Pohdintaa parisuhteesta ja vastakkaista sukupuolta olevasta ystävästä

Jos puolisollani olisi ollut tuollainen ystävä jo ennen kuin me aloimme seurustella, niin pitäisin ihan luonnollisena, että he jatkavat ystävyyttään. Jos sellainen olisi ilmestynyt äskettäin, niin saattaisin tuntea mustasukkaisuutta ja epävarmuutta.

N53

Vierailija kirjoitti:

Jos puolisollani olisi ollut tuollainen ystävä jo ennen kuin me aloimme seurustella, niin pitäisin ihan luonnollisena, että he jatkavat ystävyyttään. Jos sellainen olisi ilmestynyt äskettäin, niin saattaisin tuntea mustasukkaisuutta ja epävarmuutta.

N53

Tämä ystävä oli minulla jo vuosia ennen kuin tapasin mieheni ja ennen kuin tämä ystävä tapasi vaimonsa. Mutta siis, edelleenkään mieheni ei tiedä ystävyytemme "laatua" eli että se perustuu tuollaiseen tunneasioiden yhteyden olemassaoloon. Jos mieheni joskus kysyisi, niin tietysti kertoisin rehellisesti, mutta asia ei ole tullut koskaan puheeksi. Ap.

Tulisin todella mustasukkaiseksi. Itse olen kerran pettänyt suhteessa, ja se lähti juuri tuollaisesta viattomasta ystävyydestä. Varon nyt kaikkea liian läheistä kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Se tunne, että toinen ymmärtää ja on niin sielunkumppani jossain suhteessa, se on huumaavaa. Mutta siitä on niin lyhyt askel ihastumiseen ja salailuun. Jos et voi kertoa miehellesi, millainen suhde teillä on ja/tai hävettäisi, jos miehesi lukisi teidän viestejä, niin olet jo vaarallisilla vesillä.

Trust me - pettämisen ja oman paskuuden kanssa on tosi vaikea elää. Näin jälkikäteen on helppoa nähdä, missä alkoi mennä vikaan. Nyt kylmentäisin välit ystävän kanssa ajoissa ja hellittelisin kumppaniani entistä enemmän.

Suviseurat kirjoitti:

Tulisin todella mustasukkaiseksi. Itse olen kerran pettänyt suhteessa, ja se lähti juuri tuollaisesta viattomasta ystävyydestä. Varon nyt kaikkea liian läheistä kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Se tunne, että toinen ymmärtää ja on niin sielunkumppani jossain suhteessa, se on huumaavaa. Mutta siitä on niin lyhyt askel ihastumiseen ja salailuun. Jos et voi kertoa miehellesi, millainen suhde teillä on ja/tai hävettäisi, jos miehesi lukisi teidän viestejä, niin olet jo vaarallisilla vesillä.

Trust me - pettämisen ja oman paskuuden kanssa on tosi vaikea elää. Näin jälkikäteen on helppoa nähdä, missä alkoi mennä vikaan. Nyt kylmentäisin välit ystävän kanssa ajoissa ja hellittelisin kumppaniani entistä enemmän.

Kyllä voisin kertoa millainen ystävyys minulla on, jos se tulisi joskus puheeksi. Mutta mies ei ole koskaan kysellyt, enkä minä oikein osaa (enkä ehkä pidä järkevänä) nyt tässä vaiheessa varta vasten kertoa, tyyliin "rakas mieheni, meidän pitää puhua. haluan kertoa sinulle, että minä puhun Pekan kanssa aina tunnejutuista, koska en saa niihin sinusta keskustelukumppania". Kaikki viestit saisi mieheni kyllä lukea, jos haluaisi, mutta ei ole osoittanut halua (emme muutenkaan lue toistemme viestejä). Tämä ystäväni on sellainen, että en tunne häneen mitään "sellaista" vetoa. Hän on minulle jotenkin aseksuaalinen henkilö, kuin veli. Vaikka siis oikeasti hän on hyvinkin seksuaalinen tyyppi varmasti, mutta minä en vain osaa nähdä häntä siten. Hän edustaa fyysisesti sellaista miestä, josta en voisi koskaan sänkymielessä kiinnostua (hänellä siis kyllä riittää seuraa, eli on ihan ok mies, mutta ei minun tyyppiä). Ap.

