Lue keskustelun säännöt.
Miten jatkaa parisuhdetta kun en tiedä haluanko lapsia
19.05.2017 |
Miehelläni on lapsi aiemmasta avioliitostaan. Kun aloimme seurustella, en tiennyt haluanko lapsia enkä oikein ole varma vieläkään. En ole aiemmin ollut sellaisissa parisuhteissa, joissa lapsia olisi voinut harkita. Mieheni sanoi parisuhteemme alkuvaiheilla, että lapsiasiasta voidaan keskustella. Yhteiselo miehen ja tämän lapsen kans sai mun ajatukset kallistuun siihen, että oma lapsihan olisi aika ihana juttu. Mieheni on ihanan myös ja erittäin hyvä isä. Vauvakuume heräsi kun paras ystäväni sai lapsen.
Myöhemmin mies totesi, ettei haluakaan enempää lapsia. Perusteluja riitti ja ymmärrän häntä kyllä oikein hyvin. Mutta silloin aloin tosissani miettiä omaa kantaani asiaan - mitä minä haluan? Olen sitä nyt miltei 2 vuotta pohtinut. Olen yli kolmekymppinen, joten jos lapsia haluan, ei minulla ole kovin montaa vuotta aikaa. Olisi mukavampi pohtia tätä asiaa sellaisen kumppanin kanssa, joka ei myöskään olisi varma. Nyt asiaa on vaikea pohtia, kun kumppani on ehdottomasti lasta vastaan. Mitä jos olisi kumppani joka ehdottomasti haluaisi lapsen?
Viikko sitten sanoin miehelleni, että mielestäni meidän pitäisi harkita eroa. Jos nyt päättäisin, että tämä parisuhde riittää mulle ilman lastakin, niin mitä jos päädytäänkin eroon esim. 5 vuoden päästä..? Voi olla mulle myöhäistä alkaa perustaan perhettä. Illalla mies pohdiskeli ääneen, että ei halua missään nimessä menettää minua ja lapsi voisi olla ihan mukavakin juttu jossain vaiheessa. Jos hänellä voisi tällä kertaa olla mahdollisuus siihen perheeseen, mitä ei exänsä kanssa saanut. Aamulla halusi seksiä saatesanoilla "ei niitä vauvoja muutenkaan saa" (mulla on kierukka joten ei saisi kuitenkaan). Kieltäydyin koska minua ahdisti niin kovasti. Minusta tuntuu kurjalta, jos mieheni päättää haluta lapsen vain siksi, ettei menettäisi minua. Se tuntuu aivan liian suurelta kompromissilta. Pelkään myös sitä, että sanooko mies noita asioita siksi, että saisi lisäaikaa ja myöhemmin toteaakin, ettei edelleenkään halua lasta.
Haluaisin vielä jatkaa lapsiasian pohdintaa, mutta aika on mua vastaan. Tuntuu hullulta heittää pois hyvä parisuhde siksi, että haluan EHKÄ lapsia. Miten ihmeessä te, jotka ette ole varmoja asiasta, olette saaneet tehtyä päätöksiä?
Kommentit (23)
Mihin miehesi entinen suhde päättyi, tiedätkö? Voisiko siitä päätellä jotain, miten miehesi reagoi jos tulet raskaaksi? Luultavasti, jos hän on hyvä isä aiemmalle lapselleen, hän kyllä kasvaa siihen rooliin myös teidän yhteisen lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni on ensimmäinen kumppani, jonka kanssa mietin lapsen hankintaa. Hän on omalle lapselleen erittäin hyvä isä. Mies sanoo kuitenkin yhdeksi syyksi olla haluamatta lisää lapsia sen, ettei halua enää käydä läpi pikkulapsivaihetta kun on sen jo kerran käynyt. Haluaa nauttia siitä, että lapsi on jo isompi ja pärjää ja hän voi keskittyä jo omiin juttuihin ja harrastuksiin, matkusteluun jne.
Entinen suhde hänellä oli jo alkujaan huonoissa kantimissa ja olivat jo eroamassa mutta ex tuli vahingossa raskaaksi ja noin 5 vuotta yrittivät pitää perhettä kasassa ennen kuin päättivät, että parempi erota. Heillä oli liian erilaiset ajatukset siitä millainen on hyvä parisuhde ja lapsiperhearki. Lapsen kasvatus on jäänyt aika lailla mieheni harteille vaikka yhteishuoltajuus heillä onkin.
