6v päättää aina mitä syödään tai on mieluummin nälässä

Alistu, nöyrry, ja toivo että lapsi tulee itse järkiinsä ennen teini-ikää eikä pomotus ainakaan pahene.

Et sä enää mitään mahda. Se on saanu susta jo yliotteen...

Yksinkertaisesti sanot että tänään on perunoita ja jauhelihapihvejä + salaattia, muuta ei saa. Sitten lapsi on syömättä, ei se siihen kuole. Pahinta mitä voit tehdä, on antaa periksi jossain vaiheessa.

Sillä sen saa loppumaan, että sinä päätät. Jollei vartissa ole lautanen tyhjä, seuraavan kerran saa syötävää, kun on seuraava ruoka-/välipala-aika. Tässä välissä ei mitään eikä mitään vanukkaita ja muroja seuraavalla syömisellä.

Varmasti loppuu parissa viikossa.

Sitten on nälässä. 

Veikkaisin, ettei viikkoa kauemmin mene, kun syö jotain muuta kuin mainitsemiasi tuotteita. Jos on terve ja tuolla ruokavaliolla tod. näk. pulska, niin ihan huoletta voi olla ilman ruokaa muutamat päivät. 

Raikasta kraanavettä saatavilla tietysit kupista koko ajan. 

Jätä ruokkimatta, kyllä ne perusruoat alkaa maistua, kun on tarpeeksi nälkä.

Mä ottaisin koko perheelle kasvisruokakuurin, jonka aikana jääkaapista ei nakkeja ja vanukasta löydy. Kyllä se maistuu, kun vaihtoehtoja ei ole ja nälkä iskee.

Mun äitini  ja vanha viisas 7 lapsen äiti eli mummini sanoi mulle, kun sain ekan lapsen, että kyllä lapsi syö, kun sillä nälkä on. Pois pöydästä, jos ruoka ei kelpaa.

Sillä lailla minut on kasvatettu, että ruokapöydässä ei temppuilla eikä määräillä. Vanhemmat tienaa ruokarahat, ja päättää miten ne käytetään, ei lapsi. Maistaa pitää. Tilalle ei tule muuta. Niin kasvatin omatkin lapseni, eikä ikinä ole ollut että tätä en syö. Ei tulisi meillä mitään, jos kaikki ilmoittaisivat, että mulle omaa murkinaa.

En ymmärrä nykyajan vanhempia, kun kaupassa kuulee pikkulasten kanssa keskusteluja, että mitä haluaisit tänään syödä ja sitten aletaan riidellä, että "ei äiti nyt jaksaisi" "Mut kun MÄ haluun!" ja alistuneesti "No tehdään sitten". Pilalle passattuja pikkuhitlereitä kasvatetaan niin. Ei viisveellä ole mitään tajua terveellisestä ruokavaliosta tai rahavaroista.

Minä olen kysynyt toisinaan vasta yli 10 veeltä, että olisiko jotain toivetta päivän ruuaksi tai heittänyt kaksi vaihtoehtoa, josta saa valita tyyliin "makaronilaatikkoa vai lihapullia". Sekin lähtee siitä, että oma pää ei oikein keksi, mitä tekisi ruuaksi, niin toiveita saa esittää.

Jos se kersas temppuilee, niin ruoka on se mikä lautaselle laitetaan, ja jos ei kelpaa, pois heti pöydästä. Ruoka lautaselle jääkaappiin. Illalla tarjotaan sitä samaa ruokaa lautaselta ja ei se sun herranterttusi siitä säry, jos parkuu tai peräti karjuu "MÄ HALUUN NAKKEJA" ja sä sanot napakasti että "EI TULE vaan täällä syödään sitä MITÄ PÖYDÄSSÄ ON". Anna huutaa ja vie huoneeseensa rauhoittumaan. Sanot että tulee sitten syömään kun nälkä on, ruoka odottaa jääkaapissa ja muuta ei tule. 

Tuota linjaa kun vetää jonkun aikaa, loppuu se temppuilu. Auktoriteettia, nainen!

terv. neljän lapsen äiti.

Se loppuu sillä, että et anna pomottaa. Se ei mee rikki jos on nälässä. Meillä oli ihan samanlainen lapsi, oli syömättä jos ei ollut just sitä mitä halusi ja sitten kinusi niitä muroja yms. kun tulikin nälkä. Kerroin, että tilaisuus oli syödä ja saa luvan odottaa seuraavaan ruokailuun kuten muutkin.

