Vaikuttaako teistäkin että ihmiset yrittävät usein väkisin vakuutella itselleen ja muille että terapiasta on hyötyä vaikkei heidän elämänsä siitä juuri kummemmaksi muutu?

Joo, mun ihmissuhteiden piti parantua, kun käsittelin lapsuuden vuorovaikutuskaavoja. Tuloksena ex-mieheni ei enää kokenut yhteyttä minuun. Luulen, että hän oli turvassa kun olin kyvyttömämpi läheisyyteen. Nyt, kun olen avoimempi ja voisin olla syvemmin yhteydessä toisiin, hän säikähti ja vaihtoi minut pinnalliseen pimuun, joka on juuri eronnut eikä luota ihmisiin. Mä olin suhteen alussa ja ennen terapiaa sellainen.

Johtuiskohan toi ehkä, mahdollisesti siitä, että moni ns. normaali ihminen pitää terapiaa jonain patenttiratkaisuna sosiaalisiin ja psyykkisiin ongelmiin.

Eihän terapian tarkoitus olekaan muuttaa elämää radikaalisti ja parin kerran jälkeen. Sen tarkoitushan on saada ihminen itse oivaltamaan missä kohtaa on menty vikaan ja miten siitä eteenpäin. Antaa henkilölle itselleen työkaluja itsensä parantamiseen.

Terapiasta ei kaikille ole hyötyä vaikka kävisivät kymmeniä vuosia terapiassa. Toiset eivät vain osaa ottaa ohjeita vastaan tai ovat täydellisen sokeita omille kehityskohteilleen, senpä takia osa henkilöistä saattaa valittaa että terapia on tehotonta eikä ne mitään siellä osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän terapian tarkoitus olekaan muuttaa elämää radikaalisti ja parin kerran jälkeen. Sen tarkoitushan on saada ihminen itse oivaltamaan missä kohtaa on menty vikaan ja miten siitä eteenpäin. Antaa henkilölle itselleen työkaluja itsensä parantamiseen.

Terapiasta ei kaikille ole hyötyä vaikka kävisivät kymmeniä vuosia terapiassa. Toiset eivät vain osaa ottaa ohjeita vastaan tai ovat täydellisen sokeita omille kehityskohteilleen, senpä takia osa henkilöistä saattaa valittaa että terapia on tehotonta eikä ne mitään siellä osaa. 

Jotkut asiat ovat itsestä riippumattomia ja niihin ei voi vaikuttaa edes omalla käytöksellä ja asenteella. Sillon myös terapia on turhaa.

Vaikuttaa. Enkä ymmärrä, mitä järkeä on käydä terapiassa vuosia, jos tilanne ei miksikään muutu. Eräs ongelma vaikuttaa olevan tietämättömyys terapian tasosta, kun ei ole vertauskuvaa. Ja monesti myös se, että ei ymmärretä ongelmien olevan lähtöisin kotikasvatuksesta, opituista asenteista, jolloin elämän ongelmista syytellään kaikkea ja kaikkia mahdollisia ulkopuolisia tahoja. Ahdistuksessa ei kyllä pystykään näkemään ongelmien syvintä juurta selkeästi, kun energia kuluu jokapäiväisessä selviytymisessä. Voisiko olla helpompaa, jos ihmiset puhuisivat avoimemmin keskenään ja välittäisivät toisistaan. Kaikilta patoutuneilta vanhemmilta se ei onnistu, mutta jälkipolvelta kyllä ja lähimmäisiltä kuten puolisolta ja lapsilta, sisaruksilta, suvulta.

Eipä sen elämän välttämättä tarvitse muuttua ja on sellaisia tekijöitäkin, joita ei voi muuttaa, mutta suhtautumistapa elämään voi kyllä muuttua terapian avulla.

Ei.

Olen sivusta seuraten huomannut että todella vaikealta pohjalta ponnistanut ja asioitaan terapiassa käsitellyt ystäväni ei mm. ole kuollut tai pöpilässä, vaikka niinkin olisi voinut käydä.

Lähdin itsekin terapiaan, osin koska puoliso kehotti mutta isompana syynä se että halusin päästä eteenpäin kohtuuttomista vaikeuksista joista kärsin ihan yksinkertaisissakin tehtävissä.

Olen saanut terapiasta paljon apua.

Vierailija kirjoitti:

Eihän terapian tarkoitus olekaan muuttaa elämää radikaalisti ja parin kerran jälkeen. Sen tarkoitushan on saada ihminen itse oivaltamaan missä kohtaa on menty vikaan ja miten siitä eteenpäin. Antaa henkilölle itselleen työkaluja itsensä parantamiseen.

