Te jotka ette hakeudu terapiaan koska Kela ei myöntänyt apua

Koska olen vaikeasti masentunut eikä riitä voimavarat siihen että etsisi terapeutteja ja tappelisi sossun kanssa kustannuksista.

Oma sairauteni on sen verran rankka, että kerran kuussa olisi yhtä tyhjän kanssa. Tarvitsen terapiaa väh. 2 krt viikossa. Tällä hetkellä en saa tukea terapiakustannuksiin, joten joudun ottamaan lainaa jotta selviän hengissä. Että näin nykypäivän Suomesssa, ei kannata sairastua.

Koska ei ole varaa. Mulla on 300€ kuukaudessa ruokaan, lääkkeisiin ynnä muihin menoihin. Terveys reistailee muutenkin, joten yllättäviä menoja tulee. Enkä usko, että löytäisin terapeuttia helposti. Laittaisin älyttömiä summia siihen hakuun saamatta mitään takaisin. Terapia saattaisi auttaa, mutta toimintakykyäni se ei voisi mitenkään "palauttaa" (sitä ei koskaan ollut), koska ongelmani ovat kroonisia ja parantumattomia.

haluaisin suoraan eläkepaperit mutten terapiaa oska en ole enää sairas

Vierailija kirjoitti:

Koska olen vaikeasti masentunut eikä riitä voimavarat siihen että etsisi terapeutteja ja tappelisi sossun kanssa kustannuksista.

Eikö terapeutti pidä joka tapauksessa etsiä itse? Onko tässä alueellista eroa?

1: ymmärrän tuon sossuhuolen, mutta saman terapeutin hakuprosessin joutuisit käymään läpi Kelankin tukemana, koska terapeutti etsitään aina joka tapauksessa itse. Sain lähetteen akuuttipolilta, mutta edes siellä ei saanut juuri mitään apua terapeutin etsintään, edes ehdotusta terapiamuodosta tai listaa terapeuteista, vaan kaikki selvitystyö piti tehdä itse.

2: tarvitset terapiaa väh. 2 krt viikossa, mutta koska et saanut tukea intensiiviterapiaan, et mennyt terapiaan lainkaan (jolloin tällä hetkellä ilmeisesti pärjäät ilman tuota ehdotonta 2 käyntiä viikossa)? Anteeksi mutta en ymmärrä mikä logiikka tuossa on. Jos olisit todella nälkäinen mutta ruokaa olisi pelkästään pieni määrä, varmaan söisit silti sen vähän mitä sinulla olisi.

Hienoa että monilla ihmisillä on mahdollisuus mennä omakustanteiseen terapiaan. Köyhän pussista kuluja on mahdoton maksaa. Toisaalta jotkut ihmiset joiden tapaus ei ole niin vakava saavat parasta apua itsehoito-oppaista, terapeutillakin työ on tehtävä itse. Eli itse sinun on joka tapauksessa löydettävä ne ajatus- ja toimintamallit jotka sinulle sopivat ja terapeutti voi lähinnä auttaa lausunnoissa jne. Etsikää erilaisia kirjoja ja tutkimuksia, etenkin googlailkaa tutkimuksia ja lukekaa ja oppikaa. Myös elämänkerrat voivat auttaa paljon.

Olisin päässyt terapiaan, mutta en mennyt, koska olisi ollut mahdotonta vuorotyön kanssa olla aina samana viikonpäivänä samaan kellonaikaan paikalla. Minusta typerää että pitää olla muka NOIN säännölllistä, vaikka terapeutille varmaan helpompaa.

Mietin myös että olisko varaa maksaa yli satanen kuussa psykoterapiasta.

Vierailija kirjoitti:

Olisin päässyt terapiaan, mutta en mennyt, koska olisi ollut mahdotonta vuorotyön kanssa olla aina samana viikonpäivänä samaan kellonaikaan paikalla. Minusta typerää että pitää olla muka NOIN säännölllistä, vaikka terapeutille varmaan helpompaa.

Mietin myös että olisko varaa maksaa yli satanen kuussa psykoterapiasta.