Aika tahtojen taistoa se oli, mutta kun aikuiset sinnikkäästi jatkoi tätä että jos ei syönyt niin sitten oli nälkä ja ruokapöydässä muistutti, että jos et syö tätä niin muuta ei tule ja lopulta lapsi alkoi syödä vaikka marisikin, kun muisti ettei ole kivaa mennä esim. harrastukseen nälkäisenä tai viikonloppuna aamupalan jälkeen olla nälkäisenä viiteen iltapäivällä. Jos oltais murruttu itse, että eihän sitä voi nälässä pitää ja tehdään jotain mistä se tykkää tai annetaan se ylimääräinen välipala niin ihan varmasti temppuilis edelleen nyt 9-vuotiaana.

Joo tuttu juttu, naapurilla on teini, joka on aina ollut tuollainen. Nykyään tekee itse ruokansa ja muut syö mitä huvittaa (yleensä ei mitään). Hän ei syö kastikkeita, ei perunaa, ei makkaraa, ei kalaa, ei vihanneksia, ei keittoja, eikä mitään, missä ruoka-aineet ovat sekaisin. Koulussa ei syö myöskään mitään.

Olen sivusta katsellut tuollaista temppuilua. Uuden puolisoni lapsi on todella nirso ruuan suhteen ja rupesi jo ärsyttämään kun mikään ei kelpaa ja pikkuneidin pitäisi saada määrätä mitä syödään. Ehei, ei onnistu. Nyt on sitten linja että jos ei kelpaa niin sopii poistua pöydästä, ja muuta ei tipu. Ei, vaikka kuinka huudetaan ja märistään. Olkoot sitten nälässä. Ja kummasti on ruvennut tulemaan tuloksia, kyllä se lapsi syö mitä eteen laitetaan kun on oikeasti nälkä.

Useimpiin lapsiin pätee tuo, mitä yllä sanotaan. Kunhan lapselle ei anneta muuta kuin mitä on tarjolla eikä mitään ylimääräisiä välipaloja tai herkkuja anneta, hän kyllä vähitellen rupeaa nälän pakottamana syömään monipuolisemmin.

Sitten on pieni ryhmä lapsia, joilla tämä ei toimi. Heillä on yleensä taustalla jokin aistiyliherkkyys tai vastaava. Nämä lapset ovat usein lievästi (tai pahemmin) alipainoisia, koska he eivät ihan oikeasti syö heidän mielestään pahalta tuntuvaa ruokaa, vaikka yrittäisi mitä. Söisitkö itse hiekkapaperia, jos mitään muuta ei olisi tarjolla? Aistiyliherkällä lapsella jokin ruoka saattaa tuntua samalta kuin hiekkapaperi sinun suussasi. Näiden lasten kanssa ei auta oikein muu kuin koostaa mahdollisimman terveellinen ja monipuolinen ruoka niistä aineksista, joita lapsi suostuu syömään (yllätys, yllätys, ne eivät yleensä ole mitään herkkuja, vaan tyypillisesti tällainen lapsi sanoo ei kiitos lähes kaikille herkuillekin). Useimmiten ruuat menevät tällaiselle lapselle paremmin alas, kun eri aineksia ei sekoita eikä niitä upota mihinkään kastikkeeseen.

Omista lapsistani yksi kuului tähän jälkimmäiseen ryhmään eikä hänen kanssaan auttanut ruokavalion laajentamiseen mikään muu kuin aika.

Höpöhöpö, tuollaiset aistiyliherkkyydet on ihan keksittyjä juttuja. Miten niitä ei ollut 60- ja 70-luvulla ollenkaan? Jos olisit tuollaista soopaa siihen aikaan esittänyt, niin selkääsi olisit saanut.

mun lapsi on entinen nirso. Nyt viisi vuotiaana syö ihan kaiken mitä lautaselle pistää. Ihan keskustelemalla selvittiin. Selitin ja selitin kuinka tärkeää mikäkin ruoka-aine on ihmiselle, miten sydän voi paremmin ja aivot saa hyvää energiaa. Mitä missäkin ruoka-aineessa on superterveellistä ja miten se vaikuttaa. Syömme vähän lihaa, mutta silloin kun syödään niin ollaan käyty keskustelua siitä kuinka tärkeää on syödä myös ns. huonoa lihaa (halpoja ruhonosia, sisäelimiä jne), sillä eläin pitää käyttää hyödyksi kokonaan, jotta ei kuollut "turhaa". Samasta syystä ruokaa ei heitetä roskiin.

