Hei koiran omistaja, jutteleeko koirasi paljonkin kanssasi?

Mun koira ainakin juttelee. Ja se ymmärtää kaiken ❤️

Ap ei voi sitä ymmärtää.

Vaatii nimittäin tunneälyä sekä sosiaalista älykkyyttä ymmärtää ja osata kommunikoida muun lajin edustajan kuin ihmisen kanssa.

Ja tämä ei ole pelkästään koiranomistajien luulottelua ja romantosointia vaan ihan tieteellisesti tutkittu ja todistettu asia.

Kyllä mun koira on oma-aloitteinen ja tulee luokse jos sillä on jotain asiaa. Siinä sitten hetken kyselen mitä asia mahtaa koskea. Ja aika hyvin tuota on 7 vuoden aikana oppinut lukemaan milloin se on mitäkin vailla. Kerran vapaapäivänä en meinannut jaksaa herätä kun meni kaverin juhlissa myöhään edellisenä päivänä, koirapa oli eri mieltä ja tuli herättämään mut ja tiputti talutushihnansa sängylle. Pidin sitä selkeänä vinkkinä että olisi aika nousta ja lähteä lenkille.

Minunkin koira juttelee ihan ymmärrettävästi. :) Koskaan ei kyllä nalkuta tai kiroile.

Vai ei koira ymmärrä eikä kommunikoi :D sulla ei taatusti ole ikinä ollut koiraa.

Hei trolli. Onko sulla taas tylsää? Menen haukkaamaan happea ulos, niin ehkä tulee parempi mieli.

Ei ole tylsää. Koira kommunikoi eleillä, ei sanoilla. 

En juttele ollenkaan.

Onko se tavallistakin kertoa jotain kuulumisia koiralleen? Kuulostaa mt-ongelmaisten touhulta. 

Jotain saatan kyllä tokaista ääneen ja ainakin sellaisia sitä koskevia asioita, että mennään ulos. Istumaan käsken tilanteen niin vaatiessa, mitään tassuja en kysele. Osaa kyllä tietysti, niin kuin useimmat koirat. 

Mutta on siitä seuraa, ei seuran tarvitse aina puhua. 

Ei ihmisenkään, olla läsnä vain. 

Koira ymmärtää kaiken mitä puhun❤

Vierailija kirjoitti:

Koira ymmärtää kaiken mitä puhun❤

No ei todellakaan ymmärrä. Ymmärtää toki elämää ja tulkitsee ihmisiä tarkemmin kuin ihmiset itse energian perusteella, mutta ei se PUHETTA ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vai ei koira ymmärrä eikä kommunikoi :D sulla ei taatusti ole ikinä ollut koiraa.

Olen ap.  ja minulla on ollut koira kotona, ja tiedän kyllä tasan tarkkaan, mitä eläminen on koiran kanssa.   Mutta eipä se minunkaan koira ikinä sanonut sanaakaan, kuten ihminen sanoo, kun jutellaan, jos ei mykkä ihminen ole. 

Trolli tietty, mutta hauska aihe. 

Kyllä koira ymmärtää paljonkin. Ihan sanoja ja lauseita, mutta elekieltä varsinkin paljon paremminkin kuin ihminen. 

Käydään paljon esim. koirakavereiden kanssa ulkona, niin pelkästä nimestä osaa suunnistaa aina oikeaan osoitteeseen. Mennän metsään tai mennään kentälle, niin heti ottaa oikean suunnan jne. 

Mutta eihän se nyt tietenkään ymmärrä, jos työkuvioitani alan selittää... Mutta niistäkin voi ymmärtää äänenpainoista ja -sävyistä, onko minulla hyvä vai huono olla. En kuitenkaan kuulu näihin koirille jutteleviin varsinaisesti. 

Koiran äly vastaa hyvinkin parivuotiaan lapsen tasoa ja tunneäly on varmasti paljon korkeammalla tasolla aikuisella koiralla kuin tällä.  

En omista koiraa, mutta vanhempani omistavat. Ei se puheesta kaikkia ymmärrä, mutta sen ele kertoo jo paljon koirankin puolesta mitä se minusta ajattelee. Kun tulen pitkästä aikaa piipahtamaan kylään koira pakahtuu onnesta. Kun se haluaa minun seuraa se tuo leluja, istahtaa minuun selkä kiini, tuo luun ja pistää makoilemaan syliini. Kun puhun sille se heiluttaa häntäänsä iloisesti ja antaa rapsuttaa. Toki myös joskus osoittaa mieltään esimerkiksi niin, ettei meinaa heti sisälle tulla ulkoa jos haluaisi olla siellä pitempään, että kyllä sillä oma taho on. Ei se puhu, mutta ele kertoo sitäkin enemmän. Jopa paljon enemmän kuin joidenkin ihmisten.