Terapiasta ei kaikille ole hyötyä vaikka kävisivät kymmeniä vuosia terapiassa. Toiset eivät vain osaa ottaa ohjeita vastaan tai ovat täydellisen sokeita omille kehityskohteilleen, senpä takia osa henkilöistä saattaa valittaa että terapia on tehotonta eikä ne mitään siellä osaa. 

Ahh, tässähän tämä perusasenne tuli: jos terapia ei sitten autakaan, niin IHAN OMA SYY sit.

No voi v*ttu anteeksi niin s*atanasti että käytän teidän veronmaksajien rahoja siihen, että koitan kuntoutua niin, että pystyisin joskus aloittamaan sen työelämänkin !!!

Ihan helvetin sama mitä tässä elämässä yrittää tai ei yritä, paskaa saa niskaan !! Jos en kävis terapiassa, niin nyyyh kun olen paska laiska lapamato, yhteiskunnan rahat imevä loinen, makaan vaan kotona sohvalla ja käytän toisten rahoja !!!

Sitten kun koitan käydä terapiassa ja parantaa itteäni, niin v*ttu miten kehtaankaan käyttää veronmaksajien rahoja moiseen paskaan, varmaan vaan käyn siellä saadakseni jotain perkeleen kiltteyspisteitä !!!!!!

Jos en saa käydä terapiassa, enkä myöskään elää laiskiaisena kotona piereskelemässä sohvalla tekemättä mitään elämäni eteen, niin päätänkin tehdä itsarin, niin nyyyh voi perkele kun olen itserakas paska, että edes kehtaan ajatella moista, kuka minun säälittävän raukan hautajaisiakaan maksaa, ettei vaan perhana soikoon menis veronmaksajien piikkiin !!!!

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa. Enkä ymmärrä, mitä järkeä on käydä terapiassa vuosia, jos tilanne ei miksikään muutu. Eräs ongelma vaikuttaa olevan tietämättömyys terapian tasosta, kun ei ole vertauskuvaa. Ja monesti myös se, että ei ymmärretä ongelmien olevan lähtöisin kotikasvatuksesta, opituista asenteista, jolloin elämän ongelmista syytellään kaikkea ja kaikkia mahdollisia ulkopuolisia tahoja. Ahdistuksessa ei kyllä pystykään näkemään ongelmien syvintä juurta selkeästi, kun energia kuluu jokapäiväisessä selviytymisessä. Voisiko olla helpompaa, jos ihmiset puhuisivat avoimemmin keskenään ja välittäisivät toisistaan. Kaikilta patoutuneilta vanhemmilta se ei onnistu, mutta jälkipolvelta kyllä ja lähimmäisiltä kuten puolisolta ja lapsilta, sisaruksilta, suvulta.

Ei todellakaan näy AV-palstalla että monikaan olisi kykeneväinen erityisesti tuohon välittämiseen...

Vierailija kirjoitti:

Johtuiskohan toi ehkä, mahdollisesti siitä, että moni ns. normaali ihminen pitää terapiaa jonain patenttiratkaisuna sosiaalisiin ja psyykkisiin ongelmiin.

Tämä on huomattu. N. 20-35 vuotiaiden ikäryhmässä. Kaikkia yhdistää vaikeudet perhesuhteissa. Yhtä lasta on syrjitty ja toista suosittu. Perheessä syrjitty, syytetty tai suosion horjumisen johdosta kyseisessä ikäryhmässä hakeutuu lopulta terapiaan tai hautaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa. Enkä ymmärrä, mitä järkeä on käydä terapiassa vuosia, jos tilanne ei miksikään muutu. Eräs ongelma vaikuttaa olevan tietämättömyys terapian tasosta, kun ei ole vertauskuvaa. Ja monesti myös se, että ei ymmärretä ongelmien olevan lähtöisin kotikasvatuksesta, opituista asenteista, jolloin elämän ongelmista syytellään kaikkea ja kaikkia mahdollisia ulkopuolisia tahoja. Ahdistuksessa ei kyllä pystykään näkemään ongelmien syvintä juurta selkeästi, kun energia kuluu jokapäiväisessä selviytymisessä. Voisiko olla helpompaa, jos ihmiset puhuisivat avoimemmin keskenään ja välittäisivät toisistaan. Kaikilta patoutuneilta vanhemmilta se ei onnistu, mutta jälkipolvelta kyllä ja lähimmäisiltä kuten puolisolta ja lapsilta, sisaruksilta, suvulta.

Ei todellakaan näy AV-palstalla että monikaan olisi kykeneväinen erityisesti tuohon välittämiseen...