Jos sinulla on yhä mahdollisuus saada terapiaa, niin hae ihmeessä. Ei kaikki terapeutit määrää vakiaikoja. Oma terapeuttini antaa aikoja välillä klo 10- 18.30, joka viikko sovimme uuden ajan, ja kuulemma vain noin puolilla hänen asiakkaillaan on joku vakiintunut aika. On ihan terapeutista kiinni ja varmaan myös terapiamuodosta, sillä jotkut terapeutithan lähtevät muodostamaan rutiineja hoitoon ensi-istumalta asti ja tuo säännöllinen terapia-aika on osa tätä rutiinia. Itse en olisi sietänyt enkä pystynyt tällaiseen hoitosuhteeseen. 

Pienemmässä budjetissa terapia on iso menoerä, vaikka Kela korvaisikin osan. Itse maksan Kelan tukemasta terapiasta 50-60 euroa kuukaudessa, käyn kerran viikossa. Kaksi kertaa viikossa ottaisi pahasti lompakolle jo korvattunakin.

Ehdotat, että terapeutilla kävisi harvemmin, jotta käynteihin olisi varaa. Useat terapeutit kuitenkin suosittelevat käyntejä 1-2 kertaa viikossa, kaikki eivät suostu alle kahteen kertaan lainkaan. Terapiassa tehtävän ajatustyön tulisi olla tiiviihkö jatkumo, jossa "ajatus ei katkea", muuten terapian hyöty on kyseenalainen. Ajatus- ja käyttäytymismallien muuttaminen on kovaa työtä, joka ei tapahdu itsekseen parin höpinätuokion voimin. Ajatustyön on jatkuttava ja "vaivattava" potilasta käyntien välillä.

Toisaalta, jos Kela-korvaus henkilön X terapialle on evätty, voidaan ajatella, ettei henkilön avuntarve ole välttämättä niin suuri - yleensä siis korvauksen kriteeri on, että henkiset vaikeudet uhkaavat työelämässä tai opiskeluissa selviytymistä. Jos kaipaa vain ihmistä, jolle kertoa asioistaan, harvempi tahti tuskin haittaa, mutta jos purettavana on traumoja, persoonan häiriöitä jne, tarvitaan tiiviimpää, katkeamatonta jatkumoa.

Jos rahatilanne on heikko, mutta vapaa-aikaa ja älyllistä kapasiteettia on, voi tietysti haalia kirjallista psykoterapiamateriaalia, kurssittaa itseään kotitehtävin ja käydä harvakseltaan arvioittamassa ajatuksiaan terapeutilla.

Vierailija kirjoitti:

1: ymmärrän tuon sossuhuolen, mutta saman terapeutin hakuprosessin joutuisit käymään läpi Kelankin tukemana, koska terapeutti etsitään aina joka tapauksessa itse. Sain lähetteen akuuttipolilta, mutta edes siellä ei saanut juuri mitään apua terapeutin etsintään, edes ehdotusta terapiamuodosta tai listaa terapeuteista, vaan kaikki selvitystyö piti tehdä itse.

2: tarvitset terapiaa väh. 2 krt viikossa, mutta koska et saanut tukea intensiiviterapiaan, et mennyt terapiaan lainkaan (jolloin tällä hetkellä ilmeisesti pärjäät ilman tuota ehdotonta 2 käyntiä viikossa)? Anteeksi mutta en ymmärrä mikä logiikka tuossa on. Jos olisit todella nälkäinen mutta ruokaa olisi pelkästään pieni määrä, varmaan söisit silti sen vähän mitä sinulla olisi.

Sanoin ehkä huolimattomasti. Tarkoitan, että joudun ottamaan lainaa terapiakustannuksiin, jotta voin käydä sen 2 krt kuussa. Jos en parane, niin varmaan sitten kuolema korjaa. Ilman psykoterapiaa en selviä hengissä, joten on aivan pakko vain käydä, maksoi mitä maksoi ja niin kauan kun lainaa saan (ystävältä, pankista en saa). Kerran kuussa ei riitä pitämään minua hengissä eikä auta sairauteni hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1: ymmärrän tuon sossuhuolen, mutta saman terapeutin hakuprosessin joutuisit käymään läpi Kelankin tukemana, koska terapeutti etsitään aina joka tapauksessa itse. Sain lähetteen akuuttipolilta, mutta edes siellä ei saanut juuri mitään apua terapeutin etsintään, edes ehdotusta terapiamuodosta tai listaa terapeuteista, vaan kaikki selvitystyö piti tehdä itse.