Suviseurat kirjoitti:

Tulisin todella mustasukkaiseksi. Itse olen kerran pettänyt suhteessa, ja se lähti juuri tuollaisesta viattomasta ystävyydestä. Varon nyt kaikkea liian läheistä kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Se tunne, että toinen ymmärtää ja on niin sielunkumppani jossain suhteessa, se on huumaavaa. Mutta siitä on niin lyhyt askel ihastumiseen ja salailuun. Jos et voi kertoa miehellesi, millainen suhde teillä on ja/tai hävettäisi, jos miehesi lukisi teidän viestejä, niin olet jo vaarallisilla vesillä.

Trust me - pettämisen ja oman paskuuden kanssa on tosi vaikea elää. Näin jälkikäteen on helppoa nähdä, missä alkoi mennä vikaan. Nyt kylmentäisin välit ystävän kanssa ajoissa ja hellittelisin kumppaniani entistä enemmän.

Minä varmaan itse olisin mustasukkainen ja epävarma ja loukkaantunutkin, jos miehelläni olisi vastaavanlainen ystävyys jonkun naisen kanssa. Koska haluaisin, että hän jakaa ne asiat minun kanssa, ei jonkun toisen kanssa. Mutta kun minä en saa lukuisista yrityksistäni huolimatta mieheni kanssa aikaiseksi tuollaista "tunneasioista" puhumista. Hän ei ole sen tyyppinen ihminen, kuten moni mies ei ole. Kyllä hellittelen häntä paljonkin ja hän saa paljon huomiotani muuten. Ap.

Mun miehellä on juuri tuollainen ystävä, ovat tunteneet todella kauan toisensa, paljon kauemmin kuin minä olen mieheni tuntenut. Eikä se minua haittaa, on tavallaan hyvä että miehellä on joku jonka kanssa puhua asioista joista ei välttämättä "uskalla" mun kanssa puhua. Mies kertoi tästä ihan heti alussa että hänellä tälläinen ystävä on, nainen, mutta siinä ei ole tosiaan mitään seksuaalissävytteistä. Asutaan vielä erillään ja mies aina ilmoittaa jos tämä ystävä on tulossa kylään eikä siinä mitään ihmeellistä ole minun mielestäni, toivottelen mukavia juttuhetkiä. Välillä vain tuntuu että miehestä on suorastaan vähän outoa etten rähjää ja heittäydy jotenkin mustasukkaiseksi (exänsä oli sitä laatua että hyvä ettei avaria tule jos edes vilkaisee jotain random naista kadulla). Mutta hitto, he ovat tunteneet kauan enkä minä miestä omista, hyvä että molemmilla on myös muista ihmisiä kuin vain se kumppani.

Minulla on samanlainen ystävyyssuhde erääseen mieheen, ja olen ollut alusta asti siitä rehellinen avopuolisolleni. Ajattelen juuri noin, kuten sinäkin: avopuolisoni ei voi (eikä hänen tarvitsekaan) tyydyttää kaikkia tarpeitani, joten haen esimerkiksi sitä tunnetason ymmärrystä muualta. Olemme keskustelleet avopuolisoni kanssa siitä, missä raja kulkee, mutta en missään nimessä pode huonoa omatuntoa tästä ystävyydestä. Siinä ei ole mitään seksuaalista, ja mielestäni on aika vanhanaikaista ajatella, että vastakkaisten sukupuolten välinen ystävyys olisi automaattisesti jotenkin uhka parisuhteelle. Itselleni se on vain upea lisä muutenkin hyvään elämääni, ja huolestuisin lähinnä siitä, jos mieheni alkaisi rajoittamaan tekemisiäni tämän asian suhteen.

Kipuilin itse tämän asian kanssa aiemmin, kunnes käänsin ajatuksen toisinpäin ja mietin, sallisinko vastaavanlaista ystävyyssuhdetta jonkun naisen kanssa miehelleni: kyllä sallisin, jos kyse olisi asioista, joista en itse ole lainkaan kiinnostunut. Esimerkiksi miehen harrastukset ovat sellaisia, etten tiedä niistä itse mitään, joten hän jakaa ne asiat muiden ihmisten kanssa. Siinä ei ole mitään väärää.

