Vapaita työpaikkoja ei ole

Suomessa on virallisesti 350 000 työtöntä, mutta todellisuudessa työttömäksi työnhakijaksi on ilmoittautunut 700 000 ihmistä eli TUPLASTI. Heitä ei lasketa työttömiksi, koska he ovat työkkärin kursseilla, palkattomassa työssä (kuntouttava), ovat saaneet karenssia tai muuta vastaavaa. Kuitenkaan heillä ei ole minkäänlaista palkkatyötä ja sitä he haluaisivat saada.

Työpaikkoja on te-toimiston sivuilla reilu 17 000. Tässä kohtaa joku aina keksii huudella, että on myös työpaikkoja joita ei tuolla ilmoiteta. Mutta vaikka piilotyöpaikkoja olisi kymmenkertainen määrä ja kaikki täytettäisiin, meillä oli edelleen yli puoli miljoonaa ihmistä ilman työpaikkaa.
(Pistää myös mietityttämään työnantajan ajatuksenjuoksu, on 100 % työnantajan markkinat ja mahdollisuus valita kermat päältä, mutta silti ei haeta työntekijää vaikka tarvekin olisi. Nämä työnantajat ovatkin sitten niitä jotka valittavat ettei työ kelpaa, kun työttömät eivät osaa lukea ajatuksia ja ilmestyä oven taakse jonottamaan.)

(Tulipa myös mieleen hassu tapaus viime vuodelta, kun Kelan kesätyöpaikkoihin tuli yli 12 000 hakemusta. Siis puhumme noin 100 kappaleesta lyhytaikaista, ankeaa ja kiireistä toimistotyötä.)
.
Voi myös tarkastella lähemmin, millaisia nuo olemassaolevat avoimet työpaikat usein ovat.

Ensinnäkin julkisen puolen virkoihin on suurimmassa osassa tapauksia jo olemassa työntekijä. Virat pitää kuitenkin ilmoittaa lain mukaan. Eli tilanteessa jossa pomo päättää että lääkäri Mynttisestä tulee ylilääkäri, täytyy laittaa ilmoitus esille, vaikka muilla hakijoilla ei mitään mahdollisuuksia olisikaan.
.
Toisekseen noissa pyörii usein samojen paikkojen ilmoitukset eikä se ole sattumaa. Työpaikassa/työsopimuksessa on oltava jotain pahasti vialla, jos ei onnistu näinä päivinä saamaan työntekijää. Ilmoituksissa vilisee nollasopimusta, provikkaa ilman pohjapalkkaa, liian pientä tuntimäärää elämiseen, kohtuuttomia vaatimuksia...

Ne "helpot paskaduunit" ovat todellisia elämän pilaajia. Ensinnäkin ikävää työtä josta ei kiitosta heru ja tekemistä on aivan liikaa suhteessa annettuun aikaan. Pitkin päivää muutama 1-3 tunnin vuoro, kaikki eri kohteissa ja jokaiseen 30-45 min matkaa suuntaansa. Vuorot vaihtuvat joka viikko ja ne ilmoitetaan myöhään, joten kaikenlainen suunnitelmien tekeminen tai rutiinien hankkiminen on mahdotonta eikä päivisin ehdi tekemään mitään, kun töiden/työmatkojen välissä on korkeintaan 2 vapaata tuntia putkeen. Liikkuminen luonnollisesti tapahtuu omalla autolla omalla kustannuksella eikä sitä lasketa työaikaan.
Lopulta tunteja ei riitä elämiseen, vaan täytyy säätää Kelan ja työkkärin kanssa. Kaikki pitää raportoida viimeistä yksityiskohtaa myöten ja sen jälkeen on kohtalon käsissä, kuinka myöhässä virastojen jonot kulkevat, onko hakemuksiin eksynyt yhden merkin kirjoitusvirhe tai sählääkö virkailija jotain. Kävi mitä kävi, kaikki alkaa alusta ja sinä saat valvoa yösi vuokranmaksusta ja luottotiedoista murehtien.