Syömishäiriötä vai pelkkää tyhmyyttä?

-Ei ole vääristynyttä kehonkuvaa. Näkee kyllä että koko ajan laihtuu ja tietää että on alipainoinen.
-Ei ole masennusta, ahdistuneisuutta yms. muita altistavia mielenterveysongelmia.
-Eikä oikeastaan ole mitään paineitakaan suoriutua eikä ole liikaa töitä.
-Ja on iloinen.
-Kaikki on ylipäätään hyvin. On kavereita, koulussa ja kotona menee hyvin yms.
-Kukaan ei ole koskaan haukkunu lihavaksi tai edes rumaksi.
-Mutta tästä kaikesta huolimatta haluaa laihtua sairaalloisen alipainoiseksi.
-Välillä haaveilee kuolevansa laihuuteen.
-Syö 200-900 kcal päivässä ja pitää ruokapäiväkirjaa.
-Punnitsee itsensä joka päivä monta kertaa ja tuntee onnistumista ja iloa aina laihtumisesta.
-On kieltäny joitain ruoka-aineita itseltään.
-Mutta. Välillä antaa itsensä syödä liikaa. Eikä koe siitä niin paljoa huonoa omatuntoa kuin normaalisti syömishäiriön kanssa pitäisi. Ajattelee vaan että "Tämä päivä meni näin. En tänään uskalla punnita itseäni. Huomenna jatkan taas vähillä kaloreilla." Ja välillä _antaa_ luvan itselle syödä vaikka kokonaisen suklaalevyn tuntematta yhtään huonoa omatuntoa kun siihen on annettu lupa.

Painotan vielä että en puhu itsestäni