Sukulaisten suut loksahtivat auki: kaurapuurolla eläneen vanhanpojan tileiltä löytyi 500 000 euroa
Vanhapoika asui ulkorakennuksessa
Naimaton ja lapseton vanhapoika asusteli edesmenneiden vanhempiensa kuolinpesän ulkorakennuksessa todella vaatimattomassa asunnossa. Sukulaisilla oli käsitys, että mies kituutti elantonsa kanssa, vaikka hän olikin perinyt vanhempiensa tilan.
Käsitystä tuki se, että mies ei koskaan muuttanut päärakennukseen. Hän ei myöskään milloinkaan käynyt missään ja eli pääosin kaurapuurolla ja kalastellen.
Kun vanhapoika kuoli, selvisi, että hänellä oli kuudella eri tilillä yhteensä 500 000 euroa. Varat olivat kertyneet niille vuosien saatossa.
Miehellä olisikin ollut vara tehdä vaikka mitä, jos hän olisi halunnut. Hän oli kuitenkin ollut tyytyväinen omaan vaatimattomaan elämäänsä eikä ollut halunnut sitä muuttaa.
Vanhalla tädillä miljoona tilillä
Suku oletti perheen vanhan tädin elävän köyhyysrajalla. Tätiä autettiinkin monin eri tavoin. Kun tädin jääkaappi meni rikki, siskontytär osti tälle uuden, sillä tädillä itsellään ei ollut varaa uuteen jääkaappiin.
Naisen kuoltua sukulaisille selvisi, että köyhäksi luullulla tädillä oli tilillään miljoona euroa. Siskontytär tyrmistyi salaisista varoista suuresti. Hänkin sai köyhäksi luullulta tädiltä paljon perintöä.
Kommentit (19)
Siinähän se sanotaan, miehelle nainen+jälkikasvu maksaa puolisen miljoonaa euroa...kun tämän tajuaisi ajoissa niin jäisi väliin.
Porvoossa asui aikanaan tuollainen vanhapoika, keitti kerran viikossa kaurapuuron ja söi kunnes se oli homeista. Ja hänellä oli tilillä muutama miljoona markkaa kun kupsahti. Tämä joskus 60/70 luvulla.
Ihan omasta lähiympäristöstä tiedän vanhanpojan joka oli koko elämänsä bussikuskina, sijoitti rahansa Helsingissä asuntoihin (joita lopulta kertyi melkein 1 kerrostalo) ja peri kasvattivanhemmiltaan ison tuottoisan maatilan. Nyt varmaan kuollut ja valtio rikastui:( Kunpa nämä tajuaisivat lahjoittaa omaisuutensa vaikka lastenklinikalle tai vastaavalle eikä heittäisi hukkaan!
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa asui aikanaan tuollainen vanhapoika, keitti kerran viikossa kaurapuuron ja söi kunnes se oli homeista. Ja hänellä oli tilillä muutama miljoona markkaa kun kupsahti. Tämä joskus 60/70 luvulla.
Ihan omasta lähiympäristöstä tiedän vanhanpojan joka oli koko elämänsä bussikuskina, sijoitti rahansa Helsingissä asuntoihin (joita lopulta kertyi melkein 1 kerrostalo) ja peri kasvattivanhemmiltaan ison tuottoisan maatilan. Nyt varmaan kuollut ja valtio rikastui:( Kunpa nämä tajuaisivat lahjoittaa omaisuutensa vaikka lastenklinikalle tai vastaavalle eikä heittäisi hukkaan!
Miten se hukkaan menee valtiolle annettaessa?
Käyttäjä2123 kirjoitti:
Tässäkin tapauksessa jäänyt unelmien poikamies löytämättä.
Joo o, millastakohan elämä olisi noin pihin miehen kanssa, tuskin ihan sitä unelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se sanotaan, miehelle nainen+jälkikasvu maksaa puolisen miljoonaa euroa...kun tämän tajuaisi ajoissa niin jäisi väliin.
Meinaatko että hän eli onnellisemman elämän sielä mökissä yksin, rahaa oli mutta mihinkään ei käyttänyt. Olisi edes ollut vaimo ja lapsia niin olisi saanut kokea rakkautta ja saanut muutakin sisältöä elämäänsä kuin kalastelu ja kaurapuuro. Viis rahasta, ei se välttämättä tuo onnea.
Tuollaiset pihit ihmiset ne rikkaita just onkin.
Yleensä yllätys menee toisinpäin eli vainajalta ei jää mitään tai hyvin vähän. Nämä salarikkaat ovat todellinen harvinaisuus tilastoissa. Yleensä jää vähemmän kuin oletetaan.
