Olen hyvin skeptinen siitä, että rakkaus tunteena on edes olemassa

Mistä sitten ihmiset mielestäsi puhuvat puhuessaan rakkaudesta?

Salli itsesi olla skeptinen. Älä välitä siitä mitä mieltä muut ovat. Minä ajattelin kauan seksistä noin ja vieläkin siinä on vaikeaa. Miksi helvetissä haluaisin ulista ja huohottaa alasti jonkun miehen vierellä, joka voi häpäistä minut vain omilla ajatuksillaan, joita en ikinä edes kuulisi? (Mutta joku toinen kuulisi).

Vierailija kirjoitti:

Salli itsesi olla skeptinen. Älä välitä siitä mitä mieltä muut ovat. Minä ajattelin kauan seksistä noin ja vieläkin siinä on vaikeaa. Miksi helvetissä haluaisin ulista ja huohottaa alasti jonkun miehen vierellä, joka voi häpäistä minut vain omilla ajatuksillaan, joita en ikinä edes kuulisi? (Mutta joku toinen kuulisi).

Ja siis jatkan vielä, että minusta muut, joista tuommoinen on kivaa olivat väärässä ja outoja.

Kannattaa olla tarkkana, jos joku vaikka sattuu joskus ihastumaan sinuun. Jos tarkoituksenasi ei ole loukata tai kävellä toisen tunteiden yli.

Ole rauhassa skeptinen, ei haittaa mua. Mä tiedän omasta kokemuksesta että se tunne on todellinen.

Kun et ainakaan yritä pakottaa itseäsi olemaan kuin muut, vaan sallit ja ajattelet, että kaikki on mahdollista, niin tunnet itsesi paremmaksi, kuin miettimällä "mikä mussa on vikana?" Sullahan voi olla tuossa jokin sinusta täysin johtumaton trauma taustalla. Ja luultavasti onkin.

Minäkin menin selvittämään traumaani kognitiiviseen terapiaan, mutta ei ne saaneet sitä selville! Eli älä valitse kognitiivista.

3

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten ihmiset mielestäsi puhuvat puhuessaan rakkaudesta?

Ihmiset ovat orjia aivoissaan kiertäville kemikaaleille, jotka ohjaavat käytöstä. Biologinen vietti lisääntyä sitoo kaksi eläintä yhteen ainakin hetkeksi. Kirjasta luin. Kaikki muu on ihmisen keksimää. He puhuvat kaiketi asioista, joita kokevat olevan olemassa, kun ovat noiden aineiden vaikutuksen alaisena. Siis yhtä fiktiota, kuin minkä tahansa huumausaineen aiheuttamat hallusinaatiot. -AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten ihmiset mielestäsi puhuvat puhuessaan rakkaudesta?

Ihmiset ovat orjia aivoissaan kiertäville kemikaaleille, jotka ohjaavat käytöstä. Biologinen vietti lisääntyä sitoo kaksi eläintä yhteen ainakin hetkeksi. Kirjasta luin. Kaikki muu on ihmisen keksimää. He puhuvat kaiketi asioista, joita kokevat olevan olemassa, kun ovat noiden aineiden vaikutuksen alaisena. Siis yhtä fiktiota, kuin minkä tahansa huumausaineen aiheuttamat hallusinaatiot. -AP

Mutta rakkaushan saa tekemään hyvää. Välitämään toisista. Ehkä tuo on rakastumista? Itse tiedän rakastavani lähinnä tuon tunteen kautta, tosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten ihmiset mielestäsi puhuvat puhuessaan rakkaudesta?

Ihmiset ovat orjia aivoissaan kiertäville kemikaaleille, jotka ohjaavat käytöstä. Biologinen vietti lisääntyä sitoo kaksi eläintä yhteen ainakin hetkeksi. Kirjasta luin. Kaikki muu on ihmisen keksimää. He puhuvat kaiketi asioista, joita kokevat olevan olemassa, kun ovat noiden aineiden vaikutuksen alaisena. Siis yhtä fiktiota, kuin minkä tahansa huumausaineen aiheuttamat hallusinaatiot. -AP

Mutta rakkaushan saa tekemään hyvää. Välitämään toisista. Ehkä tuo on rakastumista? Itse tiedän rakastavani lähinnä tuon tunteen kautta, tosin.

