Kun teet palveluksen, odotatko vastapalvelusta?

En odota.

Vaihtelee tilanteen mukaan.

Voin auttaa toista enkä odota vastapalvelusta.

Muutamassa kohdassa olen toista mieltä:

- tarjoan mielelläni, mutta lopetan, jos toinen ei koskaan tarjoa (näen toisen hyväksikäyttäjänä) 

- ostan lahjoja, mutta ihmettelen, jos minua ei ikinä muisteta mitenkään

Riippuu ketä autan. Omalta suvulta ja perheelta en odota, mutta vieraammilta saatan odottaakin, jos olen nähnyt aikaa ja vaivaani heidän eteen.

En odota vastapalveluksia, mutta aika usein apua tulee kysyttyä samoilta henkilöiltä, joille sitä antaakin, eli lähimmiltä ihmisiltä.

Tavallaan lasken plussia ja miinuksia mielessäni, mutta sillä tavalla että haluan aina antaa enemmän kuin saan, koska en halua olla kenellekään kiitollisuudenvelassa. Teen mielelläni palveluksia, mutta en tee niitä loputtomiin, jos osoittautuu että toinen ei ole niiden arvoinen.

En odota automaattisesti, mutta toki toivon, että pyytäessä/tarvittaessa saan apua.

Enpä erityisemmin - kyllä se eletty elämä tilit tasaa.

Jos olen sillä päällä, niin voin auttaa ihan puhtaasta auttamisen ilosta. Tuntemattomilta en pyydä vastapalvelusta, mutta tuttuja auttaessani voin auttaa tiettyyn pisteeseen asti. Voin kantaa roskat roskiin, lainata vähän rahaa jos tulee oikein akuutti tilanne, voin tiskata, imuroida tai tuoda jotain kaupasta. Mutta jos tarvitsen itse jotain tämänkaltaista vastapalvelusta, eikä henkilöä oikein tahdo saada tekemään hyvä jos edes sen vertaa mitä itse olen tehnyt niin kyllä se auttamisen ilo pikkuhiljaa loppuu ja katoaa kokonaan. En minä mikään piika ole, vaikka ilmasseksi auttaisinkin.

En odota vastapalveluksia, mutta pakko myöntää että itse tulee autettua itselle läheisiä ihmisiä ja sukulaisia.