Onko perhe jotenkin arvottomampi, jos on lapsissa vain samaa sukupuolta?

ainakin tällä hetkellä,tyttöjen puolesta sais enemmän pelätä ... minusta ainakin tuntuu siltä ...

Me olimme 6 vuotta perhe jossa oli kaksi poikaa. Toisen pojan syntyessä anoppi tölväisi, että olisi nyt ollut tyttö, niin ei tarvitsisi enää lisää lapsia tehdä...



Kolmas lapsemme on tyttö. Kolmatta lasta ei tehty siksi, että " jos nyt tulis se tyttö" vaan siksi, että päätimme perheeseemme mahtuvan vielä yhden lapsen.



Oli tietysti ihanaa saada tyttö, mutta olisi ollut ihanaa saada poikakin. Raskausaikana alkuun toivoin kovastikin tyttöä, mutta se tunne katosi mitä pidemmälle raskaus eteni. Unissani olin poikaa tekemässä ja niin onneni kukkuloilla, että ei mitään rajaa :-).



Kyllähän se vaan niin on, että lapsi on ihana ja rakas vaikka värkit olisi mitkä!

niin vanhemmat haluavat (ehkä alitajuntaisesti) vielä sen kolmannen, jos SE SATTUISI OLEMAAN TYTTÖ. Tai päinvastoin. Epäilen, että tässä on totuuden siemen. Vai mitä mieltä ootte 2 pojan tai tytön vanhemmat, jotka kolmannen haluatte tai kolmatta odotatte?

Eikä kyllä poikiakaan. En ole osannut toivoa kumpaakaan, vaan odottanut vain jännityksellä kumpi tulee.

aina ystävä lähellä. Tytön elämää parhaimmillaan.



Säälittäviä olette itse.



Ja tyttöjen puolesta ei tarvitse pelätä. Naiset pärjäävät aina, lopulta he vaikeissakin tilanteissa vetävät pitemmän korren ja kestävät paljon kovempia kohtaloita kuin miehet.



He voivat vapaammin elää juuri sellaista elämää kuin haluavat, olla omia itsejään paljon laajemmissa raameissa kuin miehet vastaavissa tilanteissa.



Naisilla on ystäviä ja elämän oikeasti tärkeää pääomaa paljon enemmän kuin monilla miehilla. Perheessäkin heidän asemansa on keskeisempi. Lapset ovat heille useimmiten läheisempiä.



Minulla on neljä tytärtä leikki-iästä murrosikään. Ikinä en ole hetkeäkään epäillyt kenenkään heidän pärjäämistään elämässä.



POikien puolesta olen enemmän huolissaan. Kovat menestyspaineet, turpiin on osattava lyödä pienestä ja silti oltava herkkä, että osaisi elää perheessä muussakin kuin statistin roolissa.



Voi poikaparkoja. Vaikka heidän palkkaeuronsa aikanaan onkin 100 prosenttia, en muuten lähtisi asemaansa kehumaan. Hinta on kallis, äkkikuolema ennen aikojaan stressiperäiseen sydänsairauteen. tai sortuminen alkoholismiin.



Toista se on tosiaan meillä naisilla, sillä me olemme oikeasti vahvoja, kohdusta hautaan.

koska he kokemuksesta tietävät kuinka kova urakka on lasten kasvattaminen aikuisiksi ja vielä sittenkin.



Ei siihen ehkä välttämättä liity toisen sukupuolen hyljeksimistä.



(Vaikka poika tietysti onkin aina parempi.)

ja tietenkään en ketään vaihtaisi toiseksi. Typerä ketju kaikenkaikkiaan ja itsekin tässä osallisena.

Kai täällä voi kirjoitella asiallista asiaakin provoviestien väliin ja päinvastoin.



Tärkeintä on kuitenkin saada lapsi jos sitä kovin haluaa. Mitä sen jälkeen tulee on hienosäätöä ja pintasilausta.



Vähän niinkuin vauvan ruokinnassa. OIkeesti on tärkeää, että vauva syö, mitä ja miten on hienosäätöä ja pintasilausta.

Turha edes väittää muuta.

Vanhemmuudessa joutuu tyytymään siihen mitä saa, siinä sitä kasvaa ihmisenäkin, jos hyvin käy.



Nykylyylit tytön ja pojan haluineen ja muut myös.

Toivoin koko raskauden ajan toisestakin lapsesta samaa sukupuolta olevaa kuin ensimmäisestä. Sain kuitenkin " eriparia" , mutta onnellinen olen silti.

uskotteko?!:D



Mää en nimittäin usko;D;D;D

jos nyt minun henk. koht. mielipidettäni kysyt, niin huomaan kyllä usein tuntevani salaa hiukan sääliä jos näen vaikka neljän tytön äidin (4:n POJAN äitiä taas ihailen salaa...).

itse olen myös sitä mieltä, että mediassa " ihanneperhe" esitellään aina niin, että perheessä on kaksi lasta, yksi kumpaakin sukupuolta ja mieluiten vielä niin, että poika on vanhempi. miettikääpä juuri mainoksia, amerikkalaisia leffoja ja sarjoja jne. niissä sitä luodaan näitä käsityksiä ja ideaaleja ja yllättävän paljon ne vaikuttavatkin meidän kaikkien ajatuksiin.



todellisuudessa en ole kuitenkaan tuota mieltä. lapsen sukupuolta kun ei voi toistaiseksi valita (ainakaan luomumetodilla) vaan jokaisen on otettava vastaan sitä mitä annetaan. ja siksi on ihan typerää alkaa arvottamaan perheiden " paremmuutta" lasten sukupuolen perusteella. eikö itse lapsi ole kuitenkin se tärkein?



meillä on kolme poikaa. meidän perhe on tällainen ja tällaisenaan täydellinen. en usko että se olisi mitenkään " parempi" jos meillä olisi sekä tyttöjä että poikia. nuorinta ei tehty tytön toivossa vaikka monet niin odotusaikana kysyivätkin ja olivat meidän puolestamme pettyneitä kun syntyi taas poika...

mua usein ahdistaa kun voin vain kuvitella mitä meidänkin pesueesta puhutaan, " saisivatpa vielä sen pojan tms" Äh, tyttöjä tai poikia, kaikki erilaisia.

Itse odotan esikoista. Monen vuoden lapsettomuus takana. Minulle lapsen sukupuolella ei ole mitään väliä. Enkä tiedä saanko koskaan toista lasta.

Erityisesti säälin heidän äitiään. Tuntuu, että jää niin paljosta paitsi. Ja yleistä vielä sekin, että lapsenlapset ovat enemmän tekemisissä äidin vanhempien kanssa, joten isoäitinäkään ei pelkkien poikien äidit saa välttämättä ihan " täysillä" olla.

Vierailija:

jos nyt minun henk. koht. mielipidettäni kysyt, niin huomaan kyllä usein tuntevani salaa hiukan sääliä jos näen vaikka neljän tytön äidin (4:n POJAN äitiä taas ihailen salaa...).

yhden merkkisiä lapsia.



Kyllä minä sain jo toisen pojan jälkeen kommentteja joissa toivottiin, että seuraava olisi tyttö. Ihan kuin perheessä pitäisi olla kumpaakin sukupuolta!

Yleisempää on että lapset ovat eri sukupuolta kuin samaa sukupuolta.