Tai sen läpikäytyäni siis. Se haalenee, mutta rakkaus jää. (Tai voihan se loppuakin, mutta se on jo toinen asia.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten ihmiset mielestäsi puhuvat puhuessaan rakkaudesta?

Ihmiset ovat orjia aivoissaan kiertäville kemikaaleille, jotka ohjaavat käytöstä. Biologinen vietti lisääntyä sitoo kaksi eläintä yhteen ainakin hetkeksi. Kirjasta luin. Kaikki muu on ihmisen keksimää. He puhuvat kaiketi asioista, joita kokevat olevan olemassa, kun ovat noiden aineiden vaikutuksen alaisena. Siis yhtä fiktiota, kuin minkä tahansa huumausaineen aiheuttamat hallusinaatiot. -AP

Mikä niistä kemikaaleista tekee feikin? Onko pointtisi siis, että tunteet ovat täysin fyysisiä, ja täten rakkaus jonain ylimaallisena asiana on se, johon et usko? Koskeeko tämä kaikkia tunteita vai pelkästään rakkautta?

Rakkaus on ainoastaan illuusio joka katoaa, mutta voi muuttua kiintymykseksi.

Naisille "rakkaus" on ja tarkoittaa turvallisuutta, taloudellista hyötyä ja miehen käyttämistä omiin ekoistisiin tarkoituksiinsa.

Miehille se taas on kuten aiemmin sanottu kiintymystä.

Näillä on myös selvitettävissä syy siihen, miksi naiset ovat 80% kaikista avioerojen alkuunpanijoista.

Monesti seuraan tuttavapiirissäni olevia pariskuntia ja huomaan, kuinka selkeästi heidän käytöksensä muuttuu toistensa seurassa. Miten lähellä he ovat toisiaan. Olen lukenut, että jos ei koskaan "rakasta" itseään, ei voi "rakastaa" ketään muutakaan. Hymyt kahden ihmisen kasvoila eivät sinänsä valehtele, joten jotain taikaa siinä täytyy olla. 

Vasta nyt olen alkanut oikeasti miettiä tätä asiaa. Ystäväni kerran tokaisi minulle, sen kummemmin miettimättä näin: "Odotappas kunnes rakastut. Sitten kaikki näyttää erilaiselta." Jäin miettimään noita sanoja ja silloin tajusin, että en usko sellaiseen.

Olen myös pohtinut sellaista, onko tämä paljon puhuttu rakastuminen heikkoutta vai vahvuutta. Heikkoutta, että tapaa ihmisen jota ilman ei halua elää, vai vahvuutta tavatessaan ihmisen jota ei päästä enää pois? -AP 

Mä olen kyllä ollut todella palavasti ihastunut muutamankin kerran, mutta rakkautta en ole koskaan kokenut. En usko että ainakaan mun kohdalla rakkaus tulee koskaan tapahtuamaan. Kai se muilla ihmisillä on todellista, mun elämässäni vaan ei. N28

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä sitten ihmiset mielestäsi puhuvat puhuessaan rakkaudesta?

Ihmiset ovat orjia aivoissaan kiertäville kemikaaleille, jotka ohjaavat käytöstä. Biologinen vietti lisääntyä sitoo kaksi eläintä yhteen ainakin hetkeksi. Kirjasta luin. Kaikki muu on ihmisen keksimää. He puhuvat kaiketi asioista, joita kokevat olevan olemassa, kun ovat noiden aineiden vaikutuksen alaisena. Siis yhtä fiktiota, kuin minkä tahansa huumausaineen aiheuttamat hallusinaatiot. -AP

Mikä niistä kemikaaleista tekee feikin? Onko pointtisi siis, että tunteet ovat täysin fyysisiä, ja täten rakkaus jonain ylimaallisena asiana on se, johon et usko? Koskeeko tämä kaikkia tunteita vai pelkästään rakkautta?

