Tämä rakkautta josta kannattaa pitää kiinni? Kielletty rakkaus.

Olemme olleet ystäviä kauan. Suhteemme kuitenkin syventyi hiljalleen ja aloitimme suhteen. Syvemmän ystävä suhteen. Olemme läheisiä mutta vaikka intohimoa on paljon niin suhteemme ei perustu seksiin.
Hän piti minua uskomattomana ja minä häntä.
Kumpikaan ei ymmärtänyt mitä näemme toisissamme ja tunsimme syyllisyyttä toisistamme mutta kuitenkin palavaa halua jatkaa.
Hän on auttanut minua paljon. Niin paljon kun on kyennyt ja ollut tukenani.
Olen ollut hankala ja läpi käynyt rankkoja asioita mutta hän on ollut kärsivällinen ja pitänyt minusta kiinni.
Olen yrittänyt työntää hänet pois, sillä en halua hänen kärsivän minun vaikeuksistani ja että hänellä menisi energiaa minuun koska hänellä on itselläänkin vaikea aika.

Nyt kun olen päässyt vähän eteenpäin ja tunnen oloni rauhallisemmaksi niin hän vuorostaan käsittelee kunnolla tällä hetkellä vaikeita asioita.
Ja ajattelee samoin kuin minä silloin kun olin hajalla. Ajatukset on sekaisin eikä halua että minä kärsin.
Hän haluaa minun olevan onnellinen eikä kestä, että mietin hänen ongelmiaan. Minä en kärsi vaan tahdon oikeasti olla tukena ja teen mitä vain, että hänen olisi parempi.
Vaikka päästän irti jos tuntee hengittävän paremmin.
Mutta hän ei halua sitä. Ainoastaan että minä olen onnellinen enkä masennu hänen vuokseen kun tällä hetkellä ei pysty panostamaan meihin.
Päätimme, että olemme väleissä mutta hieman etäännyimme ja menemme rauhassa eteenpäin. Ilman, että vaadimme toisiltamme mitään.

Tässä suhteessa on moni asia "väärin" mutta uskon, että rakastamme toisiamme. Kumpikin haluaa vain hyvää mutta on monia esteitä miksi emme voi olla nyt yhdessä ja elämäntilanne on vaikea.
Meillä on toisemme onneksi kuitenkin.

Välillä tuntuu vain uskomattomalta. Voiko tällaista suhdetta olla. Tuntuu, että ymmärrämme toisiamme todella hyvin ja pelko siitä, että satutamme toisiamme vaikka oikeasti kummatkin haluaa ajatella toisen parasta.
Joka saa meidät luuloinemme melkein erilleen.