Mikä teillä ihmisillä on "tyhmiä kysymyksiä" vastaan?

Juuri näin! Tällaista olen valitettavasti huomannut myös lasten keskuudessa: tietämättömille pyöritellään silmiä-

Olen myös kuullut tarinoita joissa joku on koko elämänsä aikuiseksi asti jotain sanonut kokoajan väärin ja kukaan ei ole kehdannut korjata huomauttamalla asiasta tai ole uskaltanut kysyä että mitä asia tarkoittaa tai miten se sanotaan oikein.. Sitten on hyvin nolo vanhemmalla iällä huomata että perhana on sanonu koko ikäsä asian väärin.. 

Eniten ärsyttää ihmiset jotka puhuvat asioista niinkuin ne niistä tietäisi vaikkei oikeasti teidäkkään. Sitten ei uskalleta tyhmyyden leiman takia kysyä että mitä asia tarkoittaa. 

Yksi hyvä esimerkki on kun nainen puhuu auton osista että joo siihen on se ja se vaihettu ja sitten ei etes tiedä mitä se ja se on.. Esimerkiksi nainen sanoo että juu siitä on pytty halennu.. Sitten ihmettelee miksi kukaan ei autoa halua ostaa.. Jälkikäteen sitten tajuaa että pytty on moottorin sylinteri eli tärkein osa mikä pitää moottorin toiminnassa. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin! Tällaista olen valitettavasti huomannut myös lasten keskuudessa: tietämättömille pyöritellään silmiä-

Niin, ja mistäs ne lapset sen oppivat, jos eivät aikuisilta? Siis kuka aikuinen kehtaa pyöritellä lapselle silmiä siitä, jos lapsi ei vielä tiedä jotain?

Usein kysymykset ovat sellaisia, että voisi ihan helposti ottaa itse selvää itse, mutta on liian laiska. Ärsyttää, jos vaikka jatkuvasti kysytään minulta googlettamisen sijaan. Pahimmassa tapauksessa sitten minä googletan jotain asiaa kysyjälle.

Olen kanssasi ihan samaa mieltä! Rakastan "tyhmiä" kysymyksiä ja niitä, jotka uskaltavat niitä kysyä. Itse en aina uskaltanut koulussa. Ja jos uskalsinkin, niin usein kävi niin, että joju opiskelukaveri (silmien pyörittelyn jälkeen) huokaisten kääntyi puoleeni ja alkoi pajattaa mielestään oikeaa vastausta. Usein vain kävi niin, että hän tietämisen vimmassaan oli ymmärtänyt kysymykseni jotenkin toisella tavalla, kun olin sen tarkoittanut. En siinä sitten enää yleensä ole kehdannut enää palata asiaan. Joskus opettaja saattoi lopuksi antaa vielä sen vastauksen, mitä olin hakemassakin. Tai sitten otti asian keskusteluun, jos siihen ei ollut selkeää vastausta edes olemassa. Ainakin terveydenhuoltoalan koulussa näin.

Vierailija kirjoitti:

Ja jos uskalsinkin, niin usein kävi niin, että joju opiskelukaveri (silmien pyörittelyn jälkeen) huokaisten kääntyi puoleeni ja alkoi pajattaa mielestään oikeaa vastausta. Usein vain kävi niin, että hän tietämisen vimmassaan oli ymmärtänyt kysymykseni jotenkin toisella tavalla, kun olin sen tarkoittanut.

Tuo on tosi ärsyttävää. Joidenkin tarvitsee kuulla vain yksi sana, ja se saa heidät sulkemaan korvansa kaikelta muulta. Se yksi pajatuksen laukaiseva sana saa heidät aina käsittämään kysymyksen haluamallaan tavalla, kontekstista riippumatta. Jos kysyy esimerkiksi: "Millä tavalla lapsille suunnatun sisällön tulisi erota aikuisille suunnatusta sisällöstä esimerkiksi kirjoissa tai netissä", niin joku kuulee vain 'lapset ja netti', ja se laukaisee rähjäyksen. "Etkös sinä tollo tiedä, ettei lasten kuulu olla netissä, vaan viettää laatuaikaa rakastavien vanhempiensa kanssa, no ehkä sinä et sitten rakasta lapsiasi mutta minä rakastan."

Samaa olen ihmetellyt minäkin. Tuli mieleen omakohtainen esimerkki opiskeluajalta. Kuulin, että opiskelijoiden oli mahdollista ottaa valinnaisaineeksi kuorolaulu. Koska minulla ei ollut juurikaan aikaisempaa kokemusta kuoro- tai yksinlaulusta, meilasin kuorosta vastaavalle opettajalle ja tiedustelin, onko osallistumisen edellytyksenä aiempi laulukokemus joko kuorossa tai soolona. Saamani vastaus meni osapuilleen näin: "Joo tottakai pitää olla kokemusta vähintään Savonlinnan oopperajuhlien kuorosta! Mitä sinä oikein ajattelit, eihän ekaluokallekaan pääsyvaatimuksena ole se, että pitää osata lukea".

Hylkäsin koko kuorolauluidean välittömästi tuon meilin saatuani. Myöhemmin olin tekemisissä kyseisen henkilön kanssa ja sain huomata, että ns. tyhmiin kysymyksiin ivallisesti vastailu tuntui olevan hänen leipälajinsa. Kovasti yritti kyllä vetää välittävän "kanaemon" roolia mutta kyllä hänen pisteliäisyytensä ja ylimielisyytensä loisti sieltä roolin alta hyvin selvästi.

Minulla on tapa kysyä toiselta, vaikka hänen näkemyksiään. Kyllä tiedon osaan hakea, mutta se ei oikein saa aikaiseksi keskustelua.

Mutta monia tämä minun tapa ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Usein kysymykset ovat sellaisia, että voisi ihan helposti ottaa itse selvää itse, mutta on liian laiska. Ärsyttää, jos vaikka jatkuvasti kysytään minulta googlettamisen sijaan. Pahimmassa tapauksessa sitten minä googletan jotain asiaa kysyjälle.

Mä en ymmärrä miksi tämä vastaus sai paljon alapeukutuksia. 

Työpaikallani on eräs tyhmänkyselijä, joka taitavasti laittaa muut tekemään työt puolestaan. Tai nykyään yrittää laittaa, kun ihmiset on tajunneet sen temput. 

Tyhmiä kysymyksiä todellakin on.