Pienikin ymmärtää paljon kun vaan jaksaa perustella ja selittää. Kannattaa otta lapsi muutenkin mukaan ruoanlaittoon ja antaa kokeilla ja soveltaa reseptejä. Meillä on mm. tehty parsakaaliporkkanapizzaa luovuuden hetkinä.

Vierailija kirjoitti:

Useimpiin lapsiin pätee tuo, mitä yllä sanotaan. Kunhan lapselle ei anneta muuta kuin mitä on tarjolla eikä mitään ylimääräisiä välipaloja tai herkkuja anneta, hän kyllä vähitellen rupeaa nälän pakottamana syömään monipuolisemmin.

Sitten on pieni ryhmä lapsia, joilla tämä ei toimi. Heillä on yleensä taustalla jokin aistiyliherkkyys tai vastaava. Nämä lapset ovat usein lievästi (tai pahemmin) alipainoisia, koska he eivät ihan oikeasti syö heidän mielestään pahalta tuntuvaa ruokaa, vaikka yrittäisi mitä. Söisitkö itse hiekkapaperia, jos mitään muuta ei olisi tarjolla? Aistiyliherkällä lapsella jokin ruoka saattaa tuntua samalta kuin hiekkapaperi sinun suussasi. Näiden lasten kanssa ei auta oikein muu kuin koostaa mahdollisimman terveellinen ja monipuolinen ruoka niistä aineksista, joita lapsi suostuu syömään (yllätys, yllätys, ne eivät yleensä ole mitään herkkuja, vaan tyypillisesti tällainen lapsi sanoo ei kiitos lähes kaikille herkuillekin). Useimmiten ruuat menevät tällaiselle lapselle paremmin alas, kun eri aineksia ei sekoita eikä niitä upota mihinkään kastikkeeseen.

Omista lapsistani yksi kuului tähän jälkimmäiseen ryhmään eikä hänen kanssaan auttanut ruokavalion laajentamiseen mikään muu kuin aika.

Hei pliis...

Jätät kuukaudeksi aivan kaikki einekset kauppaan. Et siis osta mitään edes aikuisille. Kaikki vanukkaat yms on täysiä turhakkeita enkä  tajua miksi niitä syötetään muksuille.

Tee ruoka alusta asti itse, välipalaksi vaan porkkanaa tms ja karkkipäivä hyllylle myös vähintään kuukaudeksi. Kyllä se on aikuinen joka määrää eikä  pikkuhitler. Kyllä se syö kun nälkä on tarpeeks kova.

Et anna lapsen määräillä, sillä se ongelma ratkeaa. Kyllä se lapsi sitten lopulta alkaa syödä kun on tarpeeksi nälkä. Lapsi ei myöskään kuole, vaikka olisikin jonkin aikaa syömättä. Välissä et anna välipaloja.

Ne vanukkaat ja murot pois, vaihda kiisseliin, miel. itsetehtyyn, ja puuroon. Jos sulla 6v pomottaa jo nyt noin, mitäs luulet, kuinka on asia kymmenen vuoden päästä? Sulla pyyhitään märkää lattiaa tai persettä teinin toimesta. Niin se vaan tulee käymään, jos et nyt lopeta tuota touhua.

Vierailija kirjoitti:

Et anna lapsen määräillä, sillä se ongelma ratkeaa. Kyllä se lapsi sitten lopulta alkaa syödä kun on tarpeeksi nälkä. Lapsi ei myöskään kuole, vaikka olisikin jonkin aikaa syömättä. Välissä et anna välipaloja.

Useimpiin lapsiin tämä pätee. Sitten on niitä lapsia, joista neuvolalääkärikin sanoo - siinä vaiheessa kun lapsi painaa yli 20 % vähemmän kuin mitä hänen neuvolan käyrien mukaan sen pituisena pitäisi - että lapsen pitää antaa syödä mitä tahansa hän suostuu syömään.

sano lapselle että vain homot syö nakkeja, loppuu se huuto siihen