Sinä joka valitat koko ajan jostain ja jonka mielestä kaikki on aina huonosti

Mä olin ennen vittumainen valittaja. Se negatiivisuus ruokkii itseään ja on se rasittavaa itselle ja niille, jotka saa kunnian kuunnella sitä. Kai se oli myös jotain masennusta.

Ajatusmaailma on niin kapea ja näköalaton. Ei näe tulevaisuutta muuten kuin muuttumattomana putkena hautaan asti.

Onneksi paranin ja elämä on ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Mä olin ennen vittumainen valittaja. Se negatiivisuus ruokkii itseään ja on se rasittavaa itselle ja niille, jotka saa kunnian kuunnella sitä. Kai se oli myös jotain masennusta.

Ajatusmaailma on niin kapea ja näköalaton. Ei näe tulevaisuutta muuten kuin muuttumattomana putkena hautaan asti.

Onneksi paranin ja elämä on ihanaa!

No hyvä että pääsit eroon tuosta tavasta :) Kyllä se varmasti niin on, että negatiivisuus ruokkii itseään. Kun valittaa ja vinkuu jostain, alkaa se itseäänkin tietoisesti tai tiedostamatta ärsyttää, jolloin negetiivisuus lisääntyy ja valitat vaan lisää ja olet kiukkuisempi. Mut se on vaan aivan kamalan raskasta, esimerkiksi elää sellaisen henkilön kanssa.

t.ap

Yritäppä itse elää nykymaailmassa rumana, tissittömänä ja masennusta sairastavana naisena. Ei ole mitään herkkua kuule.

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksat tuollaista päivästä toiseen? Eikö sulla oo koko ajan hirveän kurjaa ja ahdistavaa, kun valitat koko ajan? Ymmärrätkö miten rasittavaa ja kuluttavaa se on sun läheisille? Vaikka miten yrittäisi suodattaa sitä toisen negatiivisuttaa, olla huomioimatta valituksia ja monkumista, yrittää pysyä positiivisena ja tsempata, se vaikuttaa kuitenkin.

Miksi valitat ja kerrot jatkuvasti kuinka tämä ja tuo asia on huonosti, ja särkee jalkaa ja sattuu ja on kuuma ja kaikki on tyhmää? Kaipaatko sääliä, myötätuntoa, tsemppausta, mukanavalitusta vai mitä?

Ymmärrän jos on vaikka joku krooninen sairaus, joka aiheuttaa jatkuvasti kipua ja olet masentunut ym. Mutta kaikki valittajat eivät ole mitään kroonikkoja.

Ei se paha olo valittamalla ainakaan parane, päin vastoin. En vaan ymmärrä.

Tämä! Päivän kun pakosta tällaista joutuu kuuntelemaan, tuntuu että hukkuu kohta. Aivan uupunut olo päivän jälkeen. Mun ratkaisu on se että koitan sanoa jotain positiivista, joka ei yleensä kyllä auta vaan pahentaa valitusta, tai sit olen vaan hiljaa.

Luulen, että kyse on opituista käyttäytymismalleista ja ihmisluonnosta. Ensinmainittua voi muuttaa, toista tuskin. Minun lasini oli nuorempana aina puoli tyhjä, nyt se on puolitäysi. Hyvä minä! 😀

Tässä minua ärsyttää myö se, että itse alan ärsyyntymään kun toinen vaan valittaa ja on negatiivinen. Mä en jotenkin jaksaisi kuunnella sellaista koko ajan. Tiedän että samalle tasolle ei missään nimessä kannata alentua, mutta en voi sille mitään, että joskus tekisi mieli karjaista että "älä nyt v**tu koko ajan valita jostain, kuuntele itseäs, tuo on äärimmäisen rasittavaa!" ja painua ulos ovesta. Mutta ne tee näin, koska se ei asiaa auta mitenkään :) Tämä kyllä vähän auttaa, kun voi tänne kirjoittaa. Terapeuttista.

t.ap

Tuttavapiirissäni on eräs tällainen henkilö. On todella raskasta yrittää vaihtaa kuulumisia, kun melkein kaikki sanomiseni hukkuu hänen jatkuvan valituksen sekaan.