Hännän heilutus, haukkuminen, muriseminen, ujeltaminen, siinähän se koiran "puhe".

En kuullut koirani ikinä sanovan mielipidettään tai pohtivan sanoin mitään ikinä.

Istui ja antoi tassua, kun käskin, ja tiesi saavansa herkkupalan.

Tuli luokse kun kutsuin, ja haki talutushihnan ja toi sen mulle, kun sanoin, että lähdetään ulos.

Katseli kosteilla tummilla mantelin muotoisilla silmillään, ja sisällä ollessaan enimmäkseen pötkötteli ja nukkui, jos ei syönyt koiran ruokaa kupilta ja litkinyt vettä kupista.

Pennumpana enempi leikki niitä koiran leikkejään. Omaa häntäänsä yritti ottaa kiinni leikkiessään.

Haukotteli ja piereskeli.  Ulkona luonnossa keskittyi oraviin ja lintuihin eli ajoi niitä takaa, jos oli irrallaan.   Kävelykaverina hihnan päässä mennä jolkotteli vierelläni, ja pyllisti tarpeilleen välilllä.

Sanaakaan ei sanonut.  Sitten sairastui, eläinlääkärin piikillä lopetus ja haudattiin.  Surtiin aikamme, mutta koirahan se vaan oli, eikä ihminen.

Mä olen aina oikeassa <3

Meillä on 3 samanrotuista pienehköä koiraa joista 2 tullut myöhemmin aikuisina ja yksi pentuna. Tämä pentuna tullut on ollut innokas puhumaan noin puoli vuotiaasta lähtien.Auton takapenkilläkin hyräilee tunninkin jos radiosta kuuluu musiikkia,Eri tilanteisiin on eri jutut. Havahava sanoo jos haluaa että rapsutetaan.

Kun nämä 2 muuta tulivat yritti tämä eka koira opettaa heillekin, että täällä puhutaan. Toinen , nuorempi koirista on alkanut vastailla, toinen jo 8vuotiaana tullut ei,. Rourou tuli aamulla sanomaan, jotta nousisin jo ylö. Ei ole siis rotukysymys vaan luulen, että opittu asia puhuuko vai ei. Hauskaa se kuitenkin on.

kyllä juttelen koirallemme paljonkin. En kuitenkaan selosta itselleni tapahtuneita juttuja, enemmänkin sellaista "kohta lähdetään sinne ja sinne käymään, saat tulla mukaan. Sitten voitais tehdä vaikka niin että odotat siinä autossa hetken, käyn hoitamassa sen ja sen asian, jatketaan sitten matkaa, käydään sitten moikkaamassa sitä ja sitä" jne. Lenkillä juttelen koiralle myös, "tulehan nyt, jatketaan matkaa (koira saattaa metsässä jäädä etsimään myyriä ja hiiriä, harvoin mitään saa napattua kuitenkaan), jatketaan matkaa, mennään täältä, mitäs tuolla on, onkos tuolla hiiriä jne. Koirani seurailee tarkasti puheitani ja reagoi niihin myös. Liikumme paljon metsässä ja on tärkeätä, että koira seuraa minua ja tarkkailee mihin mennään seuraavaksi. 

Tottakai tiedän että koirani ei kaikkia puheitani ymmärrä. Paljon se kuitenkin ymmärtää ja tunnistaa sanoja, minä myös ymmärrän paljon koirani viestejä. Vaikutusta asiaan on tottakai varmasti koiran rodulla, luonteella ja fiksuudella (kaikki koirat eivät vaan ole niin fiksuja, aivan kuten eivät ihmisetkään). Uskon kuitenkin, että koira kehittyy fiksummaksi ihmisen myötävaikutuksella. Jos koiralle jutellaan ja se otetaan mukaan juttuihin, siitä tulee aivan eri tavalla ihmistä lukeva ja kommunikoiva kuin koirasta, jota pidetään pihalla narussa. Meillä koiran kanssa kommunikointiin on panostettu jo pennusta asti, on mahtavaa kun aikuinen koira ottaa kontaktia ja "kysyy" omistajaltaan, miten tilanteessa pitäisi olla/toimia. 

Siis kyllä meidän koira ainakin vastaa takaisin! Jonkun pitää vain tulkita sen sanomiset ihmisten kielelle. Joskus tuntuu, että koira voisi olla välillä hiljaakin, se on nimittäin aika kova valittamaan ja syyllistämään.