AP
Vaikea juttu. Totuus on se, että jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei niin se on kokolailla ylittämätön ongelma suhteelle. Hyvin vaarallista on myöskin ajautua tilanteeseen, jossa se joka ei halua lasta kokee olevansa painostuksen alla tai vastaavasti lasta haluava kokee olevansa suhteessa epäreilussa tilanteessa.
Yrittäkää keskustella asiasta mahdollisimman suoraan ja rehellisesti.
Jos mies pelkää sitä että sinäkin jätät lapsen pääasiassa hänen kasvatettavakseen? Teidän kannttaisi aluksi pohtia sitä millaista se arki olisi. Tosin tehän olette jo lapsiperhe joten en ymmärrä mikä juurikaan muuttuisi. Vauva-aikakin on niin kovin lyhyt loppujen lopuksi.
Minä "pakotin" vastaavassa tilanteessa mieheni vielä isäksi ja ihan hyvin meillä nyt menee 6 vuotta myöhemmin. Itse olisin varmasti katkeroitunut eläessäni toisten lasten ehdoilla ilman omia, eli siis sanoin, että ero tai lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittänyt olla painostamasta miestäni yhtään. Enkä oikein tiedä miten painostaakaan, kun en itsekään ole vielä varma haluanko lapsia. Olen pohtinut ajatuksiani ääneen, miettinyt eroa mutta samalla oon sanonut ymmärtäväni mieheni näkökulman. Kun on jo yhden lapsen saanut miltei yläasteikään niin ei jaksa aloittaa rumbaa alusta vaan haluaa alkaa miettiä jo muita juttuja. Ymmärrän myös pelon yhdestä avioerolapsesta lisää. Eri asia voisi olla jos miehen lapsi olisi paljon pienempi.
Mies ei omien sanojensa mukaan ole koskaan halunnut lapsia. Vahinkoraskaus oli hänelle kova paikka, mutta otti asiasta vastuun ja oikein hyvä isä onkin. On myös sanonut useita kertoja, että ei osaisi ajatella elämäänsä ilman lastaan ja lapsi on hänelle tärkeintä maailmassa. Mutta ei halua enää sitä samaa uudestaan.
Hän on niin kovasti jo vuosia argumentoinut lasta vastaan, että tuntuu oudolta kun nyt hän onkin muka lämpeämässä asialle. Onko oikeasti?
AP
Ei kannata liikaa miettiä: teette sen lapsen ja otat alusta asti asenteen, että pikkuvauvavaiheessa lapsi on enemmän sinun vastuullasi. Mies kun tykkää touhuta isompien kanssa. Itse naisena pidän isommista lapsista: ei ole niin riippuvaisia ja heidän kanssaan voi harrastaa yhdessä jo kaikenlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on hiukan samantapainen tilanne. Miehellä pieleen mennyt liitto, josta lapsi ja nyt ei ole vieläkään varma tahtooko toista. Itsellä ollut jo pidemään vauvakuume ja tiedän, että lapsen tahdon. Rakastan miestä yli kaiken, mutta tämä odotus kiristää välejä. Teidän, että jos jätän miehen takia tekemättä tai odotan liian pitkään eikä lapsen saanti enää onnistu tulee se ennemmin tai myöhemmin kaiveertamaan mieltä. Mutta en myöskään osaa vaatia miestä päättämään tai itse lähteä liitosta.
Harkitset sekä eroa että lasta yhtaikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harkitset sekä eroa että lasta yhtaikaa?
Jos suhde muuten toimii ja kaikki kunnossa, mutta ainoa asia on lapsi niin miksi ei etsisi sellaista miestä joka lapsen haluaa.
Itse tahdon lapsen ja eniten juuri nykyisen kanssa, mutta jos hän päättää ettei lasta tule niin entäs sitten? Olla yhdessä ja katkeroitua kun miehen takia jättää tekemättä vaikka oikeasti haluaa?
Lähde. Mies pelaa aikaa ja joko sinä katkeroidut ja jäät ilman lapsia tai mies toteaa jossain vaiheessa saman kuin edellisen lapsen kanssa ja lähtee itse. Lopputulos on sama, yksin jäät. Lähde ennen kuin on myöhäistä ja etsi joku joka haluaa juuri sinut ja lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että sinun täytyy nostaa kissa pöydälle. Puhukaa miehen kanssa mahdollisimman suoraan, mutta välttäkää toki toisen syyllistämistä ja riidanhakua. Jos mies edelleen sanoo, että lapsi saa tulla, niin luota siihen ja anna palaa. Kyllä asiat sitten järjestyy. Jos mies ei halua, sinun pitää tehdä päätös pian. Kumpi tärkeämpää, nykyinen suhde (lapsettomana ja mahdollisesti katkeroituneena) vai kenties toinen suhde isäksi haluavan miehen kanssa? Ei ole kiva olla edelleen tuossa samassa tilanteessa nelikymppisenä, ja mahdollisesti uuden miehen löytämisessä kuluu aikaa, joten päätöksiä kehiin.