Lisäksi hän suurentelee asioita ja aina on asiat pahemmin, kuin toisilla. Esimerkiksi jos minulla olisi vaivannut selkäkipu, hänellä on ollut niin kova selkäkipu, ettei ole voinut viikkoon nousta sängystä saatikka tehdä mitään. Eli aina hänellä on ollut jotakin enemmän, jotakin pahempaa. Siinä samalla hän sivuuttaa sanomiseni kiinnittämättä siihen mitään huomiota linkittäen asiat aina jollain tavalla itseensä.

Tämä henkilö on vielä lähipiirissä, eikä hänen näkemistään voi täysin välttää - tosin näen niin harvoin kuin mahdollista.

Hyvin raskas ihmistyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni on eräs tällainen henkilö. On todella raskasta yrittää vaihtaa kuulumisia, kun melkein kaikki sanomiseni hukkuu hänen jatkuvan valituksen sekaan.

Lisäksi hän suurentelee asioita ja aina on asiat pahemmin, kuin toisilla. Esimerkiksi jos minulla olisi vaivannut selkäkipu, hänellä on ollut niin kova selkäkipu, ettei ole voinut viikkoon nousta sängystä saatikka tehdä mitään. Eli aina hänellä on ollut jotakin enemmän, jotakin pahempaa. Siinä samalla hän sivuuttaa sanomiseni kiinnittämättä siihen mitään huomiota linkittäen asiat aina jollain tavalla itseensä.

Tämä henkilö on vielä lähipiirissä, eikä hänen näkemistään voi täysin välttää - tosin näen niin harvoin kuin mahdollista.

Hyvin raskas ihmistyyppi.

Onkohan tässä jonkinlainen huomion kaipuu myös? Valittajat on usein muuten tosi itsekeskeisiä myös.

t.ap

Vierailija kirjoitti:

Yritäppä itse elää nykymaailmassa rumana, tissittömänä ja masennusta sairastavana naisena. Ei ole mitään herkkua kuule.

Onko valittaminen parantanut elämänlaatuasi?  Asioista, joille ei mahda mitään on turhaa valittaa ja reippaasti muuttaa niitä, joille itse voi tehdä jotain.

Kun vielä yltiöpositiiviset ihmiset ymmärtäisivät, että heidän jatkuva hehkutuksensa, hymyilynsä ja hyperonnellisuutensa on ympäristölle aivan yhtä rasittavaa...

Ja luonteeltaan perusnegatiiviselle ihmiselle tuo vaatimus olla olematta jotain muuta mitä on, on myös rasittavaa. Suosittelisin, ettette yrittäisi muuttaa ihmistä tai vaatia häneltä sellaista, jota hänessä ei ole. Jos ei seuraa kestä, ei tarvitse tuppautua.

Negatiivisuuskin voi olla voimavara, se auttaa näkemään asioissa ja ilmiöissä oikeasti korjattavia puutteita. Jonkunhan täytyy kiinnittää huomiota niihinkin. Muuten ei maailmassa tapahtuisi mitään edistystä parempaan koskaan, kun kaikki on vain niin ihanaa koko ajan.

Ja se ei ole itsekeskeistä jos haluaa sulkea kaikki huonommin pärjäävät pois elämästään, samalla kun itsekkäästi ja aktiivisesti on näkemättä kaikki epäkohdat maailmassa, joista nämä avoimmmat ihmiset "valittaa"?

Jokaista onnensa kukkuloilla elävää kohden on kymmenen kurjuudessa elävää, vähän kuin rikas kävelisi katua laput silmillä samalla kun kodittomat makaa ojissa, ja sitten ihmettelee miksi ne ei mene kotiin.

Ja etkös itsekin valita siitä, miten ihmiset valittaa? :D

Jokaisella kun on ne omat kohteet jotka ottaa pattiin.

Itse olen sairastanut syövän, hoitovirheen takia ollut viimeiset 3v väsynyt ja kärsivällisesti odotellut tilanteen parantumista, samalla kun kaikki elämänsuunnitelmat meni sen takia mieleen. Useita läheisiä ihmisiä on kuollut ja kaikkea muuta sattunut.

Joten ymmärrän jos jokainen joka on elämän varjopuolia kokenut, valittaa asioista.

Itse pyrin valittamaan nykyään vain aiheesta, mutta kyllä sitä maailma on niin pullollaan epäkohtia että se joka ei mistään löydä mitään negatiivistä, on varmaan keskivertoa tyhmempi tai heikko huomioimaan asioita.

