen keskustalaisen pääministerin painostukseen, harva uskoo sen johtuneen siitä, että Jääskeläisellä olisi erityisiä sympatioita keskustaa kohtaan. Hän erosi keskustanuorista teini-iässä, kun aloitti työt Forssan Lehdessä. Siitä on yli kolmekymmentä vuotta.

Kriittisen Ylegate-kirjan julkaisutilaisuudessakin Jarno Liski, yksi kirjoittajista, ­sanoi, ettei missään nimessä usko, että tässä kaikessa olisi kyse Jääskeläisen poliittisista kytköksistä.

”Kaikki merkit viittaavat siihen, että kyse on Ylen rahoituksen turvaamisesta”, Jussi Eronen täydensi vierestä. ”Jääskeläinen haluaa varjella luomaansa isoa organisaatiota, jotta se kukoistaisi.”

Sen jälkeen, kun eduskunta päätti luopua lupamaksuista ja Yle-veroa alettiin kerätä vuonna 2013, poliitikot ovat päässeet päättämään Ylen rahoista entistä useammin.

Osa poliitikoista ei ole malttanut olla uhkailematta Ylen rahojen leikkaamisella silloin, kun Ylen journalismi ei ole heitä miellyttänyt.

Perinteisesti Ylen ja poliitikkojen suhteet ovat kuuluneet toimitusjohtajalle, joka on nyt Lauri Kivinen. Kivisen tehtävä olisi lobata poliitikkoja ja huolehtia siitä, että Yle saa riittävästi rahaa toimintaansa. Mutta Kivinen ei ole itse koskaan ollut journalisti tai poliitikko.

Lobbaustehtävä on valunut myös Jääskeläiselle, jolla ei ole ollut tapana väistää vastuuta ja vaikutusvaltaa.

”Tietysti olisi parempi, että muut sitä hoitaisivat. Mutta en ajattele, että tässä roolissa pitäisi olla kokonaan sen ulkopuolella”, Jääskeläinen sanoo.

”En tunne huonoa omaatuntoa siitä, että olen perustellut poliitikoille, että koittakaa nyt tajuta, kuinka tärkeää Yleis­radion journalismi on Suomelle ja sen tulevaisuudelle.”