Miten muuttaa yleisolemustaan, ääntään ja temperamenttiaan erilaiseksi?

Haluaisin siis muuttua niin paljon, ettei mua enää suunnilleen tunnistaisi samaksi ihmiseksi kuin ennen. Vihaan itseäni ja haluaisin olla enemmän mm. ihastukseni kohteen kaltainen ja/tai sellainen, josta hän pitäisi. Tunnen itseni ihan teiniksi taas monen vuoden jälkeen, mutta haluaisin ihan oikeasti tehdä itselleni radikaaleja muutoksia parempaan.

1. Ole oma itsesi ja 2. opi rakastamaan itseäsi. Nyt yrität lähteä ratkomaan ongelmaasi väärästä päästä. Se ei ole kestävä tie.

Sulla vaikuttais olevan mielenterveydessä jotain perustavalla tavalla epävakaata.

Suosittelisin, että suhtautuisit tähän pitkäntähtäinen itsesi hoito-ja kehitysprojektina, jolloin vähitellen muuttuisit paemmalsi ja viisaammaksi ihmiseksi. Pikamuutokset ovat feikkiä ja johtaisivat vain siihen,e ttä olisit itse onneton ja jos joku parisuhde syntyisikin se perustuisi valheelle ja olisi tuomittu epnnistumaan.

Muutos onnistuu varmimmin silloin, kun itse todella haluat sitä. Viestiesi perusteella kuulostaa siltä, että haluat muuttua lähinnä miellyttääksesi ihastustasi ja näyttääksesi muille ihmisille, etkä siksi, että itse olisit motivoitunut muuttumaan. Ehkä sinun olisi parempi keskittyä ensisijaisesti itsetuntosi kohentamiseen, varsinkin, kun sinulla on takana suhde ilmeisen lyttäävän ja myrkyllisen ihmisen kanssa.

Mietin tässä, että kömpelöä motoriikkaa saa paremmaksi liikunnalla ja varsinkin tanssilla. Olen siis ihan normaali ihminen, mutta luonnostani tosi kömpelö, vaikka olenkin hoikka ja pitkäraajainen. Siis suunnilleen kaadun omiin jalkoihini tai saatan (selvinpäin) kävellä horjahdellen ja usein lyön varpaani johonkin kävellessäni.

Ääneen voisi auttaa lauluharjoitukset ja laulaminen, niin se ääni tulisi jotenkin pehmeämmin ja kontrolloidummin. Nykyään jopa puhun jotenkin hassun kuuloisesti ja käytän typeriä sanavalintoja, sillä olen chattaillyt niin paljon jo vuosikaudet. Saatan käyttää jtn nettislangilyhenteitä puheessani jne. Ja siis olen ihastunut tosi fiksuun ja älykkääseen itseäni vanhempaan naiseen. Hän pitää mua varmaankin totaalisena idioottina. :/

Pitäisi varmaan alkaa lukea romaaneja, joissa olisi käytetty todella huoliteltua kieltä, miin se olisi hyvä vastapaino sille chattikielelle ja ehkä huomaamattani alkaisin käyttää joitain erikoisempiakin ja vanhahtavampiakin sanoja. Nuorempana olin jotenkin fiksumpi, mutta olen iän myötä taantunut teinin tasolle. :/

Tosin ärsyttävää, kun noissakin se vaikutus heikkenee heti, kun harjoittelu taukoaa...

Ja kun saat tämän ihmisen suhteeseen kanssasi jatkaisit teatteria lopun ikääsi? Sounds like a plan!

Hakeudu mieluummin terapiaan.

A) Toisen ihmisen mieleiseksi ei kannata muuttua

B) Äänen kannattaa antaa tulla luonnollisesti sillä muutoin rasitat elimiäsi ja kärsit ongelmista tulevaisuudessa. Voit kuitenkin opetella avaamaan ääntä enemmän luonnolliseen suuntaan.

C) Temperamenttia voit yrittää koulia ja jalostaa mutta tiedäthän että osa siitä on niin synnynnäistä ettet voi sille mitään. Lue aiheesta kaikki mitä käsiisi saat ja pääset eteen päin. Kannattaa kuitenkin siinäkin ottaa huomioon omat toiveesi eikä jonkun muun toiveita.

D) Joskus tuntuu pahalle ettei saa sitä jonka haluaa mutta usein käy niin että ko henkilöstä paljastuu myöhemmin sellaista että olet kiitollinen ettet häntä saanutkaan.

Tuli mieleen eräs henkilö kun luin uudelleen aloituksesi.

Ensinnäkin: mene terapiaan. Sinulla on pahoja ongelmia. Mutta tuo kömpelyys ym fyysinen ongelmaisuus: oletko koskaan ajatellut, että hyvä kunto ja ahkera treenaus näkyvät ihmisessä? Jos olemus on kuin keitettyä makaronia se toki jämäköityy ja oma henkinenkin vointi ja itsevarmuus lisääntyvät urheilun myötä.

