Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni alkoi seurustelemaan ja muuttui
surullinenenkeli
29.04.2017 |
Olen pitänyt muutaman vuoden yhtä ystäväni kanssa todella tiiviisti, asuimme jopa naapureina. Olimme parhaat kaverit. Itse aloin seurustelemaan vuosi sitten, ja esittelin heti oman poikaystäväni hänelle ja vietimme aikaa samoissa porukoissa. Meille syntyi mukava ja laaja ystäväpiiri, mutta vähitellen ystäväni vain katosi siitä ja lopetti yhteyden pidon miehen takia?
N. 4 kk sitten ystäväni tutustui Tinderiin. Sieltä hän löysi välittömästi jonkun kundin jonka kanssa alkoi tiivis suhde. Nyt ystävästäni ei ole 4 kuukauteen kuulunut mitään. Olen laitellut hänelle viestiä ja kysellyt kuulumisia ja hän vastaa todella huonosti, vain muutamalla sanalla passiivisesti. Myöskään muu kaveripiiri ei ole kuullut hänestä mitään ja on kauttani ihmetelly missä hän on jne. Olen pyytänyt häntä kahville ja normi juttuihin joita ennen teimme, hän ei osallistu. Ennen hän oli sosiaalinen, hauska ja piti oikeesti kaikkiin yhteyttä ja näimme viikoittain monta kertaa. Sen verran hän sanoi, että on jäänyt pitkälle sairaslomalle työstään seurustelun alettua kun koki työn liian raskaaksi. Olen kysellyt jos toisi miehensä näytille, mutta jotenkin hän muuttuu agressiiviseksi kaikesta utelusta ja kuulumisien kyselystä.
Eniten minua huolestuttaa se, että onko tämä uusi mies jotenkin manipuloiva ja onko kaikki siinä kunnossa? En ole nähnyt häntä, enkä tiedä hänestä mitään!
Myöskin ystäväi aikaisemmat miessuhteet ovat olleet manipuloivia ja hän on joutunut hyväksikäytön uhriksi.
Olen todella huolissani, enkä oikein tiedä mitä teen? Päästänkö vain irti?
Kommentit (8)
surullinenenkeli kirjoitti:
Olen todella huolissani, enkä oikein tiedä mitä teen? Päästänkö vain irti?
Et voi tehdä mitään jos ystäväsi ei halua kertoa. Itse ehkä kyselisin mitä hänelle kuuluu ja miten pitkään sairaloma kestää jaksaako hän jo paremmin mutta en puhuisi uudesta miehestä jos hän ei siitä halua puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palailee takaisin mestoille, kun menee huonosti sen miehen kanssa. Mieti sitten, otatko avosylin vastaan vai mitä teet? Toisaalta niin metsä vastaa kun sinne huudetaan..
Ehkä hän ei enää tarvitse sinua, kun hänellä on nyt ihan oma elämä.
Voi olla, että ystävälläsi on kaikki hyvin, mutta jätän tähän oman tarinani...
Mulle kävi erään miehen tavattuani noin. Ei ollut aikaa pitää yhteyttä kavereihin, koska elämä oli yhtä hullunmyllyä, vuorokausirytmi sekaisin, pää sekaisin = kuvioissa huumeita ja laittomuuksia. Olin jopa irtisanoutua työpaikaltani, koska työ tuntui vievän kaikki voimat ja normaalista elämästä ei tullut mitään. Tosiasiassa työ oli ainoa asia, joka piti minut kiinni elämässä, mutta mies manipuloi minua uskomaan, että työ vie minulta niin fyysisen kuin mielenterveydenkin. Jostakin syystä en millään nähnyt, että huumeet, unenpuute ja sekava elämä ne väsyttivät minut, ei työ.
Onneksi pitkähkön sairasloman jälkeen menin takaisin töihin, vaikka poikaystävä oli saanut minut vakuuttuneeksi, että ei kannattaisi. Työpaikalla näki normaalia elämää, normaaleja ihmisiä, se pakotti olemaan hereillä tavallisiin kellonaikoihin ja olemaan selvinpäin. Se selvitti pääni ja ymmärsin, että olin menossa vauhdilla kohti pohjaa enkä ollut ollut aikoihin lainkaan oma itseni. Toinen tärkeä linkki elämään oli eräs ystävä, joka "radiohiljaisuudesta" huolimatta otti aina yhteyttä ja kysyi, mitä kuuluu, vaikken vastannut hänelle oikeastaan koskaan.
Älä jätä ystävääsi ainakaan kokonaan. Kysy vaikka joskus, mitä kuuluu. Jonakin päivänä hän saattaa haluta apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että ystävälläsi on kaikki hyvin, mutta jätän tähän oman tarinani...
Mulle kävi erään miehen tavattuani noin. Ei ollut aikaa pitää yhteyttä kavereihin, koska elämä oli yhtä hullunmyllyä, vuorokausirytmi sekaisin, pää sekaisin = kuvioissa huumeita ja laittomuuksia. Olin jopa irtisanoutua työpaikaltani, koska työ tuntui vievän kaikki voimat ja normaalista elämästä ei tullut mitään. Tosiasiassa työ oli ainoa asia, joka piti minut kiinni elämässä, mutta mies manipuloi minua uskomaan, että työ vie minulta niin fyysisen kuin mielenterveydenkin. Jostakin syystä en millään nähnyt, että huumeet, unenpuute ja sekava elämä ne väsyttivät minut, ei työ.
Onneksi pitkähkön sairasloman jälkeen menin takaisin töihin, vaikka poikaystävä oli saanut minut vakuuttuneeksi, että ei kannattaisi. Työpaikalla näki normaalia elämää, normaaleja ihmisiä, se pakotti olemaan hereillä tavallisiin kellonaikoihin ja olemaan selvinpäin. Se selvitti pääni ja ymmärsin, että olin menossa vauhdilla kohti pohjaa enkä ollut ollut aikoihin lainkaan oma itseni. Toinen tärkeä linkki elämään oli eräs ystävä, joka "radiohiljaisuudesta" huolimatta otti aina yhteyttä ja kysyi, mitä kuuluu, vaikken vastannut hänelle oikeastaan koskaan.
Älä jätä ystävääsi ainakaan kokonaan. Kysy vaikka joskus, mitä kuuluu. Jonakin päivänä hän saattaa haluta apua.
Tämä sun stoori on suoraan kuin mun ajatuksista ja sitä mitä pelkään. Toivotaan ettei tämmöistä kuitenkaan! Kiitos sulle stoorin jakamisesta! Jatkan siis välillä kuulumisten kyselyä, tiedän että olen ainut hänen läheinen, nyt tietty miehen lisäksi. Hänellä ei ole vanhempia tai muitakaan sukulaisia jotka hänestä huolehtisi.
Vierailija kirjoitti:
Ap ja kaverinsa on 15v, Eikös ?
24 ja 28! Ja hassuahan tämä on, että elämässä palaa välillä takaisin samoihin tilanteisiin kuin teininä. Sellaista se elämä on kun tulee eroja ja muuta. Ehkä sitten kolmekymppisnä on läksyjä jo oppinut.
Jännämies ja huumeet vie monen naisen helvettiin. Kilttimies itkee kotona ja katsoo ikkunasta ulos.