Täytän syksyllä 44 vuotta ja haaveilen vauvasta

Premenopaussia.

Luonto yrittää houkutella lisääntymään, ennen kuin viimeinenkin munasolu on käytetty.

Toisaalta hormonitoiminta alkaa jo pikkuhiljaa muuttua ja mieli tehdä luopumistyötä lisääntymisiän alkaessa jäädä taakse. Tulee ajatuksia, että tässäkö tämä nyt oli, elämän biologinen tarkoitus täytetty. Eikö enää saa haistella ihanaa vauvantuoksua.

Onneksi meille ihmisnaaraille on elämässä roolia ja tehtävää hedelmällisen iän jälkeenkin. Jo niiden saatujen lastenkin omille jaloilleen saattamiseen saa käyttää sekä henkisiä että aineellisia resursseja pitkälle myöhäiskeski-ikään saakka.

Myöhäinen vauvakuume menee ohi. Itse huokaisin hartaasti, ettei omani tuottanut hedelmää. Olisi rankkaa aloittaa sama ruljanssi alusta, kun kuopus täyttää 16. Elämällä on tarjota vielä paljon muutakin kuin vaipanvaihtoa ja potalle opettamista, puhumattakaan päivähoitorallista...

Ei ole NIIN harvinaista tuossa iässä vielä saada vauvaa. Miksi ei jos haluaa.

Hormonien joutsenlaulu ennen sammumista. Hakulisen versio. Ignooraa, ellet halua vielä 20 vuoden kakkua.

Toivottavasti onnistuu :)