Itse kävin pitkissä testeissä psykon luona juuri pari viikkoa sitten ja olin kaikessa selvästi keskivertoa lahjakkaampi, mutta eipä tuo tee muuta kuin hallaa kun näkee heti kaikessa puutteet ja viat.

Saatikka että ei voi oikein olla onnellinen kun tiedostaa ihmiselämän perimmäisen faktan: kaikki on merkityksetöntä, ellei sille sitä itse keksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni on eräs tällainen henkilö. On todella raskasta yrittää vaihtaa kuulumisia, kun melkein kaikki sanomiseni hukkuu hänen jatkuvan valituksen sekaan.

Lisäksi hän suurentelee asioita ja aina on asiat pahemmin, kuin toisilla. Esimerkiksi jos minulla olisi vaivannut selkäkipu, hänellä on ollut niin kova selkäkipu, ettei ole voinut viikkoon nousta sängystä saatikka tehdä mitään. Eli aina hänellä on ollut jotakin enemmän, jotakin pahempaa. Siinä samalla hän sivuuttaa sanomiseni kiinnittämättä siihen mitään huomiota linkittäen asiat aina jollain tavalla itseensä.

Tämä henkilö on vielä lähipiirissä, eikä hänen näkemistään voi täysin välttää - tosin näen niin harvoin kuin mahdollista.

Hyvin raskas ihmistyyppi.

Onkohan tässä jonkinlainen huomion kaipuu myös? Valittajat on usein muuten tosi itsekeskeisiä myös.

t.ap

En ole aiempi kirjoittaja jolle vastasit. Mutta omasta mielestäni juuri ne, jotka eivät valita eivätkä tee asioille mitään, vaan siirtyvät vain kevyesti ja välinpitämättömästi muihin asioihin irrottaen huomionsa siitä, mikä on pielessä, ovat itsekeskeisiä. He eivät ole valmiita näkemään vaivaa jonkin epäkohdan korjaamiseksi ja maailman muuttamiseksi. Heillä pitää vain olla kivaa koko ajan, juuri heillä itsellään, ja siksi kukaan ei saisi valittaa eikä tuoda epäkohtia esiin. Se jos mikä on itsekästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritäppä itse elää nykymaailmassa rumana, tissittömänä ja masennusta sairastavana naisena. Ei ole mitään herkkua kuule.

Onko valittaminen parantanut elämänlaatuasi?  Asioista, joille ei mahda mitään on turhaa valittaa ja reippaasti muuttaa niitä, joille itse voi tehdä jotain.

Tämä. Miksi valittaa kun se vaan pahentaa lähes aina asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni on eräs tällainen henkilö. On todella raskasta yrittää vaihtaa kuulumisia, kun melkein kaikki sanomiseni hukkuu hänen jatkuvan valituksen sekaan.

Lisäksi hän suurentelee asioita ja aina on asiat pahemmin, kuin toisilla. Esimerkiksi jos minulla olisi vaivannut selkäkipu, hänellä on ollut niin kova selkäkipu, ettei ole voinut viikkoon nousta sängystä saatikka tehdä mitään. Eli aina hänellä on ollut jotakin enemmän, jotakin pahempaa. Siinä samalla hän sivuuttaa sanomiseni kiinnittämättä siihen mitään huomiota linkittäen asiat aina jollain tavalla itseensä.

Tämä henkilö on vielä lähipiirissä, eikä hänen näkemistään voi täysin välttää - tosin näen niin harvoin kuin mahdollista.

Hyvin raskas ihmistyyppi.

Onkohan tässä jonkinlainen huomion kaipuu myös? Valittajat on usein muuten tosi itsekeskeisiä myös.

t.ap

En ole aiempi kirjoittaja jolle vastasit. Mutta omasta mielestäni juuri ne, jotka eivät valita eivätkä tee asioille mitään, vaan siirtyvät vain kevyesti ja välinpitämättömästi muihin asioihin irrottaen huomionsa siitä, mikä on pielessä, ovat itsekeskeisiä. He eivät ole valmiita näkemään vaivaa jonkin epäkohdan korjaamiseksi ja maailman muuttamiseksi. Heillä pitää vain olla kivaa koko ajan, juuri heillä itsellään, ja siksi kukaan ei saisi valittaa eikä tuoda epäkohtia esiin. Se jos mikä on itsekästä.

