Lue keskustelun säännöt.
Miten auttaa masentunutta lasta (17v)?
14.05.2017 |
On jo lääketieteellisen avun piirissä, käynyt kohta vuoden terapiassa 2x/vko, lääkitystäkin kokeiltu. Silti makaa usein vain sängyssä, koulu menee penkin alle, välillä ollut viiltelyäkin. Kokee olevansa tyhmä ja ruma (vaikka oikeasti on todella kaunis kympin tyttö). Ei halua useinkaan jutella meidän vanhempien kanssa asioista, työntää pois.
Ollaan yritetty jutella, kertoa että rakastetaan ja välitetään, kysytty voidaanko jossain auttaa. Ei tunnu olevan mitään mitä voitaisiin vielä tehdä :(
Onko jotain ideoita mitä vielä kokeilla? Olen yleensä hyvin skeptinen minkään luontaistuote- tai muun vastaavan hoidon suhteen, mutta nyt psykiatri ei tunnu pystyvän enempää tekemään eikä terapiakaan tunnu auttavan. Nyt kelpaa siis kaikki ehdotukset, pelkään että muuten hän menettää kokonaan elämänhalunsa :(
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
On jo lääketieteellisen avun piirissä, käynyt kohta vuoden terapiassa 2x/vko, lääkitystäkin kokeiltu. Silti makaa usein vain sängyssä, koulu menee penkin alle, välillä ollut viiltelyäkin. Kokee olevansa tyhmä ja ruma (vaikka oikeasti on todella kaunis kympin tyttö). Ei halua useinkaan jutella meidän vanhempien kanssa asioista, työntää pois.
Ollaan yritetty jutella, kertoa että rakastetaan ja välitetään, kysytty voidaanko jossain auttaa. Ei tunnu olevan mitään mitä voitaisiin vielä tehdä :(
Onko jotain ideoita mitä vielä kokeilla? Olen yleensä hyvin skeptinen minkään luontaistuote- tai muun vastaavan hoidon suhteen, mutta nyt psykiatri ei tunnu pystyvän enempää tekemään eikä terapiakaan tunnu auttavan. Nyt kelpaa siis kaikki ehdotukset, pelkään että muuten hän menettää kokonaan elämänhalunsa :(
Ensin sanot, että koulu menee penkin alle ja sitten, että on kympin tyttö. Pieni ristiriita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On jo lääketieteellisen avun piirissä, käynyt kohta vuoden terapiassa 2x/vko, lääkitystäkin kokeiltu. Silti makaa usein vain sängyssä, koulu menee penkin alle, välillä ollut viiltelyäkin. Kokee olevansa tyhmä ja ruma (vaikka oikeasti on todella kaunis kympin tyttö). Ei halua useinkaan jutella meidän vanhempien kanssa asioista, työntää pois.
Ollaan yritetty jutella, kertoa että rakastetaan ja välitetään, kysytty voidaanko jossain auttaa. Ei tunnu olevan mitään mitä voitaisiin vielä tehdä :(
Onko jotain ideoita mitä vielä kokeilla? Olen yleensä hyvin skeptinen minkään luontaistuote- tai muun vastaavan hoidon suhteen, mutta nyt psykiatri ei tunnu pystyvän enempää tekemään eikä terapiakaan tunnu auttavan. Nyt kelpaa siis kaikki ehdotukset, pelkään että muuten hän menettää kokonaan elämänhalunsa :(Ensin sanot, että koulu menee penkin alle ja sitten, että on kympin tyttö. Pieni ristiriita.
Anteeksi, OLI kympin tyttö ennen masennusta, et sitten tajunnut. Ja edelliselle vastaajalle, ikäistään seuraa on kyllä, muutamia hyviä kavereita joita tapaa. Kaveritkin on hänestä huolissaan ja ovat mulle tulleet asiasta juttelemaan.
ap
Suoliston kunto vaikuttaa myös mielialaan paljon. Funktionaalinen lääketiede ymmärtää suolistoa, ja se ei ole mitään homeopatiaa, vaan normaalia lääketiedettä laajemmalla katsantokannalla (=ihminen on kokonaisuus ja yksilö).
Onko tyttö saanut terapiaa? Mitä mieltä hän itse on tilanteestaan? Siis onko ihan ymmällään itsekin, vai kokeeko, että on asioita, jotka ovat masentaneet hänet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ottaa aikansa eikä apua voi pakottaa. Teini-ikäinen itsenäistyy vielä samaan aikaan, siksi avun hakeminen vanhemmilta ja vanhempiin tukeutuminen on vaikeaa, kun se on oikeastaan päinvastaista kun mitä moni teini tuossa vaiheessa haluaa tehdä. Älä ota itellesi kivirekeä siitä, että sinun täytyisi pystyä parantamaan hänen masennuksensa, vaan hyväksy se, ettette välttämättä voi tehdä asialla mitään. Kuulostaa siltä, että teet jo valmiiksi paljon.
