Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut läsnä jonkun kuollessa? Koitko jotain outoa?
22.05.2017 |
Sellainen kokemus muutti koko elämäni. Näin, miten huone täyttyi valolla. Tiesin ilman sanomistakin, että lähtö tuli. Näin sen.
Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Sen koin, että syöpään riutuminen on kuolintavoista kammottavin ja en toivoisi sitä pahimmalle vihamiehellenikään :-( Todella rujoa touhua.
Kyllä rauhallinen lähtö on upea lahja. Sen jos saisi itselleenkin. Kokemani jälkeen en pelkää kuolemaa, mutta kipua ja kärsimystä kylläkin. Kauheaa. :(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut kuolinhetkellä paikalla, mutta seuraavat tunnit elin ainutlaatuisessa, pehmeässä, pakahduttavan surullisessa ja jotenkin rakkaudentäyteisessä tunteessa. Tämä on varmasti selitettävissä aivokemioilla, järkytyksellä ja väsymyksellä, mutta ei sen oikeastaan ole väliä. Muistan sen olotilan aina ja se lohduttaa suuresti.
En ollut paikalla, mutta olin istunut kuolevan vieressä koko päivän. Aamuyöllä nukkuessani korvissa tuntui yhtäkkiä valtava pamahdus joka säpsäytti hereille, ja oli sellainen olo että jokin on vinossa. Puoli tuntia siitä soitettiin kotiin että omainen on menehtynyt.
Vierailija kirjoitti:
En ollut kuolinhetkellä paikalla, mutta seuraavat tunnit elin ainutlaatuisessa, pehmeässä, pakahduttavan surullisessa ja jotenkin rakkaudentäyteisessä tunteessa. Tämä on varmasti selitettävissä aivokemioilla, järkytyksellä ja väsymyksellä, mutta ei sen oikeastaan ole väliä. Muistan sen olotilan aina ja se lohduttaa suuresti.
Mulla tulee edelleen vähän sellainen olo välillä. Sydän on kuin raadeltu, mutta välillä tuntuu kuin ne haavat olisi sidottu kiinni. Kuin olisi laastari siinä päällä. Tulee ihmeen rauhallinen olo. Hän ei ainakaan kärsi enää. Se ajatus lohduttaa. Ikävä on kauhea, ihan liian kauhea välillä.
Ap
Olen ollut syöpäsairaalassa töissä. Kuolema melkein päivittäistä. Ei siinä mitään ihme taikaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ollut paikalla, mutta olin istunut kuolevan vieressä koko päivän. Aamuyöllä nukkuessani korvissa tuntui yhtäkkiä valtava pamahdus joka säpsäytti hereille, ja oli sellainen olo että jokin on vinossa. Puoli tuntia siitä soitettiin kotiin että omainen on menehtynyt.
Nämä saavat aina miettimään. Itse olen ollut melko ateisti, mutta näin sen valon juuri kuolinhetkellä. On pakko epäillä.
Kunpa sitä vaan kuitenkin voisi kuolla yhtä aikaa kaikkien rakkaidensa kanssa. Se olisi niin tuskatonta, jos voisi vain nukkua pois siinä kun muutkin.
Ap
Olen ollut lukuisia kertoja. Ei niissä tapahtunut mitään mystistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin viikonloppuna sairaalassa kesken menneen sikiön. Kun kätilöt lähtivät ja jäin huoneeseen yksin, tuhansia pieniävalopalloja leijui huoneessa muutaman minuutin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ollut paikalla, mutta olin istunut kuolevan vieressä koko päivän. Aamuyöllä nukkuessani korvissa tuntui yhtäkkiä valtava pamahdus joka säpsäytti hereille, ja oli sellainen olo että jokin on vinossa. Puoli tuntia siitä soitettiin kotiin että omainen on menehtynyt.
Omituista - kuulin korvissani aivan samanlaisen valtavan pamauksen tultuani Jeesus-uskoon.
Ja sain siitä heti sisäisen ilmoituksen, että helvetin portti pamahti kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Synnytin viikonloppuna sairaalassa kesken menneen sikiön. Kun kätilöt lähtivät ja jäin huoneeseen yksin, tuhansia pieniävalopalloja leijui huoneessa muutaman minuutin.
Hän oli jo ihminen, joten pääsi sinne parempaan paikkaan, kun ei vielä synnistä mitään tiennyt, pikku ressu.<3 <3 <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytin viikonloppuna sairaalassa kesken menneen sikiön. Kun kätilöt lähtivät ja jäin huoneeseen yksin, tuhansia pieniävalopalloja leijui huoneessa muutaman minuutin.
Hän oli jo ihminen, joten pääsi sinne parempaan paikkaan, kun ei vielä synnistä mitään tiennyt, pikku ressu.<3 <3 <3
Onkohan noin. Jostain syystä mikään kristillinen kirkko ei kasta kuolleena syntyneitä. Hätäkaste tehdään elävälle heikolta vaikuttavalle vastasyntyneelle.
Entä kuparikierukan tappamat. Taivaaseenko nekin menevät? Tai pakastetutbhedelmöitetyt munasolut? Tai varhaiset keskenmenot. Mulla on niitä lukuisia. Tapaanko heidät taivaassa. Lohdullinen ajatus se kyllä olisi.
Sen koin, että syöpään riutuminen on kuolintavoista kammottavin ja en toivoisi sitä pahimmalle vihamiehellenikään :-( Todella rujoa touhua.