Kemikaalit eivät ole feikkejä, mutta niiden vaikutuksien luoma illuusio on verrattavissa huumausaineiden tuottamiin hallusinaatioihin. Käsittelen pelkkää rakkautta tällaisena asiana, sillä oma kokemukseni siitä on jäänyt heikoksi. -AP

Tämä on itseasiassa tosi mielenkiintoinen puheenaihe. Luin kerran artikkelin rakastumisesta, mitä kehossa tapahtuu tuolloin ja kuinka erilailla ihmiset voivat rakastumisen kokea. On olemassa ihmisiä jotka rakastuvat vaikka viiden minuutin välein ja toisia, jotka eivät rakastu koko elämänsä aikana.

Olin todella epäileväinen koko rakkauden suhteen, kunnes se yllättäen osui omalle kohdalle...

Enää en epäile rakkauden voimaa  <3

Aloittajalla on siis vaikeuksia luottaa toisiin ihmisiin. Tämä tietysti voi olla este sille että et ikinä pysty rakastumaan. Rakastumisen tunne tietysti on subjektiivinen. Tutkimusten mukaan kuitenkin rakastumisen kiihkeimmässä alkuvaiheessa oksitosiinia alkaa erittymään rakastumisen kohteen ollessa läsnä ja tämän ollessa poissa määrä laskee, mikä saa aikaan vieroitusoireita ja masennusta.

Kenties et tätä ikinä koe.

Kerroit kuitenkin tuntevasi kateutta siitä, mitä ajattelet muiden saavan kokea mutta itse jäät ulkopuolelle. Minä taas en ole tuntenut tuollaista kateutta, joten voisinko samalla logiikalla suhtautua skeptisesti kateuteen tunteena? On tietenkin vaikea ymmärtää tunnetta, jota ei ole koskaan itse kokenut. Ei se kuitenkaan poista tuollaisen tunteen olemassaoloa. 

Se alun hormonihyöky kestää kai keskimäärin pari vuotta, sen jälkeen rakastuneisuus joko katoaa tai muuttuu rakkaudeksi. Ja rakkaus muuttaa muotoaan vuosien myötä, välillä se on enemmän läsnä, välillä taustalla.

Minulle se tuntuu lämpimältä, varmalta, turvalliselta, lohduttavalta, voimaannuttavalta...ja koska se on niin sisimmässä, välillä myös raatelevan tuskalliselta, täällä lähinnä puolison sairauden vuoksi - avuttomuuden tunne satuttaa, kun tahtoisi toiselle parasta mahdollista, tai edes hyvää elämää, mutta se ei ole omissa käsissä. Sama juttu nuoren kanssa; on hämmentävää tietää, että on olemassa ihminen, jonka eteen tekisit mitä tahansa.

Uskon rakkauden muuttavan pysyvästi tai ainakin pitkäaikaisesti jotakin pääkopassa, ehkä jotakin välittäjäaineissa, ehkä uusia reittejä aivosolujen välille. Kemia herättää tunteita tai laimentaa niitä, siksihän mielialalääkitys ja empatogeenit toimivat.

Aloittajalla on siis vaikeuksia luottaa toisiin ihmisiin. Tämä tietysti voi olla este sille että et ikinä pysty rakastumaan. Rakastumisen tunne tietysti on subjektiivinen. Tutkimusten mukaan kuitenkin rakastumisen kiihkeimmässä alkuvaiheessa oksitosiinia alkaa erittymään rakastumisen kohteen ollessa läsnä ja tämän ollessa poissa määrä laskee, mikä saa aikaan vieroitusoireita ja masennusta.

Kenties et tätä ikinä koe.