Lue keskustelun säännöt.
N. 25-vuotiaat velat ja sinkut, miten olette suhtautuneet siihen, kun kaverit ympärillä ovat alkaneet perustaa perheitä?
16.05.2017 |
Kysymys otsikossa.
Lähin kaveripiirini sai kuulla tuossa vähän aikaa sitten, että ensimmäinen meistä saa näillä näkymin lapsen ensi vuoden alussa. Tulihan se vähän shokkina, kun vielä vähän aikaa sitten n. puolet meistä hädissään huuteli "ei sitten mitään lapsia vielä ennen kolmeakymppiä!!", ja rauhallisemminkin suhtautuva puolisko oli sitä mieltä, että "onhan tässä aikaa".
Mutta nyt, kun yksi meistä onkin raskaana, tuntuu kaikkien mielipide kääntyneen siihen suuntaan, että parempaa ajankohtaa lasten hankkimiselle ei olisikaan kuin nyt! Parisuhteessa olevat voivottelevat, että harmin paikka kun ei elämästä vielä löydy sitä ja tätä lastenhankinnan mahdollistajaa (esim. vakaampia tuloja), ja sinkutkin haluavat äkkiähetinyt löytää miehen siksi, että "pääsisi tehtailemaan lapsia"!!
Itse olen suhtautunut lapsiin niin teini- kuin aikuisvuosinanikin ihan samalla tavalla: ei vain kiinnosta, ja sillä hyvä. Mutta nyt jopa nuorempana kaikista aggressiivisimmin lapsiin suhtautunut kaverini (joka saattoi ohikulkevan lapsen nähdessään todeta ääneen "hyi!", ja puhui aina kaikkia "kaikki lapset pitäisi heittää lihamyllyyn" -juttuja) on alkanut tosissaan suunnitella lastenhankintaa, ja tuntuu olevan kaverimme raskaudesta kaikista eniten innoissaan! En vain voi ymmärtää...
Koko kaveripiirini tuntuu seonneen! Ja tuskin "hulluus" tästä vuosien myötä enää ainakaan helpottaa... Itse olen kaveripiirini ainoa elämäntapasinkku ja vela, ja vallan pelottaa ajatus siitä, että 5 tai viimeistään 10 vuoden kuluttua kaikilla muilla on jo varmasti lapsia, siinä missä itse olen tuolloinkin yhä "tuuliajolla". Huolettaa tulevaisuus ja se, että mahdanko kolmekymppisenä enää löytää mitään puheenaiheita samojen kavereideni kanssa, joiden kanssa ollaan kuitenkin pidetty yhtä yläasteikäisestä lähtien...
Kommentit (78)
Huh, onneksi ei tuota buumia vielä oikeastaa ole menossa. Tosin itse olen onnistunut keräämään ympärilleni muita jotka eivät lapsia oikeastaan taida haluta. Sisarusten tarvetta lisääntyä olen kyllä joutunut ihmettelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota vaan kun täytät 30, niin silloin joka suunnassa on joku vatsa pystyssä tai juuri synnyttänyt..
Meillä on vissiin kunnon velaporukka, kun yhdellä kaverilla (minun ja miehen) on lapsi. Ollaan 26 ja 30, kaverit samassa haarukassa.
Sitä kutsutaan nimellä aikuistuminen. Enää ei oma napa ja yöjuoksut kiinnosta vaan halutaan asettua aloilleen ja hankkia se perhe.
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan nimellä aikuistuminen. Enää ei oma napa ja yöjuoksut kiinnosta vaan halutaan asettua aloilleen ja hankkia se perhe.
Korkeintaan lammastumista se on. Ihmisestä ei tule yhtäkkiä aikuista vain siksi että hankkii/päättää hankkia lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vela mutten sinkku ja kukaan lähimmistä ystävistäni ei ole vielä hankkinut lapsia. Muille tuttaville niitä on tullut, ja kieltämättä suhtautuminen on aina ollut, että "onneksi tuo en ole minä, olisi hirveää" :D On sattunut myös lähimmiksi ystäviksi sellaisia, jotka taitavat olla pitkälti veloja itsekin.
Mun kavereista ei oo viela kenellakaan lapsia. Ollaan 27-30v kaikki. Tosi moni ei ole edes parisuhteessa. Haita on ollut muutamia mutta namakaan pariskunnat eivat mistaan lasten hankkimisesta puhu.
