Olen jo aikuinen ja minulla on heikkous jota häpeän

Älä huoli. Kaikilla on joku heikkous. Huono suuntavaisto on harmittava, mutta ei mikään vakava "puute" (kuten vaikka empatiakyvyttömyys, ilkeys tai väkivaltaisuus).

Heikko suuntavaisto on hyvin yleistä.

Siitä ei kannata paineita ottaa.

Älä välitä. Mun ystävällä ei ole suuntavaistoa ollenkaan. Sitä ei uskalla marjametsällä tai lenkillä silmistään päästää.

Huonoon suuntavaistoon löytyy teknisiä apuvälineitä esim. kännykän navigaattori. Väkivaltaisuuteen, empatiakyvyttömyyteen jne. ei löydy apsia.

Minulla on huono suuntavaisto. Eksyin kerran Helsingin Forum-kauppakeskukseen, en löytänyt sieltä ulos. Se on ehkä "ennätykseni". Pääsin ulos seuraamalla muita. Olen myös eksynyt laivalla (olin selvinpäin).

En häpeä huonoa suuntavaistoani sinänsä ja olen kertonut siitä kaikille läheisilleni, mutta eksymisen hetkellä tunnen häpeää ja minusta tuntuu että näytän siltä, että olen ihan paniikissa ja kaikki huomaavat, että olen eksynyt. Ja kun on säikähtänyt eksymisestä, ei meinaa saada selkoa esim. niistä ostoskeskusten pohjapiirroskaavioista, siis niistä opasteista, ja tilanne pahenee. Iän myötä panikointireaktio on lieventynyt. Huonon suuntavaiston kanssa täytyy vain opetella elämään.

Kyse voi olla hahmotushäiriöstä.

Mä olen eksynyt mm. kotikadullani! Onneksi on älypuhelimet ja navigaattorit.

Älä huoli, sama homma täällä. mutta itse sitä ajattelee aina eniten, muut suhtautuvat pieneen vikaasi huumorilla jos vain annat heille siihen mahdollisuuden. Heikkouden voi halutessaan useimmiten piilottaa helposti google mapsilla (siellä on se pallo mistä näkee missä itse on! parasta nykyteknologiassa) ja varaamalla paikasta toiseen siirtymiseen tarpeeksi aikaa. Pienet heikkoudet tekevät ihmisestä inhimillisen ja helposti lähestyttävän ja eksymisistä saa usein hauskoja tarinoita aikaiseksi. Puutteesi on pieni ja melkoisen harmiton, turha hirveämmin häpeillä!!

Olen huono muistamaan kasvoja. Työkavereitakaan en aina tunnista, kun tulevat vastaan kaupungilla siviilit päällä.

Ihmiset luulevat varmaankin, että olen ylpeä kun en tervehdi. Mutta oikeasti en välttämättä tunnista ihmistä tai osaa yhdistää häntä mihinkään yhteiseen tilanteeseen. Joskus juttelenkin jonkun ihmisen kanssa pitkään ennen kuin hiffaan että mistä tiedän tämän ihmisen. Onneksi olen aika hyvä vetämään keskusteluaiheita hihasta, vaikka kuumeisesti samalla mietin että kuka hitto tämä ihminen on! :)

Huomaan usein ,että kun olen jonkun ihan tutunkin ystävän kyydissä esim. kauppakeskuksessa tai jossain marketista hänen autoaan kohti tulossa, niin saan ihan tosissani katsoa,että missä hitossa se tuttu auto nyt taas oikein  olikaan pysäköitynä (vaikka siis sen  auton sinänsä toki aina tunnistankin, niin sijainti rivissä,jopa sen  parkkipaikan puolikin joskus)

Olen eksynyt Oulussa ja Joensuussa

Mulla on huono suuntavaisto. Eksyn yleensä uuteen työpaikkaan tms mennessä ekat viikon - pari.

Lisäksi oon varmaan kasvosokea. En tunnista naapureita - enkä edes omia sukulaisia, jos ne tulee "väärässä" paikassa vastaan.

Jotain muitakin tollasia outoja juttuja mulla on, ja näiden takia tosi huono itsetunto, vaikka oon joissakin asioissa ihan fiksu.

Ihmiset kyllä häpeää mitä oudoimpia juttuja. En ymmärrä mitä noloa tossa on.

Ihan normaalia mullekin. Saatan jopa usein luulla tietäväni, missä olen tai missä suunnassa joku paikka on, mutta olen yleensä väärässä.

