Kummassa paikassa kannattaisi asua? Auttakaa päättämään!

1 kuulostaa siltä mitä haluaisin omille lapsilleni tarjota

1 aivan ehdottomasti!

Itse vrmaan valitsisin tuon ykkösvaihtoehdon. -jo siksi, että ympäristö on tuttu ja itselle rakennettu talo on varmasti parempi kuin joku nyt hieman random -asunto vieraammassa ympäristössä. Erityisen vaikutuksen teki se, että lapsilla olisi tarvittaessa hyvät mahdollisuudet erityisopetukseen (Hyvin usein vaihtoehtona on vielä tänään oleva kyläkoulu, jonka toiminta saatetaan huomenna, tai viimeistään ensikeväänä ajaa -alas, kun kaikki halutaan keskittää isompiin yksiköihin). Myös se, että asuntolainan osuus olisi pienempi on minusta hyvä juttu. - Minulle jäi, tai syntu mielikuva, että asunto ei nyt ihan niin korvessa ole, etteikö lapset voisi tavata kavereitaan muuallakin kuin vain koulussa, eli kavereille voi olla kilometrien matka mutta ei kymmenien kilometrin matka. Vaan mikä estää teitä myöhemmin muuttamasta, jos elo syrjemmässä alkaa tuntua liian rankalta?  Sillä tokihan mahdollisuus pihan laittoon ja muokkaamiseen on toisaalta enempi vähempi myös jonkinalien velvollisuus; jos haluaa edes jollain lailla haluaa säilyttää asunnon arvon, niin asuntoa ja sen pihaa on jaksettava hoitaa. - Vähintään usein tehdä lumityöt ja kesällä ajaa nurmikkoa.   

Vierailija kirjoitti:

Vaihtoehto 1:

+ kaunis, itselle rakennettu omakotitalo omassa rauhassa, noin 2km kylän keskustasta

+ pieni laina, maksettavaa muutaman vuoden vanhasta talosta noin 100t, joten kohta olisi varaa matkustaakin

+ pieni koulu, jossa pienet luokkakoot ja hyvät resurssit erityisopetuksessa

+ mahdollisuus laittaa pihaa, esim. pihasauna

+ tunnen jo entuudestaan kaikki lasteni ikäiset lapset, joten koulukaverit ovat jo selvillä vaikka koulu ei ole vielä alkanutkaan

- Ison kaupungin keskustaan puolen tunnin ajomatka

- Tulevaisuudessa lasten kuskaaminen pakollista, ei joukkoliikennettä

- Toisinaan yksinäinen fiilis, elämä on jossain muualla ja menee ohi

Vaihtoehto 2:

+ n. 10min ison kaupungin keskustaan

+ hyvät liikenneyhteydet, vähemmän kuskaamista tulevaisuudessa

+ naapurit lähempänä

- Laina tuplaantuisi

- Naapurit sen verran lähellä että yöpuvussa ei enää voisi viedä pyykkejä, pihassunasta ei voisi kuin unelmoida

- Isot luokkakoot, vieraat lapset

Mitä sinä tekisit? Muutan mieltäni jatkuvasti. Kaksi vuotta nyt pähkäilty, eikä tulosta vieläkään. Olen ihan kypsä.

Valitse ensin vaihtoehto 1. Lasten alakoulun aikana varmasti selviää viihdyttekö alueella pidempään. Kenties jotkin ongelmat ratkeavat, tulee harrastusmahdollisuukisa lähemmäs, samoin naapureita yms. Lapset saavat pieninä asua enemmän luonnon keskellä, tutussa ympäristössä, tuttujen kaverien kanssa.

Jos taas kaipaatte enemmän kaupunkiin kaiken keskelle, niin siirrytte ratkaisuun 2. Saattaa olla että jotkin ongelmat ovat sillä aikaa helpottuneet, esim. tulonne ovat paremmat eli laina ei olisikaan enää niin suuri, saisitte hyvin rahaa tuosta toisesta talosta jne. Lapset olisivat isompia ja pärjäisivät paremmin isoissa luokissa jne.

Sori, tuli viesti 4 vähän epäselvästi :) Tarkoitin että valitsette ensin sen vaihtoehdon 1. Sitten kun olette asuneet siellä joitain vuosi, voitte miettiä vaihdatteko vaihtoehtoon 2 eli kaupunkiin.

