Lue keskustelun säännöt.
Miten yleistä on, että pieni lapsi puhuu edellisestä elämästä/elämistä?
Kommentit (8)
Ei se kovin yleistä liene.
Kun kuitenkin on kyse täysin normaalista asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi kanssa! Olen huomannut, että homeopaattisella ruualla on tuohon yhteys, lienee kyse siitä että helpompi maadoittaa itsensä tilaan jossa pääsee käsiksi edellisten elämien auraan. Myös sellaiset ns anturit käsiin silloin kun nukkuu ja toinen pää multakuppiin toimii.
Laitoin lapseni Steiner päiväkotiin koska siellä otetaan yksilöiden erilaisuus tosissaan ja suhtautuivat vakavasti pyyntööni pitää kynää ja paperia lähellä jotta voivat tallentaa lapseni muistoja kesken leikkikoulupäivän. Ehkä joskus vielä saan selville edellisen henkilöllisyyden. Sanoi että muistaa minut jostakin, kenties olen ollut hänen äitinsä ennenkin...
Kunnan päiväkodissa sen sijaan sanottiin että resurssit ei riitä. Se siitä yksilöllisestä opetuksesta sitten, eikä siellä tarjottu edes luomukasvisruokaa.
On sitäkin aihetta kirjallisuudessa vaikka kuinka paljon.
Aivot ovat ovat vielä kehitysvaiheessa. Aivojen viestintä on vielä sekaisin. Älkää viitsikö kuvitella että teidän lapsella on joku kyky. Minun äiti teki sitä, se oli ahdistavaa. Pienenä lapsena vaikea käsittää tuollaisia puheita. Ne tarinat ja erilaiset aistimukset johtuu siitä että sitä on vain lapsi!
Itse kuulemma papatin eestiä luontevasti Tallinnasta käydessä vaikkei kukaan lähipiiristä sitä puhunutkaan.
Muuten en juurikaan tunne tuollaisia tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paluu taivaasta on hyvä kirja. Siinä on lasten muistoja menneistä elämistä. Itsekin lapsena muistelin elämää miehenä, vaikka olinkin pikkutyttö.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi kanssa! Olen huomannut, että homeopaattisella ruualla on tuohon yhteys, lienee kyse siitä että helpompi maadoittaa itsensä tilaan jossa pääsee käsiksi edellisten elämien auraan. Myös sellaiset ns anturit käsiin silloin kun nukkuu ja toinen pää multakuppiin toimii.
Laitoin lapseni Steiner päiväkotiin koska siellä otetaan yksilöiden erilaisuus tosissaan ja suhtautuivat vakavasti pyyntööni pitää kynää ja paperia lähellä jotta voivat tallentaa lapseni muistoja kesken leikkikoulupäivän. Ehkä joskus vielä saan selville edellisen henkilöllisyyden. Sanoi että muistaa minut jostakin, kenties olen ollut hänen äitinsä ennenkin...
Kunnan päiväkodissa sen sijaan sanottiin että resurssit ei riitä. Se siitä yksilöllisestä opetuksesta sitten, eikä siellä tarjottu edes luomukasvisruokaa.
Lapsi sepittää, koska ei kestä sun sekoilua.
Se on itse asiassa aika yleistä, etenkin jossain kolmen-neljän vuoden iässä. Meidän lapsikin puhua papatti edellisestä elämästään ja kertoi usein kokemuksistaan. Kuvaili yksityiskohtaisesti maisemia ja kertoi vieraskielisiä nimiä, piirsi maiseman. kotikylästä...tarina ei aivan 100% pysynyt kasassa ja myöhemmin lapsi tuli kokonaan "tähän maailmaan". Aiheesta on kirjoja. Luin sellaisen kuin Jim B Tucker: Life Before Life. En vakuuttunut siitä että lapsella/lapsilla olis ollut edellinen elämä mutta päinvastainenkaan ei tullut todistetuksi. Hauska ja mielenkiintoinen asiahan se on eikä siitä kannata liikaa kauhistua.