Lue keskustelun säännöt.
Menetin tärkeän ystävän omien vaikeuksien ja ongelmien takia
28.04.2017 |
Minulla oli ihana ystävä. Nimenomaan oli, ei ole enää. Hän oli kaikkea sitä mitä ystävä parhaimmillaan on; lämmin, välittävä, hauska, tasavertainen ja lojaali. Meille kummallekin tapahtui lapsuudessa tismalleen samaan aikaan jotain kammottavaa (emme tunteneet toisiamme silloin) ja luullakseni juuri nämä tapahtumat kasvattivat meistä sellaisia ihmisiä mitä tänä päivänä olemme.
Näin jälkeenpäin ajatellen minä varmaan sairastuin yhdessä vaiheessa henkisesti ja olin todella ahdistunut - ja sitä kautta masentavaa / apeaa seuraa. Olin myös todella vihainen kokemistani asioista, toisin kuin ystäväni joka jollain tapaa onnistui hyväksymään karmivat tapahtumat ja jatkamaan elämäänsä.
Tavallaan varmaan ajoin ystäväni pois omalla ahdistuksellani. Olin taatusti epämiellyttävää seuraa tuolloin. Nyt pitkän terapian jälkeen näen selkeämmin ja ymmärrän, että ystävä etäännytti minut syystä. Enkä ole hänelle vihainen, vain surullinen.
Tänä päivänä voin paremmin ja koen olevani eheytynyt, antanut anteeksi menneisyyden kauhuille. Ystäväni vain on edelleen etäinen. Ei halua juuri tavata, yhteyttä pidetään löyhästi. Ikävä on iso, kaipaan häntä kovasti. En tiedä voimmeko ikinä enää olla ystäviä kuten aikoinaan.
Viisaita sanoja kellään? <3
Kommentit (4)
Voi olla, että ystävyytenne vielä syvenee mutta se tapahtuu, jos on tapahtuakseen. Voi myös olla, että ystäväsi kokee tilanteen hieman kiusalliseksi, kun on kerran sinusta "päästänyt irti." Hänelle oli varmasti rakasta sinun kautta jumittautua näihin vanhoihin traagisiin asioihin, jos itse oli ne omalta osaltaa käsitellyt ja päässyt niistä yli. Entä jos ystävyytenne olikin sidottu lähinnä näiden traumojen ympärille, eikä teillä olekaan hirveästi muuta yhteistä? Itse varmaan juttelisin ystävälle niitä näitä ja tekisin selväksi, että nämä traumat ovat historiaa, enkä niitä toisi enää osaksi ystävyyttä. Jos ystävä haluaa lähentyä, niin ehkä pallo on ns. hänellä. En kuitenkaan painostavalla tavalla yrittäisi lämmitellä välejä uudestaan. Jos toinen haluaa olla enää etäisesti kaveri, niin hyväksy se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu että minulla oli sama ongelma osittain syynä eroon. Olin ahdistunut ja masentunut enkä jaksanut hoitaa suhdetta.
Lukioikäisenä myös meinasin menettää ainoan läheisen ystäväni mielialaongelmien takia, kun takerruin liikaa. Onneksi niin ei käynyt.
Voisitko kertoa ystävällesi nuo asiat, että ymmärrät ystävän etääntymisen ja olet käsitellyt ongelmiasi? Kun kerran olette kuitenkin vielä yhteydessä. Välit eivät tietenkään välttämättä palaudu ennalleen, mutta ainakin voisitte käydä läpi asian.
Ehkä voisit kirjoittaa hänelle kaikesta?
Miten ystävyyttä pystyisi elvyttämään..?