Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olin lapseni kaverisynttäreillä mukana, sankarin äiti ei puhunut mulle mitään.
13.05.2017 |
(Erityis)lapseni sai kutsun synttäreille ja tiedustelin etukäteen voinko tulla itse mukaan, koska lapsi ei pärjää itsekseen vieraissa paikoissa. Se sopi ja menin mukaan.
Olin siellä kuin ilmaa, paitsi tietty lapsille joiden perässä juoksin. Muuta ohjelmaa ei ollut kuin päätöntä juoksemista ympäri kämppää. Sitten mokkapaloja, mehua ja keksejä. Mukulat juoksi keksit käsissä, ei ollut mitään paikkaa jossa istua pöydän ääressä. Äiti istui kuin tatti sohvalla ja näpläsi kännykkää. Koitin jotain small talkkia, mutta vastasi yhdellä sanalla, joten jätin rauhaan. Että semmoinen koti se.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Et mene erityislapsesi kanssa enää moiseen hullujenhuoneeseen.
Eikö vain? Lapsesi voi olla erityinen ihan sinun somassa kodissasi kaikessa rauhassa.
Miksi en menisi. Mun lapsi oli se joka kutsuttiin. Minusta hienoa, että sai kutsun erityisyydestään huolimatta. Minä olinkin vain avustajana mukana. Taisin silti olla vähän hölmö, kun kuvittelin saavani siellä kupin kahvia =)
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et mene erityislapsesi kanssa enää moiseen hullujenhuoneeseen.
Eikö vain? Lapsesi voi olla erityinen ihan sinun somassa kodissasi kaikessa rauhassa.
Miksi en menisi. Mun lapsi oli se joka kutsuttiin. Minusta hienoa, että sai kutsun erityisyydestään huolimatta. Minä olinkin vain avustajana mukana. Taisin silti olla vähän hölmö, kun kuvittelin saavani siellä kupin kahvia =)
Ap.
No joo.vähän erikoista, mutta kaikki eivät ole sosiaalisia. Erityislapsen äitinä tiedät, olemme erilaisia.
Alue: Aihe vapaa
Et mene erityislapsesi kanssa enää moiseen hullujenhuoneeseen.
Eikö vain? Lapsesi voi olla erityinen ihan sinun somassa kodissasi kaikessa rauhassa.