Muita joilla vaikea suhde omaan tyttäreen

Jos ei nykyinen elämä skulaa niin miten voit olla varma ettet tarvitse nimenomaan sitä apua, etkä haluamaasi vertaistukea? Varmaan perheterapeutti tai joku muu osaisi tähän parhaat neuvot antaa, eikä joku "kohtalontoveri" jonka kanssa voi kilpaa valittaa lapsen karseudesta ja vaikeudesta. Sehän ei ratkaise yhtään mitään paitsi korkeintaan ehkä normalisoi ja oikeuttaa tilannetta sinun mielessäsi. Lapsesi on kohta muuttamassa pois - haluatko riskeerata lopun elämän vaikean suhteen hänen kanssaan, vai tarttua härkää sarvista niin kauan kuin on vielä mahdollista luoda läheinen suhde tyttären kanssa?

Mulla ja kun äidillä oli todella vaikea suhde kun asuin kotona. Ainaista riitelyä. Ollaan kaksi niin eri ihmistä eri elämänarvoilla. Onneks se tasaantui kun muutin pois kotoa. Kun sain oman tuvan ja oman luvan ja ei tarvinnut hakata päätä mielipiteistä jne yhteen äidin kanssa molemmat kesti toistensa seuraa paremmin.

No mitä se vertaistuki sitten on? Sitä, että normalisoitte yhdessä lapsen kanssa riitelyä ja vertailette, kummalla on karseampi kakara? Et halua neuvoja ja apua vaan haluat, että tilanne jatkuu samana vai? Outoa, ettet halua olla paremmissa väleissä. Itse haaveilisin siitä, enkä lapsen pois muutosta. Etkö halua olla tekemisissä lapsen kanssa muuton jälkeen? Varmaan kurjaa ja pelottavaa joutua itsenäistymään ilman, että on turva takana.

Vierailija kirjoitti:

No mitä se vertaistuki sitten on? Sitä, että normalisoitte yhdessä lapsen kanssa riitelyä ja vertailette, kummalla on karseampi kakara? Et halua neuvoja ja apua vaan haluat, että tilanne jatkuu samana vai? Outoa, ettet halua olla paremmissa väleissä. Itse haaveilisin siitä, enkä lapsen pois muutosta. Etkö halua olla tekemisissä lapsen kanssa muuton jälkeen? Varmaan kurjaa ja pelottavaa joutua itsenäistymään ilman, että on turva takana.

Vertaistuella tarkoitan, että onko jollakin muulla sama tilanne, mikä siihen on johtanut, onko jotain käsitystä syystä ja onko ollut keinoja, jolla tilanne on parantunut. Olen osannut jo aiemmin hakea apua niistä paikoista jota arvelinkin täällä mainittavan. Nyt kyselen muiden ihmisten kokemuksia vastaavasta.?Ei kannata provosoitua. Jaksamista vaan sinullekin😘

-ap

On kyllä, 17v täälläkin ja todella vaan odotan poismuuttoa. Ei hän ole erityisen hankala ollut koskaan, vain todella erilainen luonteeltaan kuin minä. Tyyliin, olen itse siisti ja tarkka, hän suurpiirteinen, olen itse positiivinen, hän näkee kaikessa huonoa, jne. Iloinen olen kyllä siitä, että hoitaa koulunsa jne hyvin, mutta en valitettavasti osaa nauttia hänen seurastaan ollenkaan.

Varmaan myötätuntoon AP auttaisi, että kertoisit muutakin, kuin että odotat hetkeä, että lapsesi muuttaa kotoa pois kun se  on niin hirveä?

Oikeastaan ainoa joka auttaa minua jaksamaan on ajatus siitä, että pian hän muuttaa pois.  --> Ei herätä sympatiaa, saati empatiaa.

Vähän taustoja.

Sitä saa mitä tilaa. 

Ei ole muita.

Täällä toinen samantapainen tilanne

http://www.vauva.fi/keskustelu/2866486/velvollisuus-elattaa-18-v-taytta…

Eikö tuo vanhin tytär siis kunnioita sinua lainkaan vai miksi suhde on vaikea? Jotenkin niin vierasta itse ajatella näin vanhempiaan syvästi kunnioittavana nuorena, että joku halveksisi vanhempiaan noin pahasti, että jopa oma äiti odottaa innolla lapsen poismuuttoa.