Vierailija kirjoitti:
Harkitset sekä eroa että lasta yhtaikaa?
Ei vaan harkitsee lasta.
Eroa joutuu harkitsemaan vasta jos päätyy haluamaan lapsen mutta toinen ei.
Mulle tulee kylmät väreet tosta, että miehes tietää sulla olevan kierukan ja vinkuu seksiä sanomalla että saat lapsen. Vai harjoitellako pitäis ensin? Kuulostaa jonkin sorttiselta manipuloinnilta. Mitä sitten tapahtuu kun poistatat kierukan? "No en mä tosissani ollut!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä sama tilanne ja vaikeaa on. Olen kallistunut eron kannalle.
En ymmärrä, miksi pitäisi erota nyt siksi, ettei tarvitsisi erota viiden vuoden päästä.
Mieti, että miehesi voi vaikka pettää sinua viiden vuoden päästä. Kannattaisiko sen vuoksi erota jo nyt? Pettäminen on kuitenkin paljon todennäköisempää kuin se, että lapsettomuuspäätöksen kerran tehnyt muuttaa mieltään.
Jospa vain eläisit sitä elämääsi tässä ja nyt, kun se tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi pitäisi erota nyt siksi, ettei tarvitsisi erota viiden vuoden päästä.
Mieti, että miehesi voi vaikka pettää sinua viiden vuoden päästä. Kannattaisiko sen vuoksi erota jo nyt? Pettäminen on kuitenkin paljon todennäköisempää kuin se, että lapsettomuuspäätöksen kerran tehnyt muuttaa mieltään.
Jospa vain eläisit sitä elämääsi tässä ja nyt, kun se tapahtuu.
Paitsi jos ikä kolkuttelee vastaan. Siksi olisikin hyvä että olis kumppani, jonka kans lasta voi alkaa yrittään kun halu siihen herää. Jos alkaa suunnitella eroa vasta siinä vaiheessa kun haluaa lapsen, niin voikin tulla kiire.
Jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, niin parempi erota heti. Vaikka lapsi olisi toiselle ajankohtanen vasta 5 vuoden kuluttua, parempi silti erota heti jos kerran ero on joka tapauksessa edessä. Uutta kumppania ei välttämättä löydä heti.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama tilanne ja vaikeaa on. Olen kallistunut eron kannalle.
Onko sinulla siis samanlainen tilanne, että miehesi ei halua lapsia ja sinä et ole varma?vVai oletko varma että haluat lapsia?
AP
Sanot sille miehelle et poistatat sen kierukan. Katso miten reagoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi pitäisi erota nyt siksi, ettei tarvitsisi erota viiden vuoden päästä.
Mieti, että miehesi voi vaikka pettää sinua viiden vuoden päästä. Kannattaisiko sen vuoksi erota jo nyt? Pettäminen on kuitenkin paljon todennäköisempää kuin se, että lapsettomuuspäätöksen kerran tehnyt muuttaa mieltään.
Jospa vain eläisit sitä elämääsi tässä ja nyt, kun se tapahtuu.
Paitsi jos ikä kolkuttelee vastaan. Siksi olisikin hyvä että olis kumppani, jonka kans lasta voi alkaa yrittään kun halu siihen herää. Jos alkaa suunnitella eroa vasta siinä vaiheessa kun haluaa lapsen, niin voikin tulla kiire.
Jos toinen haluaa lapsen ja toinen ei, niin parempi erota heti. Vaikka lapsi olisi toiselle ajankohtanen vasta 5 vuoden kuluttua, parempi silti erota heti jos kerran ero on joka tapauksessa edessä. Uutta kumppania ei välttämättä löydä heti.
Todella outoa varmistelua. Pitäisikö ap:n varautua siihen, että hän tulee uskoon, ja lempata ateistinen kumppani jo etukäteen? Ei elämää voi elää sillä lailla, että etukäteen pelkää muuttavansa mieltään.
Minusta tuo mies on jo päättänyt, että toivoo sinua ja lasta. Sinä nyt kiemurtelet ja spekuloit...ehkä kannattaa vaan elää, jos on hyvä suhde....poistata se kierukka.
Katsokaa sitten...eihän se lapsen tulo ole edes varma.
Pelottaa sinuakin näköjään...kumpaakin....muuta selitystä en näe.
Onko tämä mies se mene kanssa toivot perheen?