Valitettavasti tuo on totta. Harvoin täällä on ketjuja, joissa joku käy vaikeita asioita puntaroimassa toiselle apuna, mutta niitäkin on ollut. Yksi ketju on kyllä ollut ylitse muiden, joka on todella kaikkien terapioiden korvike ja on auttanut monia selviytymään. 70-luvulla syntyneiden...

Vierailija kirjoitti:

No voi v*ttu anteeksi niin s*atanasti että käytän teidän veronmaksajien rahoja siihen, että koitan kuntoutua niin, että pystyisin joskus aloittamaan sen työelämänkin !!!

Ihan helvetin sama mitä tässä elämässä yrittää tai ei yritä, paskaa saa niskaan !! Jos en kävis terapiassa, niin nyyyh kun olen paska laiska lapamato, yhteiskunnan rahat imevä loinen, makaan vaan kotona sohvalla ja käytän toisten rahoja !!!

Sitten kun koitan käydä terapiassa ja parantaa itteäni, niin v*ttu miten kehtaankaan käyttää veronmaksajien rahoja moiseen paskaan, varmaan vaan käyn siellä saadakseni jotain perkeleen kiltteyspisteitä !!!!!!

Jos en saa käydä terapiassa, enkä myöskään elää laiskiaisena kotona piereskelemässä sohvalla tekemättä mitään elämäni eteen, niin päätänkin tehdä itsarin, niin nyyyh voi perkele kun olen itserakas paska, että edes kehtaan ajatella moista, kuka minun säälittävän raukan hautajaisiakaan maksaa, ettei vaan perhana soikoon menis veronmaksajien piikkiin !!!!

Jos koet että terapia selvästi auttaa sinua niin sittenhän asia ei koske sinua. Tai jos olet esim. vielä alkuvaiheessa etkä kunnolla tiedä auttaako. Älä hermostu. Kritisoin sitä jos käydään jopa vuosia terapiassa vaikka mitään kummempaa hyötyä ei oikeasti saada. -ap

MT- ongelmaisena asiaan tutustuneena olen sitä mieltä että terapia nykyisellään lähinnä auttaa niitä jotka a) ovat jo toipumassa eli ovat oivaltaneet omillaan muuttumisen tarpeen ja heillä on myös jonkinlaista tukipiiriä terapian ulkopuolella tai b) sellaiset, joilla on selkeitä vaikeuksia hahmottaa omia tunteita ja syy seuraussuhteita ilman ulkopuolisen apua. Siksi terapian "epäonnistuminen" (terapia ei auta/sovi) itsessään usein pahentaa asioita koska nykyisellään syytetään potilasta siitä että tämä ei "osaa ottaa apua vastaan". Itselläni on luottamusongelmia muihin, joten omat mt-ongelmani jo sisältävät tuon ongelman ja siksi terapiasta ei oikeastaan ole apua. Ainakin silloin jos se perustuu puhumiseen.

2000-luvun vaihteessa löydettiin markkinarako, oman elämän korostaminen. Mainokset on suunnattu vanhemmille. Mitä tapahtui, pöljät unohtivat lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Monet vaikuttavat käyvän terapiassa pitkälti velvollisuudentunnosta ja saadakseen kiltteyspisteitä siitä että tekevät kuten kuuluu tehdä. Elämä tuntuu junnaavan sellaisena kuin ennenkin mutta kyllähän siellä nyt kannattaa silti käydä blaa blaa... Ja veronmaksajien (usein) rahaa palaa...

Kuinka pihalla sä  oikein olet? Terapia on yleensä pitkävaikutteista ja sen hyödyt tulevat esiin vuosien saatossa kun ihminen on oppinut käsittelemään niitä juttujaan uudella tavalla. Ei terapia ole mikään sellainen että  isketään päähän kypärä mistä  lähtee johtoja, painetaan nappia ja hups! elämä on ihanaa. Lisään vielä  että terapiassa käy myös ihmisiä  jotka maksavat koko  lystin ihan itse joten ei siellä huvin vuoksi  rampata.

Terapiassa pitää tehdä töitä ja uskaltaa työstää hankalia asioita eivätkä ne asiat tapahdu mitenkään näkyvästi vaan pään sisällä. Jos ei työstä niitä vaikeita asioita niin tietenkään asiat eivät muutu. Jos terppaan ei luota, ei pysty  työstämään sitä sisäistä maailmaansa niin että terapiasta ois mitään hyötyä.