Minkälainen suhde sinulla on nuorempaan tyttäreesi, entä poikiisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä se vertaistuki sitten on? Sitä, että normalisoitte yhdessä lapsen kanssa riitelyä ja vertailette, kummalla on karseampi kakara? Et halua neuvoja ja apua vaan haluat, että tilanne jatkuu samana vai? Outoa, ettet halua olla paremmissa väleissä. Itse haaveilisin siitä, enkä lapsen pois muutosta. Etkö halua olla tekemisissä lapsen kanssa muuton jälkeen? Varmaan kurjaa ja pelottavaa joutua itsenäistymään ilman, että on turva takana.

Vertaistuella tarkoitan, että onko jollakin muulla sama tilanne, mikä siihen on johtanut, onko jotain käsitystä syystä ja onko ollut keinoja, jolla tilanne on parantunut. Olen osannut jo aiemmin hakea apua niistä paikoista jota arvelinkin täällä mainittavan. Nyt kyselen muiden ihmisten kokemuksia vastaavasta.?Ei kannata provosoitua. Jaksamista vaan sinullekin😘

-ap

Eivätkö nuo mainitsemasi keinot ole sitten neuvoja, jos ne kertoo eteenpäin? Itse olen huonoissa väleissä äitini kanssa, koska hän dokaa ja lisäksi on veemäinen ilman syytä puolisolleni. Niin, että jos näitä teet, lopeta. Sitä paitsi, eikö voi vain olla riitelemättä? Lopeta se riitely, sinä olet aikuinen. Pysy asialinjalla tai poistu paikalta. Äiti-tytärsuhde on samanlainen ihmissuhde kuin muutkin. Sitä saa mitä tilaa.

Voi voi, oma äitini olisi voinut kirjoittaa noin. Minä olin hänestä hankala ja kamala, vaikea lapsi. Tosiasiassa olin nyrkin alle painettu, äitiäni pelkäävä tyttö. Myöhemmin paljastui äitini persoonallisuushäiriö ja moni asia selkeni. Siihen naiseen en ole mm. lapsuuden muistojen takia pitänyt vuosiin yhteyttä. Varmaan äiti näki tilanteen aikoinaan samoin kuin ap näkee omansa nyt.

Eikö ap osaa asettua tytön asemaan, muista itseään sen ikäisenä? Muista että lapsi tarvitsee rakkautta?

Itselläni on samanikäinen tytär. Ja muistan itseni siinä iässä. Koen suurta halua suojella häntä.

Minulla on useampi lapsi ja tyttäristä vanhimman kanssa minulla ei ole välejä lainkaan. Meidän välit menivät siinä, kun hänen syömishäiriönsä paljastui eikä siihen saatu oikeaa hoitoa silloin mistään. Jäi vain se kyttääminen ja vahtiminen, ettei pääse oksentamaan ruuan jälkeen. Ei ahminut, vaan yritti olla syömättä ja kun oli pakko syödä pyrki oksentamaan kaiken pois. Minä otin häneltä jotain ihanaa pois, hän totesi ja tästä se viha syttyi. Silloin hän oli alle 15 ja nyt on jo täysi-ikäinen. Erokin siinä sitten tuli ja hän jäi erossa muista sisaruksistaan poiketen isälleen, joten enpä ole viiteen vuoteen hyvää tai pahaa sanonut, kun niitä välejä ei ole. Yritin pitää yhteyttä, mutta siitä ei mitään hyvää seurannut, joten annoin olla.

Hän on jättänyt koulut kesken ja elää nyt sosiaalipummina isänsä siunauksella. Minä en tuota voi edes ajatuksena hyväksyä. Muut ovat ammatit hankkineet ja elävät omillaan, mutta isä osasi kasvattaa kaveriotteella tyttärestä pummin.

Voi luoja.

Itsepähän olette päättäneet lapset tehdä ja heti kun he eivät sovellu omaan suunnitelmaan (=kehittävät oman persoonan), olette heittämässä ulos koska teini-ikä on vaikeaa.

Häpeäisitte. Kuka käski tehdä lapsia jos ette halua ottaa vastuuta heistä?

Oletteko tehneet tai teettekö mitään yhdessä?

Me käymme 17-vuotiaan kanssa yhdessä salilla, pidämme kylpyiltoja eli saunomista, naamioita jne, käymme kirpputoreilla ja ostoksilla.