Mun ystäväpiirissä on viime vuosina ollut monta pariskuntaa joille ei vanhemmilta ole jäänyt mitään vaikka näytti että on omaisuutta. Velkaisuutta ja omat aikanaan perityt perinnöt hukattu omana elinaikana näiden vanhempien kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se sanotaan, miehelle nainen+jälkikasvu maksaa puolisen miljoonaa euroa...kun tämän tajuaisi ajoissa niin jäisi väliin.
Meinaatko että hän eli onnellisemman elämän sielä mökissä yksin, rahaa oli mutta mihinkään ei käyttänyt. Olisi edes ollut vaimo ja lapsia niin olisi saanut kokea rakkautta ja saanut muutakin sisältöä elämäänsä kuin kalastelu ja kaurapuuro. Viis rahasta, ei se välttämättä tuo onnea.
Joillekin on vaan vaikea käsittää että mies pystyy olemaan hyvinkin tyytyväinen nuukaan, yksinkertaiseen ja yksinäiseen elämään.
Itse tajusin tämän vasta kun oli saatu aikaiseksi peruuttamattomia seurauksia, joskin koko ajan kirkastuu suunnitelma sitä kohden mitä alkujaan piti ollakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se sanotaan, miehelle nainen+jälkikasvu maksaa puolisen miljoonaa euroa...kun tämän tajuaisi ajoissa niin jäisi väliin.
Meinaatko että hän eli onnellisemman elämän sielä mökissä yksin, rahaa oli mutta mihinkään ei käyttänyt. Olisi edes ollut vaimo ja lapsia niin olisi saanut kokea rakkautta ja saanut muutakin sisältöä elämäänsä kuin kalastelu ja kaurapuuro. Viis rahasta, ei se välttämättä tuo onnea.
Joillekin ihmisille raha pankkitilillä tuottaa enemmän iloa kuin rahan kuluttaminen. Itsellenikin tuottaisi, mutta koska mulla on perhe, niin aina on jollain jotain, joka vaatii rahankäyttöä. Jos tuolla miehellä olisi ollut vaimo ja lapsia, niin eron jälkeen hänen elämänsä olisi ollut aivan samanlaista paitsi ettei tilille olisi kertynyt puolta miljoonaa.
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa asui aikanaan tuollainen vanhapoika, keitti kerran viikossa kaurapuuron ja söi kunnes se oli homeista. Ja hänellä oli tilillä muutama miljoona markkaa kun kupsahti. Tämä joskus 60/70 luvulla.
Ihan omasta lähiympäristöstä tiedän vanhanpojan joka oli koko elämänsä bussikuskina, sijoitti rahansa Helsingissä asuntoihin (joita lopulta kertyi melkein 1 kerrostalo) ja peri kasvattivanhemmiltaan ison tuottoisan maatilan. Nyt varmaan kuollut ja valtio rikastui:( Kunpa nämä tajuaisivat lahjoittaa omaisuutensa vaikka lastenklinikalle tai vastaavalle eikä heittäisi hukkaan!
Jännä ajatus, että valtion (eli meidän kaikkien yhteiseksi hyväksi) saama perintö menee "hukkaan" kun samaan aikaan yhteiseksi hyväksi lastensairaalalle annettava perintö menisi hyvään tarkoistukseen. Kyllä ne valtiolle tai kunnalle menevät rahat käytetään myös lasten, sairaiden ja vanhusten hyväksi. Ja se laskee myös osaltaan veroja, tosi vähän mutta kuitenkin.
Tuotakin vanhaapoikaa olivat varmaan parisuhteessa elävät sukulaiset naureskelleet ja pilkanneet selän takana. Toivon etteivät he saa nyt periä hänen puolta miljoonaansa, vaan raha on testamentattu parempaan kohteeseen, vaikka sellaiseen, että paikallisen eläinkodin löytökissat saavat päivittäin Sheba Gourmet -ateriat koko loppuelämäkseen.
No ei nyt kai :D Siis kannatan hyväntekeväisyyteen testamenttaamista tällaisissa tapauksissa, mutta tuo kohde oli vitsi.
