Lue keskustelun säännöt.
Missä vaiheessa naiset alkoivat nähdä itsessään vain vikoja ja korjattavaa?
05.05.2017 |
Oltiin tuossa kavereiden kanssa katselemassa vaatteita ja huomasin, että jokaisella oli vaikka mitä "ongelmia" ulkonäkönsä suhteen. Ei voinut ostaa sitä paitaa, koska käsivarret on löysät, näitä housuja, koska ahteri on lättänä roikko, tuota mekkoa, koska sääret on väärät ja takkikaan ei sovi koska siinä näkyy maha.
Tässä on siis kyse ihan aikuisista ihmisistä, joista kenelläkään ei ole ylipainoa, siis hoikkia ja normaalipainoisia kaikki, keskimäärin 170-senttisiä ja suurinta vaatekokoa käyttävä on kokoa 38, mutta niin vain jokainen koki jostakin päin olevansa lihava, löysä tai muuten vaan epäkelvon näköinen, vaikka todellisuudessa ollaan aivan tavallisen näköisiä.
Mistä on tullut nykyinen ajattelu, että jos ei ole uimapukumallin näköinen, on ruma tai vähintäänkin jokapäiväisen treenin tarpeessa, jotta missään ei vain yhtään ole löysää tai pientäkään sellukuoppaa? En tarkoita, että ylipaino ja liikkumattomuus olisivat jotakin ihailtavaa ja painonhallinta ja liikkuminen huono asia, vaan lähinnä sitä aloin ihmetellä, että miksi nekin joilla ei ole kauheasti mitään "vikaa" kropassaan, näkevät vain ne ns. huonot puolet ja puutteet ja se sitten määrittää koko käsitystä omasta itsestä, tyyliin minulla on paksut reidet joten olen siis ruma läski - vaikka olisi muuten hoikka, kapeavyötäröinen ja pitkäraajainen, nähdään vain se "vika" ja ollaan tyytymättömiä.
Ja tätähän on myös niillä (nuorillakin naisilla), jotka treenaavat ja ovat timmejä ilman mitään selluja ja löysiä. Ikäänkuin kukaan ei voisi ja saisi enää olla tyytyväinen itseensä. Ja jos joku on, varsinkin joku vähän pulskempi, aletaan ilkeillä jos ei muuten niin selän takana, että kyllähän sekin nyt voisi kiinteyttää sitä ja laihduttaa tätä. Jotkut vetoavat miehiin ja miesten miellyttämiseen, siitä tokko on kyse, koska miesten maku noin laajassa mittakaavassa on huomattavasti "tavallisempi" kuin naiset kuvittelevat. Todennäköisesti naiset siis kilpailevat toisiaan vastaan, mutta mikä tähän tyytymättömyyteen on syynä? Onko lättäpersaus tai vähän sellua reidessä todellakin niin kamala asia, että se määrittää itsetunnon ja käsityksen omasta itsestä negatiiviseksi?
Kommentit (10)
Vähän väliähän julkaistaan salakuvia milloin kenestäkin "täydellisestä" julkimosta, jossa sitten näkyvät roikkuvat pakarat, selluliitit reisissä ja röllykät vyötäröllä. Tarkoituksella otetuissa kuvissa on käytetty ties mitä litistäviä alusasuja, teippauksia, valaistusta, asentoja, fotaria ja filtteriä. Näitä jotkut/monet/useimmat naiset (varsinkin nuoret) kritiikittä ihailevat ja kokevat alemmuutta. Ilmeisesti myös varttuneemmatkin, vaikka iän myötä n. rupsahtaminen on aivan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten, jos ei nää itsessään mitään vikaa, on tyytyväinen itseensä ja jopa ulkonäköönsä ja vielä jos sanoo sen ääneen... Ei hyvä heilu!
Vähän läski olo kieltämättä tuli, kun katsoin jonkun nettisivuston kokotaulukkoa. Olen normaalipainoinen ja käytän yleensä kokoa 36, mutta sen sivuston mukaan mittani ovat sopivat 40-kokoiselle.
Valitettavasti tuo ei rajoitu pelkästään naisten omaan ulkonäköön. He katsovat myös miehiä yhtä arvostelevasti, kun taas miehet näkevät kauneutta (lähes) kaikissa naisissa.
Naisilla on hyvin monimutkainen rooli nyky-yhteiskunnassa. Ihan hyvä, että tuo monimutkaisuus pitää pään kiireisenä erilaisten polttavien asioiden analysoimisen parissa, sillä sen vuoksi naiset ovat ohittaneet miehet älykkyysosamäärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten, jos ei nää itsessään mitään vikaa, on tyytyväinen itseensä ja jopa ulkonäköönsä ja vielä jos sanoo sen ääneen... Ei hyvä heilu!
Näin on. Kun minä kirjoitin tähän ketjuun että minussa ei ole mitään vikaa, se poistettiin kahteen kertaan.
Mä olen tuntenut noin aina. Ihan lapsesta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a, näin yli viisikymppisenä sitä on vaan tyytyväinen itseensä eikä juuri hetkauta, mitä muut ajattelevat. Minä laitan päälleni just sitä, mitä haluan ja missä on mukava olla - silti olen aina tyylikkäästi pukeutunut, verkkarit ja trikoot ei kuulu asuvalikoimaani kotonakaan. Paitsi nyt, kun olen juuri salille lähdössä, mutta päätin vielä juoda kupposen kahvia.
Ehkä se on se hyvä itsetunto ja elämänkokemus 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja sitten, jos ei nää itsessään mitään vikaa, on tyytyväinen itseensä ja jopa ulkonäköönsä ja vielä jos sanoo sen ääneen... Ei hyvä heilu!
Näin on. Kun minä kirjoitin tähän ketjuun että minussa ei ole mitään vikaa, se poistettiin kahteen kertaan.
Oikeasti!? Herää kysymys, mihin täällä pyritään tällaisella sensuurilla? Naisten itsetunnon alentamiseenko? Kun ei saa edes sanoa olevansa hyvä ja tyytyväinen itseensä!
Some. Kuvankäsittely. Vääristyneet kokokäsitykset.