Masentuneelle niinkuin teinillekin tärkeää on kokea tulla hyväksytyksi sairautensa kanssa ja toisaalta että aikaa paranemiselle annetaan. Rakkautta ja tukea, niinkuin olette antaneetkin. Minä olin samanikäisenä masentunut, ja aistin, ettei äitini oikein kestänyt sitä. Kyseli tasaisin väliajoin, että tuntuuko yhtään paremmalta/vieläkö tuntuu masentuneelta, ja tunsin tuottavani pettymyksen kun jouduin vastaamaan että ei kyllä tunnu paremmalta vieläkään. Tuntui myös, että olen taakka, kun en pystynyt parantumaan äkkiä. Myöhemmin kun masennuin uudestaan, en sitten edes kertonut asiasta, kun en halunnut tuottaa äidille murheita ja pahaa mieltä.
Onko siis tällä hetkellä siis lääkitystä? Se saattaisi olla sellainen mitä kannattaa kokeilla, sillä masennuksen hoidossa parhaat vasteet on usein saatu nimenomaan lääkkeiden ja terapian yhdistelmällä. Terapia ei välttämättä auta toivotusti, jos masennus on sen verran vaikea, ettei energiaa sen oman sairauden käsittelyyn tai uuden toimintatapojen ja selviytymiskeinojen luomiseen ole. Terapia on samalla kovaa työtä.
Jos mahdollista, myös opiskelutahdin keventäminen saattaisi olla tarpeen jos koulu imee liikaa voimavaroja parantumiselta. Tästä voi keskustella varmaan esim opon kanssa.
Tutustukaa lapseenne, vain sitä kautta hän avautuu (jos haluaa avautua) teille. Rohkaiskaa tyttöä puhumaan
terapiassa kaikesta, mikä painaa mieltä, siis ihan kaikesta (myös jos haluaa arvostella teitä vanhempia, et usko kuinka uskollisia lapset ovat vanhemmilleen). Puhuminen, läheisyys ja tunteiden salliminen ovat tie parantumiseen, mutta se saattaa viedä aikaa jopa vuosia.
Toivottavasti tyttärenne paranee pian,
terv. itsekin teininä masentunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuosta ruokavalion kuntoonlaittamisesta ainakaan mitään haittaa ole. Eikös nyt ole tullut uutisia, että dopamiinin ja serotoniin esiasteita muodostuu suolistossa. Eri asia sitten on saako nuorta motivoitua terveelliseen ruokavalioon, jos lupaat jotain, mitä kovasti haluaa, jos sitoutuu vaikka kuukaudeksi tosi terveelliseen ruokavalioon + kalaöljyt, probiootit, d-vitamiinit.
Pojallani on lievähkö depis 16-18 vuotiaana ja vasta jälkeenpäin ajattelin, että johtuikohan se osittain huonosta ruokavaliosta. Tuossa iässä kasvaminen kuluttaa paljon ravintoaineita ja samaan aikaan pikaruoan kulutus lisääntyy. Ja jos ravintoaineet on ihan lopussa niin vaikuttaahan se myösmielialaan.
Vertaistukiryhmistäkin voi saada apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VERTAISTUKIRYHMÄT
Vertaistukiryhmissä sinulla on mahdollisuus antaa ja saada tukea ihmisiltä, joilla on samanlainen elämäntilanne tai samankaltaisia kokemuksia.
Vertaistukiryhmät ovat vapaamuotoisia, tavoitteellisia keskusteluryhmiä, joissa on keskimäärin 3–8 jäsentä ja joissa käsitellään ryhmäläisille yhteisiä aiheita.
Ryhmät ovat maksuttomia ja niiden ohjaajat ovat vapaaehtoisia, jotka ovat osallistuneet yhdistyksen ryhmänohjaajien koulutukseen.
Vertaistukiryhmiä kokoontuu eri puolilla maata.
Voit ottaa yhteyttä suoraan asuinpaikkaasi lähinnä olevan ryhmän ohjaajaan (yhteystiedot alla) tai Mieli Maasta ry:n toimistoon, puhelin 050 - 441 21 12 ja sähköposti toimisto(at)mielimaasta.fi.
Katso oman alueesi ryhmät alta:
Etelä-Suomi
Länsi-Suomi
Itä-Suomi
Pohjois-Suomi
Mt-ongelmaiset tarvitsevat myös vertaistukea, pelkät lääkkeet ja terapia eivät auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raivostuttavia tuollaiset lapsesi kaltaiset ahdistunutta leikkivät pellet, joilla ei oikeasti ole mitään ongelmia ja jotka eivät koskaan ole kohdanneet mitään todellisia vastoinkäymisiä, mutta silti pitää synkistellä.
Vierailija kirjoitti:
Raivostuttavia tuollaiset lapsesi kaltaiset ahdistunutta leikkivät pellet, joilla ei oikeasti ole mitään ongelmia ja jotka eivät koskaan ole kohdanneet mitään todellisia vastoinkäymisiä, mutta silti pitää synkistellä.