Kuulostaa vähän mun vanhemmilta. Asuvat kahdestaan maalla vanhassa talossa. Ovat tehneet koko ikänsä maatalon töitä, mutta nyt ovat jo eläkkeellä. Aina on ollut tosi säästäväisiä ja esim. uusia vaatteita ostetaan vain pakon edessä. Kaupassa käydään kerran viikossa ja ruokana on yleensä omia perunoita, itse pyydettyä kalaa yms. Isällä oli vielä hetki sitten 20 vuotta vanha auto, jota ei vaan enää kannattanut korjata. Meni sitten kauppaan ja osti uuden pienen ja halvan. Heillä on kuitenkin metsää, rantakiinteistöjä ja rahaakin on kertynyt tilille ihan mukavasti. Taloudellinen tilanne tuli täysin meidän lasten tietoon noin vuosi sitten kun vanhemmat alkoivat tekemään sukupolvenvaihdosta eli luopumaan maistaan. Heillä oli tuolloin arviolta miljoonan omaisuus lähinnä noissa metsissä ja rantatonteissa. Olisivat voineet elää kyläläisten silmissä "leveästi" pelkästään myymällä yhden tontin, mutta ovat halunneet pitää kiinni omista maistaan. Nyt me lapset sitten mietitään, että mitähän noilla mailla tekisi. Ainakin niin pitkään kun vanhemmat elää, niin myyntiin noita ei laiteta, mutta metsää pitää kyllä hakata. Ja veli sai itselleen mökkitontin joka tuli ihan tarpeeseen.
Tietäen omat sukulaiseni, en yhtään ihmettele että tuollaisia rahoja löytyy kuoleman jälkeen joltain pihistelijältä.
Noita on vaikka kuinka. Eräs vanhusten tilejä ammatikseen syynäävä juuri sanoi, ettei niin köyhää mummua olekaan, ettei tileiltä löytyisi sievoisia säästöjä. Samat mummut hakee ruoka- ja vaateapua. Rahat ei kuulemma riitä. Ei ne riitäkään kulutukseen, kun pitää joka kuukausi säästää. Siksi en oikeasti jaksa innostua vanhusten rutinasta köyhyydestä. Kai joukossa niitäkin on, mutta omassa tuttava- ja sukulaispiirissä kaikki on hyvissä rahoissa, vaikka eläkkeet on pieniäkin. Itkeehän mun vanhemmatkin sitä, kun on niin rahat tiukassa jne. Ongelma on näes se, ettei äitin eläke riitä joka kuukausi elämiseen vaan pitää hiukan isänkin eläkkeestä ottaa, joka menee muuten säästöön. Pienituloinen anoppinikin oli säästänyt mm. putkiremonttirahat.
Jos ei ole lapsia, joita elättää ja elää vaatimattomasti niin äkkiähän ne rahat tilille karttuvat. Ei kiitos mulle sellaista elämää. Minulla on kolme lasta ja mielelläni heitä elätän ja ostelen kaikkea. Rahaa menee, mutta menköön. Tänä on elämää, ei yksin eläminen ja kituuttaminen.
Kuulostaa mun sukulaisille. Sillä erotuksella että tiedän heidän rahoistaan. Olen pyytänyt testamenttaamaan esim. lastensairaalalle. Aiemmin yrittivät kiristää "jos et tule joulupäivälliselle niin jäät perinnöttä". Elämänlaatuni kohosi n. 1100% kun ilmoitin että ostakaa joku muu seuraksenne, en halua haisevia rahojanne kääkät. En ole ostettavissa kun ei aitoa suhdetta välillämme ole.
- sukunsa viimeinen alle 60v jäsen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se sanotaan, miehelle nainen+jälkikasvu maksaa puolisen miljoonaa euroa...kun tämän tajuaisi ajoissa niin jäisi väliin.
Meinaatko että hän eli onnellisemman elämän sielä mökissä yksin, rahaa oli mutta mihinkään ei käyttänyt. Olisi edes ollut vaimo ja lapsia niin olisi saanut kokea rakkautta ja saanut muutakin sisältöä elämäänsä kuin kalastelu ja kaurapuuro. Viis rahasta, ei se välttämättä tuo onnea.
Joillekin on vaan vaikea käsittää että mies pystyy olemaan hyvinkin tyytyväinen nuukaan, yksinkertaiseen ja yksinäiseen elämään.
Itse tajusin tämän vasta kun oli saatu aikaiseksi peruuttamattomia seurauksia, joskin koko ajan kirkastuu suunnitelma sitä kohden mitä alkujaan piti ollakin.
On helppoa olla jälkiviisas. Mä suhtaudun näihin aina skeptisesti mitä olisi pitänyt tehdä. Jos olisit elänyt koko elämäsi yksin voisit ajatella toisin. Siksi tuommoinen pohdinta on lastentarhan tasoa.
Sinkkumies
Esimerkki:
Elät mulkkujen kanssa yhteiskunnassa -> ajatusmaailma: voisi tässä elellä yksinkin
Elät 50 vuotta syrjäisessä mökissä: olisihan sitä voinut elää muidenkin kanssa
Sen takia tuommoinen ajattelu on niin tyhjänpäiväistä. Sitten kun asian on kokenut, voi todeta, että ei tämä minulle sovi, ei sitä ennen.
Sinkkumies
Tässäkin tapauksessa jäänyt unelmien poikamies löytämättä.