2: tarvitset terapiaa väh. 2 krt viikossa, mutta koska et saanut tukea intensiiviterapiaan, et mennyt terapiaan lainkaan (jolloin tällä hetkellä ilmeisesti pärjäät ilman tuota ehdotonta 2 käyntiä viikossa)? Anteeksi mutta en ymmärrä mikä logiikka tuossa on. Jos olisit todella nälkäinen mutta ruokaa olisi pelkästään pieni määrä, varmaan söisit silti sen vähän mitä sinulla olisi.

Sanoin ehkä huolimattomasti. Tarkoitan, että joudun ottamaan lainaa terapiakustannuksiin, jotta voin käydä sen 2 krt kuussa. Jos en parane, niin varmaan sitten kuolema korjaa. Ilman psykoterapiaa en selviä hengissä, joten on aivan pakko vain käydä, maksoi mitä maksoi ja niin kauan kun lainaa saan (ystävältä, pankista en saa). Kerran kuussa ei riitä pitämään minua hengissä eikä auta sairauteni hoidossa.

*Siis kaksi kertaa VIIKOSSA

Vierailija kirjoitti:

Hienoa että monilla ihmisillä on mahdollisuus mennä omakustanteiseen terapiaan. Köyhän pussista kuluja on mahdoton maksaa. Toisaalta jotkut ihmiset joiden tapaus ei ole niin vakava saavat parasta apua itsehoito-oppaista, terapeutillakin työ on tehtävä itse. Eli itse sinun on joka tapauksessa löydettävä ne ajatus- ja toimintamallit jotka sinulle sopivat ja terapeutti voi lähinnä auttaa lausunnoissa jne. Etsikää erilaisia kirjoja ja tutkimuksia, etenkin googlailkaa tutkimuksia ja lukekaa ja oppikaa. Myös elämänkerrat voivat auttaa paljon.

Ei minullakaan ole rahaa, joudun ottamaan koko ajan lainaa ystävältä terapiaa varten. Jotta jaksaisi elää vielä muutaman päivän kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin päässyt terapiaan, mutta en mennyt, koska olisi ollut mahdotonta vuorotyön kanssa olla aina samana viikonpäivänä samaan kellonaikaan paikalla. Minusta typerää että pitää olla muka NOIN säännölllistä, vaikka terapeutille varmaan helpompaa.

Mietin myös että olisko varaa maksaa yli satanen kuussa psykoterapiasta.

Jos sinulla on yhä mahdollisuus saada terapiaa, niin hae ihmeessä. Ei kaikki terapeutit määrää vakiaikoja. Oma terapeuttini antaa aikoja välillä klo 10- 18.30, joka viikko sovimme uuden ajan, ja kuulemma vain noin puolilla hänen asiakkaillaan on joku vakiintunut aika. On ihan terapeutista kiinni ja varmaan myös terapiamuodosta, sillä jotkut terapeutithan lähtevät muodostamaan rutiineja hoitoon ensi-istumalta asti ja tuo säännöllinen terapia-aika on osa tätä rutiinia. Itse en olisi sietänyt enkä pystynyt tällaiseen hoitosuhteeseen. 

Terapeuttia etsiessä kannattaa heti alkuun kysyä, vaatiiko tämä vakiaikaa vai onko joustoon mahdollisuutta. Itse lähettelin "sitä oikeaa" etsiessä sähköpostia todella monelle terapeutille ja tuo oli ensimmäinen kysymykseni kaikille. Tämä oli siis itsellenikin kynnyskysymys siinä, aloitanko koko terapiaa! Toisille viikottainen vakiaika oli ehdoton, toiset taas sanoivat, että heillä käy hyvin paljon vuorotyöläisiä ja joustoa on. :) Lopulta löysin omani, jonka kanssa meillä on kyllä lähtökohtaisesti vakioviikonpäivä, jota toivon työvuoroissa joko iltavuoroksi tai vapaapäiväksi, jotta ehdin piipahtaa aamupäivällä, mutta myös päivää tai aikaa on aina hyvin voinut vaihtaa, ellei se kalenteriini millään ole sopinut. Hyvin on toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Pienemmässä budjetissa terapia on iso menoerä, vaikka Kela korvaisikin osan. Itse maksan Kelan tukemasta terapiasta 50-60 euroa kuukaudessa, käyn kerran viikossa. Kaksi kertaa viikossa ottaisi pahasti lompakolle jo korvattunakin.