Minusta teksteistäsi paistaa sellaisia merkkejä, että ei sinun tarvitse olla huolissasi. Ystävyytenne on pelkästään platoninen eikä siihen sisälly salailua. Voisit tarpeen tullen kertoa ystävyyden laadusta myös miehellesi, joten selvästikään et toimi hänen selkänsä takana. Aika ankeaksi tämä elämä menee, jos pitää vältellä ystävyyssuhteita vastakkaisen sukupuolen kanssa vain siksi, että olisi jotenkin väärin kokea ymmärretyksi tulemista myös suhteen ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on samanlainen ystävyyssuhde erääseen mieheen, ja olen ollut alusta asti siitä rehellinen avopuolisolleni. Ajattelen juuri noin, kuten sinäkin: avopuolisoni ei voi (eikä hänen tarvitsekaan) tyydyttää kaikkia tarpeitani, joten haen esimerkiksi sitä tunnetason ymmärrystä muualta. Olemme keskustelleet avopuolisoni kanssa siitä, missä raja kulkee, mutta en missään nimessä pode huonoa omatuntoa tästä ystävyydestä. Siinä ei ole mitään seksuaalista, ja mielestäni on aika vanhanaikaista ajatella, että vastakkaisten sukupuolten välinen ystävyys olisi automaattisesti jotenkin uhka parisuhteelle. Itselleni se on vain upea lisä muutenkin hyvään elämääni, ja huolestuisin lähinnä siitä, jos mieheni alkaisi rajoittamaan tekemisiäni tämän asian suhteen.

Kipuilin itse tämän asian kanssa aiemmin, kunnes käänsin ajatuksen toisinpäin ja mietin, sallisinko vastaavanlaista ystävyyssuhdetta jonkun naisen kanssa miehelleni: kyllä sallisin, jos kyse olisi asioista, joista en itse ole lainkaan kiinnostunut. Esimerkiksi miehen harrastukset ovat sellaisia, etten tiedä niistä itse mitään, joten hän jakaa ne asiat muiden ihmisten kanssa. Siinä ei ole mitään väärää.

Minusta teksteistäsi paistaa sellaisia merkkejä, että ei sinun tarvitse olla huolissasi. Ystävyytenne on pelkästään platoninen eikä siihen sisälly salailua. Voisit tarpeen tullen kertoa ystävyyden laadusta myös miehellesi, joten selvästikään et toimi hänen selkänsä takana. Aika ankeaksi tämä elämä menee, jos pitää vältellä ystävyyssuhteita vastakkaisen sukupuolen kanssa vain siksi, että olisi jotenkin väärin kokea ymmärretyksi tulemista myös suhteen ulkopuolella.

Kiitos sanoistasi. Niistä tuli hyvä mieli. 

Ystävyytemme on nimenomaan platoninen, eikä siihen liity mitään salailua. Pikemminkin toivoisin, että mieheni tutustuisi paremmin tähän ystävääni. 

Sain kuitenkin edellisessä lyhyessä seurustelusuhteessa siltä seurustelukumppaniltani usein luennon aiheesta, että kaikki miehet ovat tuollaisesta ystävyydestä mustasukkaisia, koska se tekee heidät epävarmaksi ja he ajattelevat koko ajan, että se ystävämies kuitenkin haluaisi seksiä kanssani. Hän ei itse siis ollut erityisen mustasukkainen, mutta usein halusi avata minulle miehistä näkökulmaa tuollaiseen ystävyyteen.

Puhun siis usein seksistäkin tämän ystäväni kanssa. En siis kerro hänelle omasta seksielämästäni mitään henkilökohtaista, mutta juttelemme usein seksistä yleisellä tasolla. Tykkään keskustella aiheesta, puhun siitä monien naisystävienikin kanssa. Mieheni ei kuitenkaan tykkää erityisesti puhua seksistä, vaikka sitä paljon harrastammekin :) . En oikein tiedä.. Hän ei ehkä arvostaisi, jos tietäisi että keskustelunaiheet voi olla tuollaisiakin. Ap.