Harva meistä täydellinen onkaan. Mielestäni se, että ei valita jatkuvasti jostain, ei tarkoita että ihminen olisi välinpitämätön eikä häntä kiinnostaisi kehittyä tai puuttua epäkohtiin. Epäkohtia saa ja pitää tuoda esiin, jos ne ovat oleellisia ja merkittäviä jollain tavalla. Mutta se että joku valittaa JATKUVASTI aivan kaikista normaaleista asioista, ei mielestäni ole kehittävää sekään.

t.ap

Ehkä monet hakevat vain huomiota itselleen.

Ja sitten on nämä, jotka valittajat "kuinka nykyään on vaikeaa", kun mikään ei riitä, eikä ole tarpeeksi, vaikka yhteiskunnan tuet ja yleinen elintaso ei koskaan aikaisemmin ole ollut näin korkea kuin tänä päivänä.

Ahdistavaa läheisille.

Vierailija kirjoitti:

Kun vielä yltiöpositiiviset ihmiset ymmärtäisivät, että heidän jatkuva hehkutuksensa, hymyilynsä ja hyperonnellisuutensa on ympäristölle aivan yhtä rasittavaa...

Ja luonteeltaan perusnegatiiviselle ihmiselle tuo vaatimus olla olematta jotain muuta mitä on, on myös rasittavaa. Suosittelisin, ettette yrittäisi muuttaa ihmistä tai vaatia häneltä sellaista, jota hänessä ei ole. Jos ei seuraa kestä, ei tarvitse tuppautua.

Negatiivisuuskin voi olla voimavara, se auttaa näkemään asioissa ja ilmiöissä oikeasti korjattavia puutteita. Jonkunhan täytyy kiinnittää huomiota niihinkin. Muuten ei maailmassa tapahtuisi mitään edistystä parempaan koskaan, kun kaikki on vain niin ihanaa koko ajan.

Negatiivisuus ja valittaminen ei suinkaan ole voimavara, eikä johda mihinkään, päinvastoin.

Epäkohdat elämästä voidaan poistaa ainoastaan muutoksella ja positiivisella on enemmän voimavaroja käydä haasteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni on eräs tällainen henkilö. On todella raskasta yrittää vaihtaa kuulumisia, kun melkein kaikki sanomiseni hukkuu hänen jatkuvan valituksen sekaan.

Lisäksi hän suurentelee asioita ja aina on asiat pahemmin, kuin toisilla. Esimerkiksi jos minulla olisi vaivannut selkäkipu, hänellä on ollut niin kova selkäkipu, ettei ole voinut viikkoon nousta sängystä saatikka tehdä mitään. Eli aina hänellä on ollut jotakin enemmän, jotakin pahempaa. Siinä samalla hän sivuuttaa sanomiseni kiinnittämättä siihen mitään huomiota linkittäen asiat aina jollain tavalla itseensä.

Tämä henkilö on vielä lähipiirissä, eikä hänen näkemistään voi täysin välttää - tosin näen niin harvoin kuin mahdollista.

Hyvin raskas ihmistyyppi.

Onkohan tässä jonkinlainen huomion kaipuu myös? Valittajat on usein muuten tosi itsekeskeisiä myös.

t.ap

En ole aiempi kirjoittaja jolle vastasit. Mutta omasta mielestäni juuri ne, jotka eivät valita eivätkä tee asioille mitään, vaan siirtyvät vain kevyesti ja välinpitämättömästi muihin asioihin irrottaen huomionsa siitä, mikä on pielessä, ovat itsekeskeisiä. He eivät ole valmiita näkemään vaivaa jonkin epäkohdan korjaamiseksi ja maailman muuttamiseksi. Heillä pitää vain olla kivaa koko ajan, juuri heillä itsellään, ja siksi kukaan ei saisi valittaa eikä tuoda epäkohtia esiin. Se jos mikä on itsekästä.