Ehdotat, että terapeutilla kävisi harvemmin, jotta käynteihin olisi varaa. Useat terapeutit kuitenkin suosittelevat käyntejä 1-2 kertaa viikossa, kaikki eivät suostu alle kahteen kertaan lainkaan. Terapiassa tehtävän ajatustyön tulisi olla tiiviihkö jatkumo, jossa "ajatus ei katkea", muuten terapian hyöty on kyseenalainen. Ajatus- ja käyttäytymismallien muuttaminen on kovaa työtä, joka ei tapahdu itsekseen parin höpinätuokion voimin. Ajatustyön on jatkuttava ja "vaivattava" potilasta käyntien välillä.

Toisaalta, jos Kela-korvaus henkilön X terapialle on evätty, voidaan ajatella, ettei henkilön avuntarve ole välttämättä niin suuri - yleensä siis korvauksen kriteeri on, että henkiset vaikeudet uhkaavat työelämässä tai opiskeluissa selviytymistä. Jos kaipaa vain ihmistä, jolle kertoa asioistaan, harvempi tahti tuskin haittaa, mutta jos purettavana on traumoja, persoonan häiriöitä jne, tarvitaan tiiviimpää, katkeamatonta jatkumoa.

Jos rahatilanne on heikko, mutta vapaa-aikaa ja älyllistä kapasiteettia on, voi tietysti haalia kirjallista psykoterapiamateriaalia, kurssittaa itseään kotitehtävin ja käydä harvakseltaan arvioittamassa ajatuksiaan terapeutilla.

Ei se tarkoita, ettei olisi kunnolla sairas, jos ei saa kelan tukea. Kelan tuki on maks kolme vuotta. Moni sairaus tarvitsee 4-5 vuotta terapiaa ja kelan tuki loppuu juuri ikävästi kesken. Viiden vuoden karenssi. Moni terapiapäätöksen hylky johtuu byrokratiasta, ei hlön sairaudesta. Itse olen työkyvyttömän, lääkärit suosittelevat koko ajan terapiaa, mutta yhteiskunnalta on nihkeää saada rahoitusta. Olisin kuntoutettavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska olen vaikeasti masentunut eikä riitä voimavarat siihen että etsisi terapeutteja ja tappelisi sossun kanssa kustannuksista.

Eikö terapeutti pidä joka tapauksessa etsiä itse? Onko tässä alueellista eroa?

Kyllä, ja pitää myös maksaa omasta pussista ensikäynti (n. 70e). Vaivannäkö yhdistettynä taloudellisiin ongelmiin on hieman liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Pienemmässä budjetissa terapia on iso menoerä, vaikka Kela korvaisikin osan. Itse maksan Kelan tukemasta terapiasta 50-60 euroa kuukaudessa, käyn kerran viikossa. Kaksi kertaa viikossa ottaisi pahasti lompakolle jo korvattunakin.

Ehdotat, että terapeutilla kävisi harvemmin, jotta käynteihin olisi varaa. Useat terapeutit kuitenkin suosittelevat käyntejä 1-2 kertaa viikossa, kaikki eivät suostu alle kahteen kertaan lainkaan. Terapiassa tehtävän ajatustyön tulisi olla tiiviihkö jatkumo, jossa "ajatus ei katkea", muuten terapian hyöty on kyseenalainen. Ajatus- ja käyttäytymismallien muuttaminen on kovaa työtä, joka ei tapahdu itsekseen parin höpinätuokion voimin. Ajatustyön on jatkuttava ja "vaivattava" potilasta käyntien välillä.

Toisaalta, jos Kela-korvaus henkilön X terapialle on evätty, voidaan ajatella, ettei henkilön avuntarve ole välttämättä niin suuri - yleensä siis korvauksen kriteeri on, että henkiset vaikeudet uhkaavat työelämässä tai opiskeluissa selviytymistä. Jos kaipaa vain ihmistä, jolle kertoa asioistaan, harvempi tahti tuskin haittaa, mutta jos purettavana on traumoja, persoonan häiriöitä jne, tarvitaan tiiviimpää, katkeamatonta jatkumoa.

