Lähihoitajat! Pidättekö työstänne? Jaksatteko hyvin työssänne?
Entä uskotteko jaksavanne lähihoitajan työtä ihan eläkeikään asti?
Kommentit (10)
Kiitos vastauksesta, löytyykö muita lähihoitajia?
Teen hyvin toimistomaista lähihoitajan hommaa yksityisessä terveydenhuollossa. Tykkään ja jaksaisin varmaan olla pidempäänkin, mutta opiskelen nyt terveydenhoitajaksi. 2-vuorotyötä ja viikonloput vapaat, palkka tietysti aika matala.
Jäin media-alalta, yt-neuvotteluiden johdosta,50 vuotiaana työttömäksi. Sanottiin te-keskuksessa että mene opiskelemaan lähihoitajaksi.
Sinne pääsevät kaikki ja töitä on niin paljon kuin haluat. Hain ja pääsin diakiin. Koulutus oli todella helppo,mutta koin heti alussa työharjoitteluissa olevani väärällä alalla . Sain lähihoitajan tutkinnon suoritettua, mutta muutaman määrä-aikaisuuden tehtyäni olen työtön.Ala ei ole itseäni varten, en kestä kiirettä ja enkä vanhusten huonoa hoitoa. Siinä meni koulutus hukkaan. Olin liian sinisilmäinen, luulin että vanhuksia voidaan hoitaa kunnolla ja kiireettömästi. Totuus on toinen.
Kotihoidossa, tykkään asiakkaistani pääosin ja työkin nyt ok kun teen myös palveluohjausta. Ei ole nyt fyysisesti niin raskasta. Mutta ne työkaverit...toiset ei osaa ajatella aivoillaan ollenkaan ja hirveätä työpaikkakiusaamista, vittuilua, mulkoilua ja kateutta. En ehkä jaksa enää kohta tuota kiusaamispuolta ja etsin sen takia uuden työpaikan.
Psykiatristen ja päihdepotilaiden kanssa työssä ja raskasta on. Raskainta on siis nimenomaan väkivalta ja sen uhka, joka tuntuu lisääntyneen kymmenessä vuodessa ihan selvästi. Tästä syystä olen kyynistynyt, vittuuntunut ja aina varpaillani.
En tykännyt enkä jaksanut. Nyt haen opiskelemaan ihan muulle alalle.
Teen työtä vanhusten parissa ja olen ehdottomasti tykännyt. Meillä on loistava työporukka, mukavia vanhuksia ja palkkaan olen tyytyväinen
Oon tykännyt, mutta meinaan silti jatkaa vielä opiskeluja joko ensihoitajaksi, terveydenhoitajaksi, kätilöksi, bioanalyytikoksi tai röntgenhoitajaksi. Lähärin töitä teen niin kauan, kunnes saan selvyyden siitä, mikä näistä aloista on eniten itselleni.
Nykyisestä työpaikastani pidän todella paljon. Aiemmista (2) en tykännyt ja siksi lähdinkin.
Raskasta työtä niin henkisesti kuin fyysisesti. Oon työssä nuorten aikuisten kanssa, joista suuri osa on vammautunut kolareissa. Palkka ei vastaa työn vaativuutta, esimies ei ymmärrä mitään. En ole töissä enää kuin tän kuukauden, sit pidän 3 kk vapaan ja alku syksystä aloitan työt koulussa eli 8-15, ma-pe. Ihanaa! Palkka laskee noin 500€ mut ei haittaa. Saan elämäni takaisin.