Harva meistä täydellinen onkaan. Mielestäni se, että ei valita jatkuvasti jostain, ei tarkoita että ihminen olisi välinpitämätön eikä häntä kiinnostaisi kehittyä tai puuttua epäkohtiin. Epäkohtia saa ja pitää tuoda esiin, jos ne ovat oleellisia ja merkittäviä jollain tavalla. Mutta se että joku valittaa JATKUVASTI aivan kaikista normaaleista asioista, ei mielestäni ole kehittävää sekään.

t.ap

Päätätkö sinä toisen puolesta, mitkä asiat ovat hänen kannaltaan oleellisia ja merkittäviä, ja mitkä aivan normaaleja asioita?

Vierailija kirjoitti:

Yritäppä itse elää nykymaailmassa rumana, tissittömänä ja masennusta sairastavana naisena. Ei ole mitään herkkua kuule.

Meikkaa, Hanki silarit, pameja ja seksisuhde, ei masenna enää!

Vierailija kirjoitti:

Ja se ei ole itsekeskeistä jos haluaa sulkea kaikki huonommin pärjäävät pois elämästään, samalla kun itsekkäästi ja aktiivisesti on näkemättä kaikki epäkohdat maailmassa, joista nämä avoimmmat ihmiset "valittaa"?

Jokaista onnensa kukkuloilla elävää kohden on kymmenen kurjuudessa elävää, vähän kuin rikas kävelisi katua laput silmillä samalla kun kodittomat makaa ojissa, ja sitten ihmettelee miksi ne ei mene kotiin.

Ja etkös itsekin valita siitä, miten ihmiset valittaa? :D

Jokaisella kun on ne omat kohteet jotka ottaa pattiin.

Itse olen sairastanut syövän, hoitovirheen takia ollut viimeiset 3v väsynyt ja kärsivällisesti odotellut tilanteen parantumista, samalla kun kaikki elämänsuunnitelmat meni sen takia mieleen. Useita läheisiä ihmisiä on kuollut ja kaikkea muuta sattunut.

Joten ymmärrän jos jokainen joka on elämän varjopuolia kokenut, valittaa asioista.

Itse pyrin valittamaan nykyään vain aiheesta, mutta kyllä sitä maailma on niin pullollaan epäkohtia että se joka ei mistään löydä mitään negatiivistä, on varmaan keskivertoa tyhmempi tai heikko huomioimaan asioita.

Itse kävin pitkissä testeissä psykon luona juuri pari viikkoa sitten ja olin kaikessa selvästi keskivertoa lahjakkaampi, mutta eipä tuo tee muuta kuin hallaa kun näkee heti kaikessa puutteet ja viat.

Saatikka että ei voi oikein olla onnellinen kun tiedostaa ihmiselämän perimmäisen faktan: kaikki on merkityksetöntä, ellei sille sitä itse keksi.

Mä en ymmärrä, koska ei se valittaminen auta yhtään mitään. "Miks tää salaatti on näin vihreetä", "Väsyttää ja särkee päätä, ja on noin hieno keli, äähh oivoi", "Miks toi kassaneiti moikkas mua tolla äänensävyllä, mikähän silläkin oli". En voi sanoa että näkisin tämän tyylisissä valituksissa minkäänlaista järkeä.

Jos elämässä on kohdannut keskivertoa enemmän vastoinkäymisiä, sairaus, läheisten kuolemat, työttömyys, vaikka nuo kaikki saman vuoden aikana. Niin mitä se valittaminen auttaa? Elämä on oikeasti epäreilua ja "merkityksetöntä", se on ihan totta. Miksi silti ajatella negatiivisesti, valittaa ja olla jatkuvasti vihainen? Tutkitusti (valitettavasti ei ole lähdettä, muistan vain lukeneeni useita tutkimuksia mm. lehdistä tai netistä, en osaa sanoa näiden luotettavuudesta) valittaminen ja negatiivisuus tekee ihmisestä onnettomamman ja jopa "tyhmemmän".

t.ap

Voi olla myös opittua. Opin lapsuudenkodissa tuon tyylin kunnes joskus ennen kolmekymppisiä tajusin että hetkinen, muut ihmiset ei toimi nöin. Oli nolo oivallus, mutta perempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kotipuolessa käydessä olen havainnut että sama valittava ja muita ihmisiä mollaava tyyli vaivaa koko yhteisöä. Omat vanhemmat ei edes pahimmasta päästä. Toki olen pessimismiin taipuvainen muutenkin, siksi kesti niin kauan tajuta.