Onhan tassa viela kymmenisen vuotta aikaa. Ei ne kaikki sunkaan kaverit lapsia samaan aikaan tee, varmasti riittaa lapestonta seuraa jos sita kaipaat (omien sisarusten perusteella tiedan, etta vanhemmuus voi muuttaa ihmista tosi paljon eika todellakaan aina hyvaan suuntaan). Ala siis stressaa ja elat omaa elamaasi niin kuin parhaaksi naet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan nimellä aikuistuminen. Enää ei oma napa ja yöjuoksut kiinnosta vaan halutaan asettua aloilleen ja hankkia se perhe.
Korkeintaan lammastumista se on. Ihmisestä ei tule yhtäkkiä aikuista vain siksi että hankkii/päättää hankkia lapsen.
Ai että se vela on semmonen rebel ja uniikki lumihiutale? :D itse en ole vielä tavannut yhtäkään aikuistunutta velaa. Kaikki vaan haluavat bilettää ja panna ketä huvittaa jne. Ja nämä kaikki on lähennelleet jo neljääkymppiä.
Kaikki lapsen hankkineet taas ovat rauhoittuneet ja pyrkivät tasaisesti eteenpäin elämässä. Ja se ei kenestäkään lammasta tee että hankkii lapsen kun itse sitä haluaa eikä vaan siksi että kun muutki.
En mitenkään. Vastaan, että Aha..
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan nimellä aikuistuminen. Enää ei oma napa ja yöjuoksut kiinnosta vaan halutaan asettua aloilleen ja hankkia se perhe.
Korkeintaan lammastumista se on. Ihmisestä ei tule yhtäkkiä aikuista vain siksi että hankkii/päättää hankkia lapsen.
Ai että se vela on semmonen rebel ja uniikki lumihiutale? :D itse en ole vielä tavannut yhtäkään aikuistunutta velaa. Kaikki vaan haluavat bilettää ja panna ketä huvittaa jne. Ja nämä kaikki on lähennelleet jo neljääkymppiä.
Kaikki lapsen hankkineet taas ovat rauhoittuneet ja pyrkivät tasaisesti eteenpäin elämässä. Ja se ei kenestäkään lammasta tee että hankkii lapsen kun itse sitä haluaa eikä vaan siksi että kun muutki.
Iloisesti asiat taas sekaisin. Jotkut elävät vapaissa suhteissa läpi elämänsä.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan nimellä aikuistuminen. Enää ei oma napa ja yöjuoksut kiinnosta vaan halutaan asettua aloilleen ja hankkia se perhe.
Korkeintaan lammastumista se on. Ihmisestä ei tule yhtäkkiä aikuista vain siksi että hankkii/päättää hankkia lapsen.
Ai että se vela on semmonen rebel ja uniikki lumihiutale? :D itse en ole vielä tavannut yhtäkään aikuistunutta velaa. Kaikki vaan haluavat bilettää ja panna ketä huvittaa jne. Ja nämä kaikki on lähennelleet jo neljääkymppiä.
Kaikki lapsen hankkineet taas ovat rauhoittuneet ja pyrkivät tasaisesti eteenpäin elämässä. Ja se ei kenestäkään lammasta tee että hankkii lapsen kun itse sitä haluaa eikä vaan siksi että kun muutki.
Ok, kiinnostavaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan nimellä aikuistuminen. Enää ei oma napa ja yöjuoksut kiinnosta vaan halutaan asettua aloilleen ja hankkia se perhe.
Korkeintaan lammastumista se on. Ihmisestä ei tule yhtäkkiä aikuista vain siksi että hankkii/päättää hankkia lapsen.
Ai että se vela on semmonen rebel ja uniikki lumihiutale? :D itse en ole vielä tavannut yhtäkään aikuistunutta velaa. Kaikki vaan haluavat bilettää ja panna ketä huvittaa jne. Ja nämä kaikki on lähennelleet jo neljääkymppiä.
Kaikki lapsen hankkineet taas ovat rauhoittuneet ja pyrkivät tasaisesti eteenpäin elämässä. Ja se ei kenestäkään lammasta tee että hankkii lapsen kun itse sitä haluaa eikä vaan siksi että kun muutki.
Oon vissii huono vela kun en oo ollu vissii parii vuoteen ees baarissa :( Ja seksikumppaneitakin on ollut tasan yksin ja senkin kanssa meinasin mennä naimisiin.
Olenpa huono kun pyrin tällä hetkellä eteenpäin vaan luodakseni itselleni uran ja toteuttaakseni unelmiani, joihin lapset nyt vaan ei satu kuulumaan.
Vierailija kirjoitti:
Odota vaan kun täytät 30, niin silloin joka suunnassa on joku vatsa pystyssä tai juuri synnyttänyt..
