Lue keskustelun säännöt.
Aaaargh menee hermo teinin kanssa
04.05.2017 |
Aina sanoo tekemääni ruokaa paskaksi ja ties miksi ja on käytöksellään osoittanut ettei arvosta paskaakaan sitä, että täällä kokkailen hänelle.
No tänään käytiin miehen kanssa oikein pizzalla (oltiin ansaittu se) ja vein teinille valmis atrian makaronilaatikon.
Teini: et sitten tämän enempää jaksa nähdä vaivaa.
Minä: miksi jaksaisin nähdä vaivaa, kun haukut kuitenkin tekemääni ruokaa paskaksi?
Teini: en oo IKINÄ haukkunut
Minä: aijaa, viimeksi eilen tulit keittiöön sanoen, että mitä paskaruokaa sä oot tänään tehnyt
Kyllä taas on kuuppa kovilla. Ja ei tee kyllä yhtään mieli laittaa tuolle ruokaa. Tästälähin jos ei kelpaa niin käsken tekemään itse omat ruokansa
Kommentit (6)
Sanoisin että jos tuo tyyli jatkuu, teen itsestäni lastensuojeluilmoituksen jossa ilmoitan että en pysty sinua hoitamaan, vaan haluan antaa sinut huostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tehkööt tästä lähtien itse ruokansa jos ei äidin tekemä kelpaa, hän oppii olemaan valittamatta tai sitten oppii tekemään hyvää ruokaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se siitä tasoittuu. Mun entinen teinini, nykyisin melkein kolmekymppinen poikani, tapasi kysyä, että mitä pahaa meillä on tänään ruoaksi. Nykyään se kutsuu itsensä juhlapyhinä syömään, kun on pakko päästä äidin pöytään. Ja säännöllisesti soittelee ja kyselee, että miten mikin ruoka oli tehty kun hän sitä lapsena söi. Ja minä en tahdo enää muistaa mitä ne oli... ruokalajit on tässä vuosien varrella niin muuttuneet.
Heh, niinhän se on, että kotiruokaa oppii arvostamaan viimeistään silloin, kun sitä ei ole enää tarjolla. Poika ei ole tainnut saada hommattua kyökkipiikaa itselleen, ja tuskin saakaan enää herran vuonna 2017.
Teet sille aina kaalilaatikkoa,ni eiköhän nopeasti rupea arvostamaan muita ruokia tai vaihtoehtoisesti anjoviskiusaus
Meillä teinit saa seuraavalle päivälle kokkausvuoron jos ei mun valmistamat pöperöt kelpaa.
Kyllä se siitä tasoittuu. Mun entinen teinini, nykyisin melkein kolmekymppinen poikani, tapasi kysyä, että mitä pahaa meillä on tänään ruoaksi. Nykyään se kutsuu itsensä juhlapyhinä syömään, kun on pakko päästä äidin pöytään. Ja säännöllisesti soittelee ja kyselee, että miten mikin ruoka oli tehty kun hän sitä lapsena söi. Ja minä en tahdo enää muistaa mitä ne oli... ruokalajit on tässä vuosien varrella niin muuttuneet.