Vaikuttaa siltä että sinä ap  olet tyhmä  ihminen. Mua hävettäis jos ystäväpiirissäni ois sun kaltainen mitään ymmärtämätön moukka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän terapian tarkoitus olekaan muuttaa elämää radikaalisti ja parin kerran jälkeen. Sen tarkoitushan on saada ihminen itse oivaltamaan missä kohtaa on menty vikaan ja miten siitä eteenpäin. Antaa henkilölle itselleen työkaluja itsensä parantamiseen.

Terapiasta ei kaikille ole hyötyä vaikka kävisivät kymmeniä vuosia terapiassa. Toiset eivät vain osaa ottaa ohjeita vastaan tai ovat täydellisen sokeita omille kehityskohteilleen, senpä takia osa henkilöistä saattaa valittaa että terapia on tehotonta eikä ne mitään siellä osaa. 

Ahh, tässähän tämä perusasenne tuli: jos terapia ei sitten autakaan, niin IHAN OMA SYY sit.

Jotkut terapeutit ovat sokeita ja joillakin voi pukkaa omakohtaiset terapiat läpi, kumpikin huonoa asiakkaalle. Terapiaan hakeutuvan asiakkaan syy ei ole, ellei terapeutti osaa auttaa asiakasta tai ohjata edelleen auttavalle taholle. Ongelma on terapeutin, ei asiakkaan.

Minä en olisi hengissä ilman terapiaa. Olin niin ahdistunut ja masentunut lopulta että mietin itsemurhaa päivittäin. Onneksi pääsin intensiiviterapiaan. Ensimmäiset puoli vuotta olo muuttui välillä vieläkin huonommaksi, mutta sitten alkoi helpottaa. Toki olen myöhemminkin ammattiapua elämässä tarvinnut, mutta ei ole tarvinnut enää vuosia käydä terapiassa eikä aloittaa lääkehoitoa uudelleen. Olen siis elänyt lapsuuteni todella sairaassa perheessä, on pitänyt opetella monet asiat alusta lähtien aikuisiässä, miten pidetään puolia, miten vedetään terveet rajat jne.

Ehjää minusta ei tullut mutta ehjempi kyllä. En sitten tiedä olisiko näiden plastailijoiden mielestä parempi että olisin kuollut.

Niin no, eipä elämän tartte välttämättä muuttua, jotta voi paremmin vaan sen oman näkökannan. Ja se taas ei näy välttämättä motenkään konkreettisina asioina muille.

Mulla on ihan sama elämä kuin eiemminkin, sama mies, sama koti, sama duuni, samat kaverit. Jollekin vähän etäämmälle ihmiselle kaikki näyttää samalta. Mutta mulla ei tee enää mieli tappaa itseäni ja ihmiset ihmettelee kun mä näytän niin hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vaikuttavat käyvän terapiassa pitkälti velvollisuudentunnosta ja saadakseen kiltteyspisteitä siitä että tekevät kuten kuuluu tehdä. Elämä tuntuu junnaavan sellaisena kuin ennenkin mutta kyllähän siellä nyt kannattaa silti käydä blaa blaa... Ja veronmaksajien (usein) rahaa palaa...

Kuinka pihalla sä  oikein olet? Terapia on yleensä pitkävaikutteista ja sen hyödyt tulevat esiin vuosien saatossa kun ihminen on oppinut käsittelemään niitä juttujaan uudella tavalla. Ei terapia ole mikään sellainen että  isketään päähän kypärä mistä  lähtee johtoja, painetaan nappia ja hups! elämä on ihanaa. Lisään vielä  että terapiassa käy myös ihmisiä  jotka maksavat koko  lystin ihan itse joten ei siellä huvin vuoksi  rampata.

Terapiassa pitää tehdä töitä ja uskaltaa työstää hankalia asioita eivätkä ne asiat tapahdu mitenkään näkyvästi vaan pään sisällä. Jos ei työstä niitä vaikeita asioita niin tietenkään asiat eivät muutu. Jos terppaan ei luota, ei pysty  työstämään sitä sisäistä maailmaansa niin että terapiasta ois mitään hyötyä.

Vaikuttaa siltä että sinä ap  olet tyhmä  ihminen. Mua hävettäis jos ystäväpiirissäni ois sun kaltainen mitään ymmärtämätön moukka.

Terapikokemuksia on monia, niitä jotka auttavat ja niitä jotka eivät yhtään auta vuosienkaan aikana. Mä voin sanoa, että terapiasta olen nähnyt paskat "hyödyt". Paskaa on just nää jotka käy "ylläpitääksen statuksena", todelliset ongelmat on silti vain pahentuneet. Pilleriä on alettu vetämään päivittäin, jotta jaksetaan terapeutin oman elämän onnellisuusohjeilla vetää jokapäiväinen vanhempien toivoma täydellinen ulkokuva, jatke.