Sinä joka valitat koko ajan jostain ja jonka mielestä kaikki on aina huonosti

Hukkaavat elämänsä, kun lasi on aina puoliksi vajaa. Ja on harhaa kuvitella, valituksen johtavan asioiden muutokseen tai vaikka ne muuttuisi, silti ollaan tyytymättömiä.

Onni ei tule kenellekään etsien, vaan se pitää elää onnellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni on eräs tällainen henkilö. On todella raskasta yrittää vaihtaa kuulumisia, kun melkein kaikki sanomiseni hukkuu hänen jatkuvan valituksen sekaan.

Lisäksi hän suurentelee asioita ja aina on asiat pahemmin, kuin toisilla. Esimerkiksi jos minulla olisi vaivannut selkäkipu, hänellä on ollut niin kova selkäkipu, ettei ole voinut viikkoon nousta sängystä saatikka tehdä mitään. Eli aina hänellä on ollut jotakin enemmän, jotakin pahempaa. Siinä samalla hän sivuuttaa sanomiseni kiinnittämättä siihen mitään huomiota linkittäen asiat aina jollain tavalla itseensä.

Tämä henkilö on vielä lähipiirissä, eikä hänen näkemistään voi täysin välttää - tosin näen niin harvoin kuin mahdollista.

Hyvin raskas ihmistyyppi.

Onkohan tässä jonkinlainen huomion kaipuu myös? Valittajat on usein muuten tosi itsekeskeisiä myös.

t.ap

En ole aiempi kirjoittaja jolle vastasit. Mutta omasta mielestäni juuri ne, jotka eivät valita eivätkä tee asioille mitään, vaan siirtyvät vain kevyesti ja välinpitämättömästi muihin asioihin irrottaen huomionsa siitä, mikä on pielessä, ovat itsekeskeisiä. He eivät ole valmiita näkemään vaivaa jonkin epäkohdan korjaamiseksi ja maailman muuttamiseksi. Heillä pitää vain olla kivaa koko ajan, juuri heillä itsellään, ja siksi kukaan ei saisi valittaa eikä tuoda epäkohtia esiin. Se jos mikä on itsekästä.

Harva meistä täydellinen onkaan. Mielestäni se, että ei valita jatkuvasti jostain, ei tarkoita että ihminen olisi välinpitämätön eikä häntä kiinnostaisi kehittyä tai puuttua epäkohtiin. Epäkohtia saa ja pitää tuoda esiin, jos ne ovat oleellisia ja merkittäviä jollain tavalla. Mutta se että joku valittaa JATKUVASTI aivan kaikista normaaleista asioista, ei mielestäni ole kehittävää sekään.

t.ap

Päätätkö sinä toisen puolesta, mitkä asiat ovat hänen kannaltaan oleellisia ja merkittäviä, ja mitkä aivan normaaleja asioita?

Mitä haet tällä kommentilla?

t.ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiirissäni on eräs tällainen henkilö. On todella raskasta yrittää vaihtaa kuulumisia, kun melkein kaikki sanomiseni hukkuu hänen jatkuvan valituksen sekaan.

Lisäksi hän suurentelee asioita ja aina on asiat pahemmin, kuin toisilla. Esimerkiksi jos minulla olisi vaivannut selkäkipu, hänellä on ollut niin kova selkäkipu, ettei ole voinut viikkoon nousta sängystä saatikka tehdä mitään. Eli aina hänellä on ollut jotakin enemmän, jotakin pahempaa. Siinä samalla hän sivuuttaa sanomiseni kiinnittämättä siihen mitään huomiota linkittäen asiat aina jollain tavalla itseensä.

Tämä henkilö on vielä lähipiirissä, eikä hänen näkemistään voi täysin välttää - tosin näen niin harvoin kuin mahdollista.

Hyvin raskas ihmistyyppi.