2 on parempi. Ainakin lapsen näkökulmasta. Oikeasti vihasin lapsuuteni vastaavaa paikkaa ja heti 18-vuotiaana muutin yksin kauas isoon kaupunkiin. On paljon parempi tottua oikeaan elämään ja tulevaisuuden ympäristöön lapsesta asti ja perhe on tukena. Oikeasti tiedän, mistä puhun. Vai toivotko, että se kylä on lapsesi ympäristö myöhemminkin? Ei opiskelua, ei mitään... Älä kasvata lapsestasi sinisilmästä tolloa, joka elää feikkitodellisuudessa maajussien keskellä.

Vierailija kirjoitti:

2 on parempi. Ainakin lapsen näkökulmasta. Oikeasti vihasin lapsuuteni vastaavaa paikkaa ja heti 18-vuotiaana muutin yksin kauas isoon kaupunkiin. On paljon parempi tottua oikeaan elämään ja tulevaisuuden ympäristöön lapsesta asti ja perhe on tukena. Oikeasti tiedän, mistä puhun. Vai toivotko, että se kylä on lapsesi ympäristö myöhemminkin? Ei opiskelua, ei mitään... Älä kasvata lapsestasi sinisilmästä tolloa, joka elää feikkitodellisuudessa maajussien keskellä.

- Sinulla taiisi mennä jotain ohi. - Ap mainitsi, että kylältä löytyy pieni kylä koulu jossa on paitsi pienet luokkakoot niin myös hyvät resurssit erityisopetukseen. - Ja ei tuo kylä nyt kovin syrjässä ole jos sieltä on isomman kaupungin keskustaan on puolen tunnin ajomatka, joten sinnekin matkaa edes -takas, jos haluaa nauttia vähän urbaanimmasta kulttuurista, kuten käydä teatterissa tai elokuvissa tms. Paljon mahdollistaa minusta myös se, että asuntolaina on huomattavasti pienempi, - - - Toki viihtyvyyden kannalta paljon on kiinni siitä minkä ikäisiä lapset on ja kuinka heillä on mahdollisuuksia harrastaa ja tavata kavereitaan, jos ja kun asuvat "hieman" syrjemmässä.  - ja totta on myös se, että pienemmällä kylällä/ sen tuntumassa elämine on kovin helppoa romantioida ja pitää sitä jonkinlaisena idyllina, jollaiselta se esimerkiksi itselleni näyttäytyy nyt täältä betoniviidakosta.    

Kiitos vastauksista. Emme nyt asu siis aivan keskellä metsää, lähimpään naapuriin (uudehko asuinalue) on matkaa puolisen kilometriä ja sieltä siis löytyisivät lähimmät kaveritkin. Näköyhteyttä naapuriin ei ole, mistä ehkä tulee hiukan yksinäinen olo toisinaan. Asukkaita tässä kunnassa on alle 5000, koulu on sen kokoinen että jokaista luokka-astetta on kaksi luokkaa. Yläasteen jälkeen olisi kuljettava sinne puolen tunnin päähän lukioon tai ammattikouluun.

Yhtenä vaihtoehtona olemme ajatelleet, josko asuisimme täällä kunnes lapset ovat käyneet peruskoulun, ja muuttaisimme sitten lähemmäs kaupunkia. Toisaalta taas ajatus siitä, että kaikki teatterit, ravintolat jne olisivat alle vartin päässä houkuttelee, vaikka en tiedä tulisiko niissä sen enempää käytyä kuitenkaan. Yksi lapsistamme on sellainen, etten voisi kuvitellakaan hänen vaihtavat koulua kesken ala-asteen, siksi nyt alkaa olla jo hoppu päätöksen kanssa.

Vieraat lapset eivät ole miinus vaan mahdollisuus kavereihin ja uusiin ystäviin.

Minusta aloituksesta paistaa, että ap haluaa itse ykkösvaihtoehdon vaikka pähkäileekin. 

Lapsille tulevaisuutta ajatellen kakkonen tuntuu minusta paremmalta. Syrjäseutujen lapset ovat usein syrjässä myöhemminkin -- tilastofakta. 

Perheellemme matkustelu on aina ollut niin tärkeää, että se painaisi eniten vaakakupissa.

Kuskaamista en kokenut negatiivisena asiana. Kun päivittäin istui noin 45 min. teinin kanssa autossa, ehti jutella paljon, eikä teini päässyt pakoon mitään asioita😉

Vierailija kirjoitti:

Minusta aloituksesta paistaa, että ap haluaa itse ykkösvaihtoehdon vaikka pähkäileekin. 

