Perheet, joilla eronneet isovanhemmat; oletteko yhtä paljon kaikkien/molempien isovanhempien kanssa tekemisissä?

Olen ns. ukin nyksä. Eli miehelläni on kolme aikuista lasta ja heillä lapsia.

Pystytään olemaan kaikki läsnä suvun lasten juhlissa ja muissa pippaloissa. En ole mikään sydänystävä mieheni ex-vaimon kanssa, mutta tullaan hyvin toimeen, ja arvostan häntä ja tunnen, että hänkin minua. Suvun kriiseissä (esim. yhden aikuisen lapsen vakava depressio ja hoitoonohjaus, toisen avioero) ollaan juteltu paljon keskenään myös kolmestaan (mies ja eksänsä ja minä). Tunnen että miehen lapset luottavat minuun ja tulen hyvin toimeen lastenlasten kanssa, joita ollaan hoidettukin aika paljon. Joskus on sumplittu lapsenlapsia ukilta mummille ns. lennosta...

Omilla lapsillani ei ole lapsia. Kekkereitäkin on siten vähemmän. Mutta joo, ollaan mahduttu lasteni ylioppilasjuhliin ja valmistujaisiin koko aikuiskaarti, minä ja nykyinen mieheni, eksäni ja hänen nykyinen vaimonsa. Etäsissemmäksi on jäänyt tämä eksän nyksä mulle, kun hyvin vähän ollaan oltu tekemisissä. Mutta kaiketi on ihan ok, koska eksälläni on hyvä maku - valitsi ensin minut, niin kai se uusi on vähintään yhtä viksu ja vilmaattinen kuin minä... ;)

Olen ukin nyksä myös. Hänen tyttärien elämässä ollaan kyllä, ja samoissa juhlissa. Tyttäret kuitenkin läheisempiä äitinsä kanssa kuin isänsä, ovat asuneet äidillään ja nähneet isää viikonloppuisin. Olen ollut heidän elämässä jo aika nuoresta, eli dramatiikkaa ei ole. Enkä ollut eron syy.

Meidän lapsilla on kolmet isovanhemmat. Miehen vanhemmat ovat yhdessä, minun vanhemmat eronneet kun olin 9-vuotias. Kaikkia kutsutaan mummoiksi ja papoiksi ja kaikki tulevat juhliin ja käyttäytyvät asiallisesti. Lapsille kaikki isovanhemmat rakkaita, myös ne ei-biologiset. Samoin vanhempien uusille puolisoille lapseni ovat rakkaita ja ihan omasta toivomuksestaan ovat mummo ja pappa.

Äiti eli lasten mamma tulee aina syntymäpäiville ja joulupöytään,

harvoin tuo miesystäväänsä mukaan.

Isää ei lapset kiinnosta, ei ole koskaan kiinnostanut. Erossa hän jätti äitini kauheaan ahdinkoon lapset helmoissa ja velat niskassa, eikä maksanut suosiolla penniäkään elatusmaksuja äidilleni.

Uusi naisystävä löytyy tietenkin, jo neljäs kierroksessa.

En kunnioita isää/ pappaa, enkä kutsu häntä kylään.

Meillä minun vanhempani ovat eronneet. Kummallakin on uudet kumppanit. Hyvin pystyvät olemaan tilaisuuksissa samaan aikaan ja kaikki ovat läheisiä lapsillemme. Myös ei-biologiset isovanhemmat ovat ottaneet mielellään itselleen isovanhemman roolin.

Käytännön syistä sekä minä että lapseni olemme enemmän tekemisessä äitini kuin isäni kanssa. Eronsa jälkeen kumpikin muutti ja äitini asuu nykyään 15 km päässä ja isäni 500 km päässä meistä. Joten joo lasten mummo on paljon tutumpi kuin pappa.

Äiti edustaa sukujuhlissa, isä käy sitten erikseen juhlien jälkeen (jos käy).

Vanhempien eron jälkeen on kyllä tullut puhuttua isän kanssa puhelimessa useammin kuin koskaan ennen avioeroa. Äiti oli ennen aina se ns yhteyshenkilö, joka kertoi kuulumisia puolin ja toisin. Nyt kun näin ei ole, niin on sen juron isänkin pitänyt opetella soittamaan itse lapsilleen kuulumisia (ja meidän hänelle).

Eron jälkeen isäni ei ole tullut mihinkään juhliini eikä siten lastenikaan pippaloihin. Soittelee ja minä (joskus lasten kanssa) käyn hänen luonaan.

Äitini 3. mies eron jälkeen oli ihan ok ja yhtenä pappana lapsilleni. Käymme edelleen kylässä vaikka äiti on jo kuollut.

Lasten isän isän edellinen vaimo oli hyvä mummu lapsillemme, valitettavasti jo kuollut. Papan uusi vaimo taas on jäänyt etäiseksi, meistä kukaan ei oikein jaksa hänen juttujaan ja kun pappakaan ei liiku ilman mummeliaan ja välimatkaakin on, niin harvoin näemme. Lasten isän äiti oli kuollut jo ennenkuin tapasin mieheni.

Mutta parhaimmillaan lapsilla oli 3 pappaa, mummo ja mummu ja ihan yhtä rakkaita toisilleen ristiin ja rastiin.

Vanhempani ovat eronneet. Olemme molempien kanssa läheisissä väleissä. Isäni asuu kauempana, joten häntä näemme luonnollisesti harvemmin kuin äitiäni, mutta häneenkin pidämme kuitenkin aktiivisesti yhteyttä. Pystyvät hyvin olemaan samanaikaisesti juhlissa ja tilaisuuksissa. Äidillä on uusi kumppani, isällä ei. Äidin uusi kumppani on myös otettu hyvin vastaan ja hänkin on lapsillemme läheinen.