Äidin väkivaltainen käytös

http://www.vauva.fi/artikkeli/sina/vanhemmuus/aitiys-voi-laukaista-nais…

Väkivaltaa on liian rajuin ottein pukeminen, taluttaminen, kantaminen. Selvähän se. Huutaminen, syyttäminen ("miks pitää aina vitkutella?", nimittely, uhkailu ("no jää sitten tänne / ei sitten mennä / sitten et saa..."), väheksyntä ("no ei se ollut noin vakavaa, ihan suotta huudat"), manipulointi ("äidistä tuntuu X jos et tee tai teet Y"). Ei kaikille yhtä selvä, mutta jos mietitte niin tottakai. Tavaroiden heittäminen, ovien paiskominen, hyökkäävä tai uhkaava käytös (nopeat, vihaiset eleet ja ilmeet). Kyllä. Mököttäminen (et vastaa sen aikaa kun kiehut raivossasi), eristäminen ("nyt omiin huoneisiin"), tunteiden kieltäminen ("nyt en kuuntele yhtään vinkunaa täällä kaupassa!"). Plus tietysti kaikki ruumiillinen kajoaminen jonka tarkoituksena on tuottaa kipua.

Artikkelin mukaan kannattaa hakea apua heti kun huomaa toimineensa väärin.

EN VÄHÄTTELE LAPSIIN KOHDISTUVAA VÄKIVALTAA ENKÄ HENKISEN VÄKIVALLAN VAIKUTUKSIA.

Mutta kuka yli 3-vuotiaan vanhempi ei _joskus_ päästä suustaan syyttävää lausetta tai paiskannut turhautuneena rukkasia mattoon tai ollut vastaamatta lapsen kysymysystulvaan sen hetken että verenpaine laskee tai sorru johonkin muuhun vastaavaan? Kuka ei ole joskus toiminut lasta kohtaan väärin? Varmasti heitäkin on, ja hyvä niin, mutta veikkaan että ovat aika marginaalissa, ja onko kaikki muut väkivaltaisia ja apua vailla? Kannatan ehdottomasti vanhempien ja erityisesti äitien väkivaltaisuuden tabun murtamista ja riittävää avun saamista, mutta mistä tunnistaa mikä on vahingollista ja syy hakea apua ja mikä epätäydellistä mutta turvallista peruselämää huonoine päivineen?