Sitähän tässä pelolla odotankin; 5 vuotta hääjuttuja, 5 vuotta lapsijuttuja, 5 vuotta remonttijuttuja... Ja koska kaikki kaverini tuskin hoitavat näitä "etappeja" pois alta tismalleen samaan aikaan ja samassa järjestyksessä, niin pahimmillaan puheenaiheet voivat olla näitä kaikkia peräkkäin – vuosikaudet!
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan nimellä aikuistuminen. Enää ei oma napa ja yöjuoksut kiinnosta vaan halutaan asettua aloilleen ja hankkia se perhe.
Luulisi, että aikuistua voi kyllä ihan ilman lapsiakin. Ja itseänihän ei ole mitkään "yöjuoksut" koskaan kiinnostaneet, vaan olen aina ollut ns. kiltti tyttö ja "nörtti".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh, ei tietenkään peräkkäin vaan päällekkäin!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota vaan kun täytät 30, niin silloin joka suunnassa on joku vatsa pystyssä tai juuri synnyttänyt..
Sitähän tässä pelolla odotankin; 5 vuotta hääjuttuja, 5 vuotta lapsijuttuja, 5 vuotta remonttijuttuja... Ja koska kaikki kaverini tuskin hoitavat näitä "etappeja" pois alta tismalleen samaan aikaan ja samassa järjestyksessä, niin pahimmillaan puheenaiheet voivat olla näitä kaikkia peräkkäin – vuosikaudet!
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan nimellä aikuistuminen. Enää ei oma napa ja yöjuoksut kiinnosta vaan halutaan asettua aloilleen ja hankkia se perhe.
Luulisi, että aikuistua voi kyllä ihan ilman lapsiakin. Ja itseänihän ei ole mitkään "yöjuoksut" koskaan kiinnostaneet, vaan olen aina ollut ns. kiltti tyttö ja "nörtti".
Ap
Se että sinä tunnet olosi ulkopuoliseksi ei ole kavereidesi ongelma. He menevät elämässä eteenpäin eivätkä halua jäädä siihen vaiheeseen mitä olette eläneet nyt pitemmän aikaa. Täysin normaali kehityssuunta. Jos sinua ahdistaa se niin hanki lisää vela kavereita joiden kanssa puuhata asioita joihin asiat jotka sinua häiritsee ei kuulu. Tosin silti moni vela menee naimisiin ja remontoi taloa eli et täysin niistä aiheista eroon pääse. Meillä ei ole yhtään velaa lähipiirissä mutta kyllä sillon kun osa vasta hankki suhdetta ja osalla oli jo se perhe ja remontti menossa silti löydettiin yhteisiä säveliä vaikka aikaa ei enää kavereille samalla tavalla riittänyt.
Olen pikkutenusta asti halunnut lääkäriksi ja tällä hetkellä minulla on vielä monta vuotta lääkistä jäljellä ja sen jälkeen vielä erikoistumista. Joten ei ole tullut mieleenikään hankkia äkkiä mies ja pamahtaa paksuksi, vaikka helmikuussa sainkin kuulla pikkusiskoni ja viime viikolla ystäväni odottavan vauvaa. Tällä hetkellä ura on minun mieheni ja lapseni, katsotaan sitten kymmenen-viidentoista vuoden päästä, että onnaako enää
Mulla oli tällainen vela-kaveri. Hirvittävän kiinni vanhemmissaan ja opiskeluissaan, pelkäsi valmistumista, aikuistumista, vastuuta. Sittemmin valmistui ja sai pätkätöitä, mutta muusta ei puhuisi kuin opiskeluajoista ja käy aina Unicafessa syömässä muistellakseen menneitä. Vähän surullista.
Hämmentäähän se ja väkisinkin kaverisuhteet muuttuu kun eletään niin erilaisessa elämänvaiheessa. Tiedostaa kyllä että juu normaaliahan tämä on että moni lähtee lisääntymään, mutta väkisinkin surettaa kun siinä tavallaan "menettää" niitä perheellistyneitä ihmisiä... ei voi enää tavata samalla tavalla. Ehkä kahville päästään aamupäivästä juuri ja juuri kun on viikko etukäteen sovittu, mutta ei enää spontaaneja näkemisiä ja sellaista huolettomuutta. Läheisistä kavereista tuleekin yhtäkkiä yllättävällä tavalla vieraita, ja vaikka ymmärrän toki miksi niin käy niin saahan sitä surra.
Vierailija kirjoitti:
Odota vaan kun täytät 30, niin silloin joka suunnassa on joku vatsa pystyssä tai juuri synnyttänyt..
Ei, eipä vieläkään. Olemme kyllä jo 30+ pitkälti. Akateemisia, selittänee.
Pudistelen päätäni ja ihmettelen miten joku viitsii.