Tajuat varmaan, että se että asia sinua raivostuttaa johtuu vain ja ainoastaan sinusta itsestäsi, eikä siitä, että kyseinen lapsi olisi pelle tai raivostuttava. Sinun asenteellasi juuri tehdään niitä masentuneita raivostuttavia "pellejä" lapsista nuorina aikuisina.
Jos et tajua tätä, niin nyt sait sen kuulla, on itsesi vastuulla alkaa miettiä asiaa. Ettet enää kulje ympäriinsä kutsumassa satutettuja raivostuttaviks pelleiksi.
t.kivikissaäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittävää, että harva ymmärtää ravitsemuksen merkityksen ihmisen hyvinvoinnissa ja sairauksissa.
Katsoin kerran dokumentin, jossa autististen lasten ruokavaliota muutettiin. Maitotuotteet ja sokeri ja olikohan myös vilja poistettiin , niin lapset "pääsivät pintaan " paremmin eli autismin piirteet vähenivät selvästi.
"Raivostuttava pelle"
Noin minäkin välillä ajattelin pojastani ja varmaan sen epäsuorasti vahingossa hänelle sanoinkin. Ei se depis sillä poistunut eikä pojan oma-aloitteisuus siitä lisääntynyt. Enkä tosiaankaan koskaan aikaisemmin ajatellut, että meidän pojalle voisi murrosiässä noin käydä.
Joskus tuntui, että joku on käynyt yöllä pojan vaihtamassa toiseen. Ihan uusi tilanne oli minullekin vanhempana, yritin eri keinoilla herätellä ja aktivoida ja vahtia ettei päädy pössyttelyporukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Raivostuttavia tuollaiset lapsesi kaltaiset ahdistunutta leikkivät pellet, joilla ei oikeasti ole mitään ongelmia ja jotka eivät koskaan ole kohdanneet mitään todellisia vastoinkäymisiä, mutta silti pitää synkistellä.
Mikä sinä olet sanomaan, ettei ole mitään oikeita ongelmia? Satuttaminen on ihan oikea ongelma, jos sitä ei korjata aikanaan, vaan se jää kalvamaan lasta tai nuorta yksin, joka ei osaa sitä käsitellä. Aivan turha kuvitella aikuisena, ettekö olisi erittäinkin satuttava aikuinen jollekin nuorelle tai lapselle. SINÄ aiheutat sen masennuksen lapsille, SINÄ. Jos kuljet puhumassa juurikin tuollalailla heistä ja suollat tuollaista paskaa, koska lapset ja nuoret uskovat sinunlaistasi paskakasaa ja menevät entistä enemmän solmuun.
t.kivikissaäiti
Ja "raivostuttava pelle", turha kuvitella, etteikö sulla noin triggeröityneenä ois aikamoisia ongelmia kohdata läheisiäsi. Taidat vain itse kuvitella tapasi terveiksi, etkä tajua miten satuttava muita kohtaan olet. Älä vain ikinä mene sanomaan yhdellekään lapselle tai nuorelle mitään noin paskamaista, tai vastaat henkilökohtaisesti siitä, että kyseisen henkilön kunto menee vain alaspäin. Voit olla olevinasi, ettei se sinun syysi ollut, mutta kyllä, kyllä se oli.
t.kivikissaäiti
Kiitos kommenteista, hyvää ajateltavaa tuli siitä, että missä menee rakastavan huolehtimisen ja sen raja ettei lapsi koe syyllistävänä kyselyä voinnista. Täytyy yrittää tasapainoilla sitten siinä välissä.
Ja vertaistukiryhmiä voisin kyllä selvitellä.
Lääkitys on siis sivuvaikutusten vuoksi tällä hetkellä lopetettu, kontrolliaika on tulossa jossain vaiheessa jossa mietitään kokeillaanko toista valmistetta. Vitamiinit myös laitan kuntoon, tai siis tarkistan että ottaako tuosta pöydältä ne joka päivä niin kuin pitäisi. Ruokavalio muuten on aika kunnossa, mutta epäilen että välillä yksin ollessaan jättää esim välipaloja väliin. Jossain vaiheessa oli kai vähän laihtunutkin, mutta kielsi tarkoituksellisen laihduttamisen, ei vaan ruoka ollut maistunut.
T. Ap
Tuossa iässä ollaan vähän yliherkkiä vanhempien huolehtimislle, mutta kai sitä voisi ajatella, että millaisesta huolenpidosta itse tykkäisi, jos sairastuisi.
Jos nuori ei saa itse aikaiseksi huolehtia itsestään, niin voihan vanhempana tehdä ne supersmoothiet valmiiksi ja antaa vitamiinit valmiiksi käteen vesilasin kanssa. Otat vaikka itse samalla ja yrität antaa vaikutelman, että kokeillaaan auttako tämä, ilman suuria odotuksia ja toiveita.
Varmaan auttaisi, jos saisi ikäistään seuraa.