Olisiko teille joku molemmille mieluinen yhteinen  harrastus, se lähentäisi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on useampi lapsi ja tyttäristä vanhimman kanssa minulla ei ole välejä lainkaan. Meidän välit menivät siinä, kun hänen syömishäiriönsä paljastui eikä siihen saatu oikeaa hoitoa silloin mistään. Jäi vain se kyttääminen ja vahtiminen, ettei pääse oksentamaan ruuan jälkeen. Ei ahminut, vaan yritti olla syömättä ja kun oli pakko syödä pyrki oksentamaan kaiken pois. Minä otin häneltä jotain ihanaa pois, hän totesi ja tästä se viha syttyi. Silloin hän oli alle 15 ja nyt on jo täysi-ikäinen. Erokin siinä sitten tuli ja hän jäi erossa muista sisaruksistaan poiketen isälleen, joten enpä ole viiteen vuoteen hyvää tai pahaa sanonut, kun niitä välejä ei ole. Yritin pitää yhteyttä, mutta siitä ei mitään hyvää seurannut, joten annoin olla.

Hän on jättänyt koulut kesken ja elää nyt sosiaalipummina isänsä siunauksella. Minä en tuota voi edes ajatuksena hyväksyä. Muut ovat ammatit hankkineet ja elävät omillaan, mutta isä osasi kasvattaa kaveriotteella tyttärestä pummin.

Rehellistä, tuskaista ja halveksivaa, mutta rehellistä. Toivottavasti saat tuuletettua tunteitasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on useampi lapsi ja tyttäristä vanhimman kanssa minulla ei ole välejä lainkaan. Meidän välit menivät siinä, kun hänen syömishäiriönsä paljastui eikä siihen saatu oikeaa hoitoa silloin mistään. Jäi vain se kyttääminen ja vahtiminen, ettei pääse oksentamaan ruuan jälkeen. Ei ahminut, vaan yritti olla syömättä ja kun oli pakko syödä pyrki oksentamaan kaiken pois. Minä otin häneltä jotain ihanaa pois, hän totesi ja tästä se viha syttyi. Silloin hän oli alle 15 ja nyt on jo täysi-ikäinen. Erokin siinä sitten tuli ja hän jäi erossa muista sisaruksistaan poiketen isälleen, joten enpä ole viiteen vuoteen hyvää tai pahaa sanonut, kun niitä välejä ei ole. Yritin pitää yhteyttä, mutta siitä ei mitään hyvää seurannut, joten annoin olla.

Hän on jättänyt koulut kesken ja elää nyt sosiaalipummina isänsä siunauksella. Minä en tuota voi edes ajatuksena hyväksyä. Muut ovat ammatit hankkineet ja elävät omillaan, mutta isä osasi kasvattaa kaveriotteella tyttärestä pummin.

Rehellistä, tuskaista ja halveksivaa, mutta rehellistä. Toivottavasti saat tuuletettua tunteitasi.

Halveksin, kyllä. En voi uskoa, että lapsellani olisi tuollainen hälläväliä asenne, ei mitään pyrkimystä elämässä eteenpäin. Muuta en tunne, enkä tuotakaan hänelle näytä, koska emme tapaa, emmekä edes asu samalla paikkakunnalla. Hän elää elämäänsä ja minä omaani, ja ne eivät risteä.

Itkuni olen itkenyt ja siitä on noustu. Muut lapset ovat hyväksyneet sen, että olen heidän äitinsä, en kaveri vain äiti, mutta isänsä jaksoi tätä mantraa monta vuotta toitottaa, etten osaa olla lapsille kaveri. Nyt on nähty, mitä sillä kaveruudella sai aikaan selkärangattoman.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tehneet tai teettekö mitään yhdessä?

Me käymme 17-vuotiaan kanssa yhdessä salilla, pidämme kylpyiltoja eli saunomista, naamioita jne, käymme kirpputoreilla ja ostoksilla.

Olisiko teille joku molemmille mieluinen yhteinen  harrastus, se lähentäisi paljon.

Voi kyllä.. olen vienyt hänet sekä aurinko- että kaupunkilomalle. Siellä tytär valitti kokoajan. Pahaa ruokaa, liian kuuma, liian kylmä, hyttyset syö, liian vähän shoppailurahaa. Olemme käyneet yhdessä salilla, tanssitreeneissä, oelkkää valitusta. Hän on sotkuinen, vetelä, ei innostu mistään, valittaa, arvostelee, nukkuu lähes joka aamu pommiin, hyvin negatiivinen maailmankuva, haukkuu ystäviään, opettajiaan, vanhempiaan, sisaruksiaan jne. Hän on ollut pienestä asti tyytymätön ja valittava

Muiden lapsien kanssa ei ole tällaisia ongelmia. Seuraavaksi vanhin lapsi on vain vuoden nuorempi, joten teini-iästä kokemusta myös hänen kanssaan.

-Ap