Onkohan tässä jonkinlainen huomion kaipuu myös? Valittajat on usein muuten tosi itsekeskeisiä myös.

t.ap

En ole aiempi kirjoittaja jolle vastasit. Mutta omasta mielestäni juuri ne, jotka eivät valita eivätkä tee asioille mitään, vaan siirtyvät vain kevyesti ja välinpitämättömästi muihin asioihin irrottaen huomionsa siitä, mikä on pielessä, ovat itsekeskeisiä. He eivät ole valmiita näkemään vaivaa jonkin epäkohdan korjaamiseksi ja maailman muuttamiseksi. Heillä pitää vain olla kivaa koko ajan, juuri heillä itsellään, ja siksi kukaan ei saisi valittaa eikä tuoda epäkohtia esiin. Se jos mikä on itsekästä.

Harva meistä täydellinen onkaan. Mielestäni se, että ei valita jatkuvasti jostain, ei tarkoita että ihminen olisi välinpitämätön eikä häntä kiinnostaisi kehittyä tai puuttua epäkohtiin. Epäkohtia saa ja pitää tuoda esiin, jos ne ovat oleellisia ja merkittäviä jollain tavalla. Mutta se että joku valittaa JATKUVASTI aivan kaikista normaaleista asioista, ei mielestäni ole kehittävää sekään.

t.ap

Päätätkö sinä toisen puolesta, mitkä asiat ovat hänen kannaltaan oleellisia ja merkittäviä, ja mitkä aivan normaaleja asioita?

Mitä haet tällä kommentilla?

t.ap

"Epäkohtia saa ja pitää tuoda esiin, jos ne ovat oleellisia ja merkittäviä jollain tavalla. Mutta se että joku valittaa JATKUVASTI aivan kaikista normaaleista asioista, ei mielestäni ole kehittävää sekään."

Eli päätätkö sinä universaalisti muiden ihmisten puolesta, mitä asiat ovat hänen kannaltaan oleellisia ja merkittäviä, ja mitkä aivan normaaleja asioita?

Päättävätkö valittamisesta valittavat myöskin siitä, että vain toisten valittaminen on valittamista, ja heidän valittamisensa on muutokseen johtavaa, positiivista lähestymistä?

Vierailija kirjoitti:

Voi olla myös opittua. Opin lapsuudenkodissa tuon tyylin kunnes joskus ennen kolmekymppisiä tajusin että hetkinen, muut ihmiset ei toimi nöin. Oli nolo oivallus, mutta perempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kotipuolessa käydessä olen havainnut että sama valittava ja muita ihmisiä mollaava tyyli vaivaa koko yhteisöä. Omat vanhemmat ei edes pahimmasta päästä. Toki olen pessimismiin taipuvainen muutenkin, siksi kesti niin kauan tajuta.

Omassa lapsuudenkodissani mentiin asioihin aina negatiivisen kautta, joten kyllähän se tarttui ja pysyi niin kauan, kun itse havahtui.  Olen aikuisiällä opetellut päinvastaisen asenteen elämään/ihmisiin/asioihin ja huomaan elämän olevan paljon nautittavampaa näin. 

Molemmilla vanhemmillani oli tapana mollata toisia ihmisiä ja olenkin omaksunut asenteen, että kaikki ihmiset ovat hyviä, kunnes toisin todistetaan.

Minä taas en ole valittaja vaan sen sijaan käännän huomioni muualle. En sitten rasita ketään valituksella, mutta veikkaan että joskus ongelmani vielä vievät minulta hengen, koska ne ehtivät aina eskaloitua niin suuriksi ja yritän vaan räpiköidä urheasti sen suon läpi valittamatta ja väsymättä.

Minä olen negatiivinen ja olen saanut asiasta palautetta kavereiltani. Pyrin kiinnittämään asiaan huomiota olenkin onnistunut lopettamaan turhan valittamisen, sillä siitä tulee vain itsellekin kurja olo. Nykyään mietin aina hetken ennen kuin alan valittaa jostain, ja aika usein jätänkin sitten sanomatta.

Siskoni on minua vielä pahempi ja hänellä on pelkkiä negatiivisia juttuja. Jos omista asioista ei keksitä valitettavaa, aletaan arvostella muiden tekemisiä. Ei oikeesti vaan jaksais kuunnella sitä "kamala kun jalka särkee, kaupassa oli hirveesti jonoa, onpas ulkona ikävän kylmä/kuuma"... Joka asiasta.