Itsekään en omaa kovinkaan hyvää suuntavaistoa. Jos on vähänkin uusi paikka niin kävelen helposti väärään suuntaan tai jonnekin hornantuuttiin. Kieltämättä hermot meinaa palaa kun tuskissaan yrittää löytää jotain paikkaa. Sokkeloiset kauppakeskukset ovat inhottavia, varsinkin Redi on mulle suorastaan painajainen. Myös Huopalahden aseman luona oleva työmaa sekoitti enkä heti tiennyt että kumpaan suuntaan pitää kävellä päästäkseen alppiruusupuistoon.

Vierailija kirjoitti:

Olen huono muistamaan kasvoja. Työkavereitakaan en aina tunnista, kun tulevat vastaan kaupungilla siviilit päällä.

Ihmiset luulevat varmaankin, että olen ylpeä kun en tervehdi. Mutta oikeasti en välttämättä tunnista ihmistä tai osaa yhdistää häntä mihinkään yhteiseen tilanteeseen. Joskus juttelenkin jonkun ihmisen kanssa pitkään ennen kuin hiffaan että mistä tiedän tämän ihmisen. Onneksi olen aika hyvä vetämään keskusteluaiheita hihasta, vaikka kuumeisesti samalla mietin että kuka hitto tämä ihminen on! :)

Täällä myös kasvosokea. Tunnistan ihmiset liikkumisen ja puheen äänistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen huono muistamaan kasvoja. Työkavereitakaan en aina tunnista, kun tulevat vastaan kaupungilla siviilit päällä.

Ihmiset luulevat varmaankin, että olen ylpeä kun en tervehdi. Mutta oikeasti en välttämättä tunnista ihmistä tai osaa yhdistää häntä mihinkään yhteiseen tilanteeseen. Joskus juttelenkin jonkun ihmisen kanssa pitkään ennen kuin hiffaan että mistä tiedän tämän ihmisen. Onneksi olen aika hyvä vetämään keskusteluaiheita hihasta, vaikka kuumeisesti samalla mietin että kuka hitto tämä ihminen on! :)

Onneksi et ole ainoa: minulta puuttuu sekä kasvo-,  että nimimuisti. En tunnista edes työkavereitani siviilissä, en aina omia sukulaisiani jne. Kaikille tutuille olen tästä kertonut, minua voi tulla nykäisemään hihasta ja esittäytymään, jos en tunnista.

Erittäin noloja tilanteita, kun "tuntematon" tulee juttelemaan.

Minulla on kaikkein huonoin suuntavaisto ja se rajoittaa elämääkin jo, ja tietysti hävettää.

Olen asunut samassa talossa 11 vuotta, enkä osaa autolla vieläkään joka kerta tuonne 15 kilometrin päähän kohteeseen. 

Uusiin paikkoihin en voi mennä autolla, pitää pyytää kaveri hakemaan tai mentävä taksilla. Jos on oltava tarkasti en voi riskeerata, siksi, jos on viikonloppu ja aikaa, niin sitten voi ajella ympyrää taas sen 30 - 60 minuuttia.

Ei auta google kartat tms. 

Pahinta on että moni ei usko tätä vaan ajattelee että haluan olla erikoinen tai haen huomiota, tai olen laiska käyttämään karttaa.

On nolo asia, ja olen vielä aikuinen ihminen, niin menee senkin piikkiin etten ole ajan tasalla tms.

Jatkan vielä, nimimuisti on olematon ja kasvomuisti todella huono.

Olen yrittänyt nimien suhteen muistisääntöjä, olen lisäksi monikultuurisessa ympäristössä jossa on paljon ulkomaisia pitkiä nimiä, ääntäminenkin on joskus siinä ja siinä ja taas nolottaa.

Liittyvätkö nämä yhteen, onko se asperger spektrumia?

Vierailija kirjoitti:

Olen huono muistamaan kasvoja. Työkavereitakaan en aina tunnista, kun tulevat vastaan kaupungilla siviilit päällä.

Ihmiset luulevat varmaankin, että olen ylpeä kun en tervehdi. Mutta oikeasti en välttämättä tunnista ihmistä tai osaa yhdistää häntä mihinkään yhteiseen tilanteeseen. Joskus juttelenkin jonkun ihmisen kanssa pitkään ennen kuin hiffaan että mistä tiedän tämän ihmisen. Onneksi olen aika hyvä vetämään keskusteluaiheita hihasta, vaikka kuumeisesti samalla mietin että kuka hitto tämä ihminen on! :)

Tästä vastaantulijan kanssa juttelusta - jossa toinen tunnista sut, mutta sinä et juuri nyt muista häntä - tulee mieleen tosi hyvä sketsi Pirjo -sarjasta. Noin 5min pätkiä yle areenassa.