Lapsille tulevaisuutta ajatellen kakkonen tuntuu minusta paremmalta. Syrjäseutujen lapset ovat usein syrjässä myöhemminkin -- tilastofakta. 

Oikeastaan haluaisin itse tuon kakkosvaihtoehdon, mutta lapsille tuo ykkönen tuntuisi paremmalta ja siksi yritän ehkä itsellenikin vakuutella, ettei tässä muuttaa kannata. Toinen lapsista on erityistapauksissa, jolle kavereiden saaminen on hankalampaa. Siksi tuntuisi hyvältä, että tulevat luokkakaverit olisivat tuttuja jo päiväkodista. Sinänsä vieraissa lapsissa ei siis ole mitään pahaa, ajattelisin vain tutustumisen olevan helpompaa päiväkodissa kuin koulussa, jossa ei leikin lomassa ole niin helppoa tutustua ja aikuisia on vähemmän.

Kiitos kaikille vastanneille!

Ap

Mä en tajua, kuka voi ajatella maalaisympäristössä asumista feikkitodellisuutena? Miten rajoittunutta. Se, ettei elä kuin joku toinen ei tarkoita, ettei voisi olla monta tapaa elää, jokaiselle jotakin. Tuo ajattelu on samanlaista putkiajattelua kuin suomalainen ajatusmaailma kouluttautumisesta: kaikki lukioon ja korkeakouluun.

Itse valitsisin kakkosvaihtoehdon.

Olemme myös punninneet vähän vastaavia vaihtoehtoja, mutta näen isona plussana sen että lapset pystyvät sitten isompana itse kulkemaan harrastuksiin bussilla ja oman kaupunginosan sisällä kävellen/pyörällä. Kolmen lapsen kanssa en halua alkaa siihen kuljetusrumbaan.

Meillä kaupungin etuna on mm. laajat harrastusmahdollisuudet, hyvät terveyspalvelut, hyvä koulupolku (myös lukiot, amattikoulut, AMK, yliopisto)

Asuminen on kalliimpaa verrattuna naapurikuntiin, mutta autoilukulut toisaalta kevyemmät.

Mitä tarkoittaa nuo minuutit ajomatkan määrittelyssä? Ajoa omasta pihasta kaupungin keskustaan liikennevaloineen päivineen vai onko se 10 minuuttia maantieajoa ja vasta kaupunkiin tullessa alkaa liikennevaloissa odottelu ja hitaampi eteneminen, joka voi kestää toiset 10 minuuttia?

Itse tykkään matkan ilmoittamisen kilometreinä.

No me asutaan ehkä enemmän tuossa 2-vaihtoehdossa.

Meillä on lapsilla kaikki kvetit max puolen kilsan päässä, useimmat ihan 100-200 m päässä. Leikit ja kyläilyt mutkattomia. Lapsilla on myös paljon kavereita ja leikkivät ulkona paljon.

Kaikki kouluasteet myös kävelymatkan päässä. Lapset käyvät isoa koulua, ei siinä oöe mitään haittaa ollut.

Harrastukset löytyvät läheltä myös, moniin pääsee lapset yksin kulkemaan. Kun kaverit asuu naapurissa, niin harrastuksistakin paljon tuttuja.

Työmatkat lyhyitä, aikanaan myös hoitopäivät lyhyitä.

Me ollaan aik aktiivisia ja käydään tapahtumissa ja riennoissa. Toki helpompi lähteä jos matka on lyhyt.

Meillä on auto, sillä ajetaan 10000-12000 kilsaa vuodessa. Ei se kovin vähän ole, mutta moni ajaa paljon enemmän eikä pärjää yhdellä autolla. Me pärjättäus jopa ilman, mutta mukavuudenhalusta on auto. Jos pärjää yhdellä autolla, niin pn mahdollisuus käyttäää asumiseen aika paljon enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa nuo minuutit ajomatkan määrittelyssä? Ajoa omasta pihasta kaupungin keskustaan liikennevaloineen päivineen vai onko se 10 minuuttia maantieajoa ja vasta kaupunkiin tullessa alkaa liikennevaloissa odottelu ja hitaampi eteneminen, joka voi kestää toiset 10 minuuttia?

Itse tykkään matkan ilmoittamisen kilometreinä.

Puoli tuntia ajaa kaupungin reunalle, jossa isompi ostoskeskus. Siellä siis yleensä asioidaan. Aivan kaupungin ydinkeskustaan aikaa pitää varata 10min lisää, varsinkin ruuhka-aikaan.

Ap