Tuota en allekirjoita, että valitus johtuisi vaikeuksista elämässä. Sillä että on ollut vaikeaa, ei ole mitään tekemistä sen kanssa että ulkona on liian tuulista ja kahvi on töissä kitkerää ja ja ja.

Ei se ole noin vaan helppoa muuttaa omaa ajattelumaailmaa, jos on melkein ikänsä toiminut noin, eli ajattelemalla kaikesta tai melkein kaikesta negatiivisesti.

Mulla tää kaikki on lähteny varmaan ihan sieltä lapsuudesta, kun vanhemmat mollasivat mua milloin mistäkin. Mulla oli aina muka rumat vaatteet, rumat hiukset, olin ujo ja viihdyin yksin ja siitäkin sain kuulla, että miksi mun pitää olla tuollainen outo. En saanut ikinä mitään kannustusta kotona.

Mulla ei ole itsetuntoa. Kaikki on turhaa ja paskaa. En saa oikein mistään nautintoa. Mulla on diagnosoitu vakava masennus, eikä se ole helppoa tässä vaan yhtäkkiä alkaa ajattelemaan asioista positiivisella tavalla.

Elän yksin, joten en vaivaa valituksilla ketään muita, paitsi terapeuttiani.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole noin vaan helppoa muuttaa omaa ajattelumaailmaa, jos on melkein ikänsä toiminut noin, eli ajattelemalla kaikesta tai melkein kaikesta negatiivisesti.

Mulla tää kaikki on lähteny varmaan ihan sieltä lapsuudesta, kun vanhemmat mollasivat mua milloin mistäkin. Mulla oli aina muka rumat vaatteet, rumat hiukset, olin ujo ja viihdyin yksin ja siitäkin sain kuulla, että miksi mun pitää olla tuollainen outo. En saanut ikinä mitään kannustusta kotona.

Mulla ei ole itsetuntoa. Kaikki on turhaa ja paskaa. En saa oikein mistään nautintoa. Mulla on diagnosoitu vakava masennus, eikä se ole helppoa tässä vaan yhtäkkiä alkaa ajattelemaan asioista positiivisella tavalla.

Elän yksin, joten en vaivaa valituksilla ketään muita, paitsi terapeuttiani.

No ei varmasti ole helppoa. Sä varmaan itsekin kuitenkin tiedostat että ei ne asiat valittamalla parane? Sori, kuulosti hieman tökeröltä tuo lause. Ymmärrän kyllä täysin, että ikävät kokemukset lapsuudesta aiheuttavat paljon pahaa sulle. Joten varmasti olet ahdistunut ja "negatiivinen". Ehkä sun tapauksessa olis tärkeintä kuitenkin saada itsensä kasaan ja kuntoon niin sanotusti :) Ja tämä ihan kaikella lämmöllä kirjoitettu. Toivottavasti terapeutista on apua!

t.ap

Kyllä asiat vain joskus, jopa yllättävän usein, paranevat valittamalla. Riippuu tietenkin siitä kenelle valittaa. Itse valitan aika usein asiakaspalveluun. Voi sitä palautteen antamiseksikin sanoa tietysti.

Onkohan sitten negatiivisesti valittamiseen suhtautuvilla erityisen kielteinen näkemys siitä, mitä valittaminen on? Itse näen valittamisen ensimmäisenä askeleena muutokseen. Eikö tämä jos mikä ole positiivinen ajattelutapa ;-)

Valitus on muuten aivan virallinen termi (esim. hallintovalitus) , samoin tyytymättömyyden ilmoittaminen. Valittaminen ja tyytymättömyyden ilmaiseminen eivät siis ole useinkaan turhaa hommaa.

Sillon kun on oikeesti aihetta, saa ja pitääkin valittaa. Jos vaikka on syöpä.

