Lue keskustelun säännöt.
Rakkaani ei välitä minusta -- haluaisin vain kuolla :(
27.04.2017 |
Olen aivan varma, ettei hän välitä minusta. Hän oli viimeksi hänet nähdessäni niin etäinen ja neutraali. En jaksaisi enää elää, sillä tuntuu aivan toivottomalta. En tiedä, mitä mä voisin tehdä, jotta voittaisin hänen sydämensä. Enkä mä uskalla kysyä suoraankaan, sillä pelkään hänen mahdollista vastaustaan. Olin aivan totaalisen rikki sen tilanteen jälkeen. Hän oli niin kaunis ja söpö ja hänen silmänsä niin lumoavat. Mutta se rakkaus taitaa olla todellakin vain yksipuolista. Ärsyttää, kun pitää yrittää jaksaa elellä perhesyiden vuoksi. Muuten elämälläni ei kyllä olisi mitään väliä.
Kommentit (12)
Miksi pyydätte rakkautta ihmiseltä joka ei ole arvoisenne. Yritä päästä yli siitä "rakkaudesta". Tämmöisestä ei seuraa mitään hyvää.
Maailma on täynnä uusia mahdollisuuksia. On täysin virheellistä kuvitella, että se yksi ihminen olisi se ainut "oikea".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta se itsesäälissä rypeminen, ryhdistäydy ja kanna vastuusi äitinä. Lapsillesi olet maailman tärkein ihminen. Millään muulla ei ole väliä. miehiä tulee ja menee.
EiAinutOikea kirjoitti:
Miksi pyydätte rakkautta ihmiseltä joka ei ole arvoisenne. Yritä päästä yli siitä "rakkaudesta". Tämmöisestä ei seuraa mitään hyvää.
Maailma on täynnä uusia mahdollisuuksia. On täysin virheellistä kuvitella, että se yksi ihminen olisi se ainut "oikea".
Hän oli joskus aikaisemmin todella kiltti ja lempeä minua kohtaan, joten ihastuin häneen. Luulin, että hän hyväksyisi minut ja pitäisi minusta, mutta olin väärässä. Miten mä voisin päästä yli siitä rakastumisesta?
Vierailija kirjoitti:
Ja ikää oli?
35+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat 19 -vuotiaalta tekstisi perusteella. Kasva aikuiseksi . Sinulla on lapsiakin.
Taasko tämä sama naiseen rakastumis-case?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat 19 -vuotiaalta tekstisi perusteella. Kasva aikuiseksi . Sinulla on lapsiakin.
Millä tavalla ikäseni sitten kirjoittaisi? Olen todella kokematon ihmissuhteissa ja seksuaalisestikin. Ja olen hullaantunut siihen ihmiseen kuin hormonihuuruinen teini-ikäinen, myönnän sen kieltämättä itsekin. Haluaisin vain kietoa käteni hänen ympärilleen hellästi, katsella maailman kauneimpia silmiä ja suudella häntä lempeästi ja pitkään. En ole koskaan eläissäni aiemmin ollut näin rakastunut keneenkään ja se mun ikäväni raastaa mut aivan vereslihalle henkisesti. Olen aivan rikki...palasina. tuntuu niin pahalta, etten vain kohta enää jaksa. Ikävöin häntä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se itsesäälissä rypeminen, ryhdistäydy ja kanna vastuusi äitinä. Lapsillesi olet maailman tärkein ihminen. Millään muulla ei ole väliä. miehiä tulee ja menee.[/quote]
Terapeutteja tulee ja menee (tässä tapauksessa naispuolisia).
Terapiassa käydään hyvästä syystä, ainakin tämä ap.
Terapeuttiin ei ole tarkoitus rakastua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä...en...vain...pysty...unohtamaan...mitään...niin...kaunista. <3 :'(
Ihastuminen ja rakastuminen on vain aivokemiaa, ei yhtään mitään muuta. Sen tarkoitus on vain saada ihmiset lisääntymään, kaikki muu on ihan höpö höpöä. Teitä ei ole maagisesti tarkoitettu yhteen. Jossain vaiheessa se menee kyllä ohi, odota vain. Kukaan ei ole itsarin arvoinen, ei kukaan.
Olen 38-vuotias nainen enkä usko että kukaan mun ihastuksista on ikinä ollut kiinnostunut. Olen silti ihan tyytyväinen elämääni nykyään ja aina olen selvinnyt mun ihastumisista. Ne menee aina ohi, mikään ei ole pysyvää. Nyt vähän asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Sulla on vain kevätkiima, niin kuin monella muullakin.
Jos vain exäni olisi fiksumpi ja vastuullisempi ja jos hänellä olisi joku asiallinen puoliso, niin siinäkin tapauksessa olisin vapaa menemään pois tästä maailmasta. Mutta lapset joutuisivat väkivaltaiselle ja lyhytpinnaiselle exälleni, jos kuolisin. Lasten takia pitää elellä tässä maailmassa. Miksi mä en saa kokea enää rakkautta? :'(