Ei hän ala pitää sinusta, vaikka tekisit mitä temppuja. Hän ei vain pidä sinusta sillä tapaa kuin sinä pidät hänestä.

Kuules nyt ap. Terapeuttisi ei tule ikinä ihastumaan sinuun jo ihan siksi että on luultavasti hetero. Etkö voisi viimeinkin tajuta että kärsit voimakkaasta transferenssistä ja sun kannattaisi kertoa sille terapeutillesi miten on käynyt siitä näkökulmasta että kuinka pääsette asiasta eteenpäin. Niin että voit joku päivä kohdistaa nuo heränneet tunteesi johonkin rakentavampaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Muutos onnistuu varmimmin silloin, kun itse todella haluat sitä. Viestiesi perusteella kuulostaa siltä, että haluat muuttua lähinnä miellyttääksesi ihastustasi ja näyttääksesi muille ihmisille, etkä siksi, että itse olisit motivoitunut muuttumaan. Ehkä sinun olisi parempi keskittyä ensisijaisesti itsetuntosi kohentamiseen, varsinkin, kun sinulla on takana suhde ilmeisen lyttäävän ja myrkyllisen ihmisen kanssa.

Kieltämättä se pääasiallinen motivaation lähteeni on sen ihanan ihastukseni kohteen miellyttäminen. Mä vain tulen niin huippuonnelliseksi siitä, kun jo näen hänet vaikka vilaukselta. En ole addiktoitunut mihinkään muuhun kuin siihen tunteeseen, jonka hän mussa herättää. Hän on niin upea ja inspiroiva sekä kaunis. Voisin vain ihastella häntä 24/7. Hän on mun mielestäni aivan täydellisen ihastuttava ja söpö. Siksi tekisin kaikkeni, että saisin olla hänen lähellään ja että hänkin tykkäisi musta.

Ja kieltämättä exäni rusensi itsetuntoni aivan täysin ja tekee sitä edelleen aina, kun näen häntä tiettyihin velvollisuuksiin liittyen. Siis hän edelleen saattaa vaikka 15 minuutin aikana solvata/nimitellä mua kolme-neljä kertaa ja tönäistä tai retuuttaa käsivarresta tai uhata mua nyrkki pystyssä. Hän on oikeastaan aikamäärään nähden vieläkin pahempi kuin avioliitossa. Itse olen kuin uskollinen koira isäntäänsä kohtaan hänet nähdessäni. Siis olen siisti, tyylikäs, iloinen ja tervehdin jne., mutta yleensä hän ei edes katso päin tai vastaa tervehdykseeni. Mutta sitä haukkumista ja julmaa fyysistä kohtelua kyllä häneltä saa yllinkyllin. :/

Oon miettinyt, että osittain se mun ihastuminen siihen uuteen ihmiseen perustuikin juuri siihen, miten erilainen hän on ex-mieheeni verrattuna...jo toki sukupuolensakin perusteella. Mutta se ihastukseni kohde on tosi lempeä ja kiltti sekä sensitiivinen tunteiden osalta. Ja ok, hän on huippukaunis ja -älykäs. Mutta niin ihanalla tavalla erilainen...täysin vastakohta exälleni.

T. Ap

Lue Kaari Utrion ja Kristiina Vuoren kirjoja. Ota vähän osviittaa niistä uroista.

Ala käymään salilla, lenkillä ja oluella, rakentele vanhemmillesi uusi terassi jos sali ei nappaa.

Vai oletko nainen?

Ai olet nainen. No onko se toinen edes lesbo/bi?

Älä ap jaksa jankuttaa tuota. Lue ne edelliset ketjut äläkä jankkaa samaa asiaa sadassa ketjussa. Noi muuten eivät ole muutettavissa. Kaiva se oma aito itsesi ensin esiin ja lakkaa kiertämästä itseäsi mutkalle muita miellyttääksesi. Mikä  pers.härö sulla on diagnosoituna, epävakaako? Hiukan kuulostaa siltä.

Vierailija kirjoitti:

Ai olet nainen. No onko se toinen edes lesbo/bi?

I've got no idea. :/

Vierailija kirjoitti:

Älä ap jaksa jankuttaa tuota. Lue ne edelliset ketjut äläkä jankkaa samaa asiaa sadassa ketjussa. Noi muuten eivät ole muutettavissa. Kaiva se oma aito itsesi ensin esiin ja lakkaa kiertämästä itseäsi mutkalle muita miellyttääksesi. Mikä  pers.härö sulla on diagnosoituna, epävakaako? Hiukan kuulostaa siltä.