Yleensä ne jotka valittaa, niin niillä on siihen jokin syy. Itsekin valitin, kun monta v kärsin unettomuudesta ollessani parin pienen lapsen äiti. Oli oikeesti tosi rankkaa, hyvä ettei henki lähtenyt.

Nyt kun siitä on 10v ja muistan kuinka rankkaa oli, en todella valita. Olisi ollut kamalaa, jos tuolloin ei olisi saanut edes valittaa.

Valittaminen aiheesta ja oikeaan osoitteeseen voi jopa muuttaa tilannetta. Valitettavasti nämä valittajat pitävät enemmän itse valittamisesta kuin siitä että asia korjaantuu.

Eräskin ystävä valitti väärästä toimituksessa minulle että varmaankin parille muulle ystävälle mutta ei halunnut tehdä valitusta yritykselle. Ihmetteli miksi hänen pitäisi se tehdä? Ja minä mielessäni ihmettelin miksi minun pitää kuunnella valitusta asiasta johon ei edes haluta muutosta.

On asioita, joita ei voi korjata ja niistä haluaa valittaa. Se on inhimillistä.

Vierailija kirjoitti:

Yritäppä itse elää nykymaailmassa rumana, tissittömänä ja masennusta sairastavana naisena. Ei ole mitään herkkua kuule.

Tissit ei todellakaan ole mikään hyvännäköisyyden mitta. Koeta hoitaa masennusta ja tottua rumuuteen/tehdä sille jotakin.

Yksi valittajatyyppi on sellainen, joka vastaa jotain  negatiivista - tai sellaiseksi tulkittavaa -  sanoi toinen mitä tahansa. Siis tähän tyyliin: 

Minä päivitän fb:n, laitan Watsapp-viestin tai sanon puhelimessa jotain tyyliin:

"Ihana aurinko, ihana lämpö, ihana ilta, tästä se kesä alkaa". Valittaja: "Käänsin 10 metrin kukkapenkin, niksautin selkäni, huomenna lapsenlapset hoitoon". 

Minä: "Mies ja lapset anoppilassa koko viikonlopun, ihanaa olla yksin kotona." Valittaja: "Minä myös yksin kotona. Kuten aina. Mies asuu mökillä." 

Minä: "Jees, perjantai! Pääsen ystävän mökille saunomaan ja parantamaan maailmaa." Valittaja: "Meillä mökki täynnä hiirenpapanoita ja pihalla vielä viime syksyn lehdet. Ei tee mieli sinne työmaalle."

Jne. Jne. Jne. Mikä tässä on ideana? Miksi hän kääntää aina jokaisen asian itseensä ja vielä negatiivisen kautta? 

Vierailija kirjoitti:

Yksi valittajatyyppi on sellainen, joka vastaa jotain  negatiivista - tai sellaiseksi tulkittavaa -  sanoi toinen mitä tahansa. Siis tähän tyyliin: 

Minä päivitän fb:n, laitan Watsapp-viestin tai sanon puhelimessa jotain tyyliin:

"Ihana aurinko, ihana lämpö, ihana ilta, tästä se kesä alkaa". Valittaja: "Käänsin 10 metrin kukkapenkin, niksautin selkäni, huomenna lapsenlapset hoitoon". 

Minä: "Mies ja lapset anoppilassa koko viikonlopun, ihanaa olla yksin kotona." Valittaja: "Minä myös yksin kotona. Kuten aina. Mies asuu mökillä." 

Minä: "Jees, perjantai! Pääsen ystävän mökille saunomaan ja parantamaan maailmaa." Valittaja: "Meillä mökki täynnä hiirenpapanoita ja pihalla vielä viime syksyn lehdet. Ei tee mieli sinne työmaalle."

Jne. Jne. Jne. Mikä tässä on ideana? Miksi hän kääntää aina jokaisen asian itseensä ja vielä negatiivisen kautta? 

Oisko valittaja kateellinen? Tai hänellä on paha olla koko ajan? Voi olla myös piintynyt käytösmalli, kuten anopillani, joka auttaa aina kaikkia ja on itse ystävällisyys mutta marttyyri.