Jos rahatilanne on heikko, mutta vapaa-aikaa ja älyllistä kapasiteettia on, voi tietysti haalia kirjallista psykoterapiamateriaalia, kurssittaa itseään kotitehtävin ja käydä harvakseltaan arvioittamassa ajatuksiaan terapeutilla.

Tuo on hyvä idea, että käyttää itse kirjallisuutta itseapuna ja käy sitten harvakseltaan terapiassa purkamassa ajatusprosessiinsa liittyviä asioita. Se voisi olla hyvä idea intensiivisempää terapiaa haluaville joilla ei ole rahaa mutta eivät ole tällä hetkellä työkykyisiä ja siksi aikaa löytyy.

En kyllä ihan allekirjoita tuota, että jos terapia evätään niin henkilö ei välttämättä tarvitsekaan sellaista. Eräs naispuolinen tuttuni on melko todennäköisesti epävakaa persoonallisuus ja on esimerkiksi pahoinpidellyt itselleen vieraita ihmisiä kiukunpuuskassaan, harkinnut murhaavansa toisen ihmisen jne. Silti psykiatrisen sh:n arviossa (monet näitä hoitoarvioita tekevistähän eivät ole edes todellisuudessa päteviä arvioimaan vakavia mielenterveyshäiriöitä) hän maalaili vain silloisesta poikaystävästään ilkeää ja teki tästä syntipukin pahaan oloonsa, jolloin psykologi arveli kyseessä olevan vain vaikean parisuhteen mukanaan tuoman ahdistuksen. Annettiin lääkesuositus, terapia evätty. Tietenkään tämä tuttuni ei siellä kertoillut noista omista tasapainottomuuden hetkistään vaan uhriutui täysin ja ylipäätään näki itsensä kaltoin kohdeltuna marttyyrinä. Terapeutti tai psykiatri olisi ehkä osannut nähdäkin tämän esiintymismekanismin läpi, mutta tämä arvion tehnyt psykiatrinen sh tuskin on saanut tarpeeksi koulutusta arvioimaan muita häiriöitä kuin selkeitä psykooseja ja masennusta. Uskon että todella moni vakavasti apua tarvitseva ihminen jää sitä ilman, koska tuo arviointiprosessi on ihan mitä sattuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1: ymmärrän tuon sossuhuolen, mutta saman terapeutin hakuprosessin joutuisit käymään läpi Kelankin tukemana, koska terapeutti etsitään aina joka tapauksessa itse. Sain lähetteen akuuttipolilta, mutta edes siellä ei saanut juuri mitään apua terapeutin etsintään, edes ehdotusta terapiamuodosta tai listaa terapeuteista, vaan kaikki selvitystyö piti tehdä itse.
2: tarvitset terapiaa väh. 2 krt viikossa, mutta koska et saanut tukea intensiiviterapiaan, et mennyt terapiaan lainkaan (jolloin tällä hetkellä ilmeisesti pärjäät ilman tuota ehdotonta 2 käyntiä viikossa)? Anteeksi mutta en ymmärrä mikä logiikka tuossa on. Jos olisit todella nälkäinen mutta ruokaa olisi pelkästään pieni määrä, varmaan söisit silti sen vähän mitä sinulla olisi.

Sanoin ehkä huolimattomasti. Tarkoitan, että joudun ottamaan lainaa terapiakustannuksiin, jotta voin käydä sen 2 krt kuussa. Jos en parane, niin varmaan sitten kuolema korjaa. Ilman psykoterapiaa en selviä hengissä, joten on aivan pakko vain käydä, maksoi mitä maksoi ja niin kauan kun lainaa saan (ystävältä, pankista en saa). Kerran kuussa ei riitä pitämään minua hengissä eikä auta sairauteni hoidossa.

Hienoa että olet hakeutunut terapiaan vaikka se onkin ollut sinulle kallis menoerä. Toivottavasti siitä on sinulle apua ja saat taloudelliset asiat järjestykseen kun sen aika on.