Ei oo mitään härsperöö diagnosoituna. Olen vain ihan h-vetin ihastunut. Niin ihastunut, etten ole koskaan aiemmin elämässäni kokenut vastaavaan. Siis tämä on voimakkaampaa kuin mikään "ensirakkaus" tai sitten tää itse asiassa onkin se "oikea" ensirakkauteni, sillä en ole koskaan aiemmin rakastunut naiseen. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Lue Kaari Utrion ja Kristiina Vuoren kirjoja. Ota vähän osviittaa niistä uroista.

Ala käymään salilla, lenkillä ja oluella, rakentele vanhemmillesi uusi terassi jos sali ei nappaa.

Vai oletko nainen?

Hyvä idea sinänsä, tosin olen nainen, enkä edes tiedä, miten nuo perinteiset sukupuoliroolit muuntautuvat mahdolliseen lesbosuhteeseen. Mutta haluaisin olla hänelle se, joka hoitaa nuo raskaat velvollisuudet pois tieltä ja joka on vahva ja pystyvä. Ja joka pitäisi huolen, että hänellä on kaikki hyvin. Hän saisi olla mun kaunis prinsessani.

Ap koita nyt tajuta että sä olet ole valmis mihinkään uuteen ihmissuhteeseen ennen kuin sä olet toipunut edellisestä. Sä et edes tunne itseäsi joten tekisit vaan samat virheet uudelleen. Sä et ole oppinut yhtään mitään siitä mitä sulle on täällä ihmiset vastailleet vaikka sun pitäis oikeasti miettiä niitä juttuja koska niihin tulet törmäämään jatkossakin. Ihmiset eivät pidä mielistelijöistä, jollainen sä olet. Sussa ei ole mitään omaa eikä  aitoa eikä  mikään parisuhde tule onnistumaan koska sä olet liian ripustautuva ja rajaton sellaiseen. Sun pitää ensin voimaantua ja oppia olemaan yksin. Ennen sitä ei ole toivoa mistään vaan junnaat paikallasi, minkä huomaa sun postauksista. Koita nyt tajuta ettei sun tehtävä ole muuttua jotta joku susta pitäisi. Sillä ei ole merkitystä. Sun pitää löytää oma itsesi. Muuttuminen jonkun ulkopuolisen takia on kuin hölmöläisen peiton pidentämistä, ei auta mitään eikä varsinkaan sua. Mene jo eteenpäin ja lakkaa kaivamasta itsellesi syvempää kuoppaa vaikka siellä kuopassa varmasti on sun mielestäs tuttua ja turvallista koska siellä sä olet oleskellut vuosia. Sinä et vaan uskalla mennä eteenpäin ja keksit vaan tekosyitä velloaksesi tuossa todellisuuspakoisessa ihastuksessasi joka ei koskaan todeksi muutu. Luovuttaminen sattuu mutta se on askel eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ap jaksa jankuttaa tuota. Lue ne edelliset ketjut äläkä jankkaa samaa asiaa sadassa ketjussa. Noi muuten eivät ole muutettavissa. Kaiva se oma aito itsesi ensin esiin ja lakkaa kiertämästä itseäsi mutkalle muita miellyttääksesi. Mikä  pers.härö sulla on diagnosoituna, epävakaako? Hiukan kuulostaa siltä.

Ei oo mitään härsperöö diagnosoituna. Olen vain ihan h-vetin ihastunut. Niin ihastunut, etten ole koskaan aiemmin elämässäni kokenut vastaavaan. Siis tämä on voimakkaampaa kuin mikään "ensirakkaus" tai sitten tää itse asiassa onkin se "oikea" ensirakkauteni, sillä en ole koskaan aiemmin rakastunut naiseen. T. Ap

Tuo  ei ole normaalia vaan pakkomielteistä ja keskenkasvuista. Koita nyt jo herätä tähän päivään.

Olet ap se täällä kirjoitellut joka eli aivan käsittämättömän karmeassa parisuhteessa, etkö olekin? Niin sairaassa että vaatii jonkun häiriön että sellaista suostuu ylipäänsä sietämään. Ja nyt kun olet päässyt edellisestä sairaasta suhteesta eroon, kehittelet tällaista pakkomielteistä kuviota. Niin kuin täällä on jo sanottu, sun täytyy nyt ottaa aikalisä ja hoitaa pääsi kuntoon ennen kuin pystyt millään lailla normaaliin parisuhteeseen. Kerro sille terapeutillesi rehellisesti että olet tuskaisen ihastunut häneen ja yhdessä mietitte miten niitä tunteita voi käsitellä ja mistä ne johtuu jne. Oikeasti, tuonei ole mikään vuosisadan rakkaustarina vaan transferenssia! Sun tehtävä tällä hetkellä ei ole muuttaa itseäsi kenenkään niele mukaiseksi niin kuin yritit sairaassa parisuhteessasi, vaan tehtäväsi on ensin löytää itsesi ja on persoonasi ja voimasi. Muuten koko loppuelämäsi on tuota samaa hulluutta.