Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Riitojen ilmaantuminen suhteeseen - normaalia vai varoitusmerkki?
24.04.2017 |
Kolmekymppinen nainen täällä miettii. Muutamat aiemmat parisuhteeni ovat olleet alusta saakka tavalla tai toisella tuhoon tuomittuja, ja myös riitaisia. Nyt seurustelen kolmatta vuotta, ja suhteen kaksi ensimmäistä vuotta olivat täysin vapaat riidoista. Emme ikinä tapelleet, sillä syytä ei ollut.
Viimeisen 6-12 kuukauden aikana riitoja on alkanut ilmetä. Ne koskevat useimmiten periaatteellisia kysymyksiä, sellaisia, joiden kohdalla elämänarvomme eroavat toisistaan. Useimmissa asioissa olemme samoilla linjoilla, mutta emme kaikissa.
Riidat ovat sellaisia, että kyllä tulee huudettua ja nimiteltyä toista mm. tyhmäksi. No, harvemmin miehen puolelta, enemmän minun... Mieskin kyllä huutaa. Hän ottaa riidat paljon raskaammin kuin minä, koska kestää riitelyä huonosti. Minua ei hetkauta niin kovasti, että esim. itkisin jälkeenpäin.
Minäkin kuitenkin koen riitelyn todella kuluttavaksi, vaikka sitä tapahtuukin harvoin (kerran kuukaudessa tai parissa). Tämä oli ensimmäinen suhteeni jossa ei muutamaan vuoteen riidelty mistään, ja ajattelin pitkään että tällainen on hyvä parisuhde. Mutta nyt mekin sitten riitelemme ajoittain. Onko se normaalia, käykö kaikille näin? Vai meneekö tämäkin suhde lopulta pieleen :( Kauhea, surullinen ajatus... Ja kauheaa ja surullista on sekin, millainen olo on riidan aikana ja sen loputtua, sellainen että jotain on rikki...
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin miten ja mistä riitelette.
Meillä molemmilla on vahvat mielipiteet, ja riitoja tulee mm. politiikasta. Kuulostaa typerältä, mutta oikeasti näin on. Huutamiseksi menee, ja lieviksi loukkauksiksi ("olet tyhmä kun et ymmärrä minun kantaani"). Yhteiselomme on muuten sujuvaa ja osaamme hoitaa esim. kodinhoidon ilman riitoja vaikka näkisimmekin asiat joskus eri tavalla. Molemmille nuo isommat periaatekysymykset ovat punainen vaate. Niistäkin olemme sentään useimmista samaa mieltä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin miten ja mistä riitelette.
Meillä molemmilla on vahvat mielipiteet, ja riitoja tulee mm. politiikasta. Kuulostaa typerältä, mutta oikeasti näin on. Huutamiseksi menee, ja lieviksi loukkauksiksi ("olet tyhmä kun et ymmärrä minun kantaani"). Yhteiselomme on muuten sujuvaa ja osaamme hoitaa esim. kodinhoidon ilman riitoja vaikka näkisimmekin asiat joskus eri tavalla. Molemmille nuo isommat periaatekysymykset ovat punainen vaate. Niistäkin olemme sentään useimmista samaa mieltä.
Ap
Ihan alkuun opettelisin keskustelemaan eriävistä mielipiteistä riitelemättä. Ja oikeasti kuuntelemaan kumppania.
Etsi netistä neuvoja rakentavaan riitelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin miten ja mistä riitelette.
Meillä molemmilla on vahvat mielipiteet, ja riitoja tulee mm. politiikasta. Kuulostaa typerältä, mutta oikeasti näin on. Huutamiseksi menee, ja lieviksi loukkauksiksi ("olet tyhmä kun et ymmärrä minun kantaani"). Yhteiselomme on muuten sujuvaa ja osaamme hoitaa esim. kodinhoidon ilman riitoja vaikka näkisimmekin asiat joskus eri tavalla. Molemmille nuo isommat periaatekysymykset ovat punainen vaate. Niistäkin olemme sentään useimmista samaa mieltä.
Ap
Ihan alkuun opettelisin keskustelemaan eriävistä mielipiteistä riitelemättä. Ja oikeasti kuuntelemaan kumppania.
Etsi netistä neuvoja rakentavaan riitelyyn.
Voi kun se auttaisikin, mutta kun hermot menevät, ei joskus luettu riitelyopas auta kyllä mitään... Me siis osaamme ilman muuta käsitellä arkipäivän pikku erimielisyyksiä ilman mitään tappelua, eli ei tilanne ole mahdoton. Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun riidan aihe tuntuu molemmista todella tärkeältä ja sellaiselta, jonka suhteen ei voi tehdä kompromisseja (tai "agree to disagree")
Ap
Teidän suhteessa on menossa muutosvaihe. Nyt katsotaan miten siedätte ristiriitoja ja siirtyykö suhteenne jatkotasolle. Rakastumisvaihehan kestää 2-3 vuotta. Vasta sen jälkeen selviää kestääkö suhde pidemmälle.
Riidat kertovat siitä, että suhteessa ollaan aidosti läsnä. Ei vältellä toista. On törkeää, että riidat selvitetään tunteiden laannuttua. Sitä kautta opitaan tuntemaan toista paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa tulee jossain vaiheessa riitoja. Ihmettelen kummasti, jos joku niiltä välttyy. Voisin jopa sanoa, että suhteessa on jotain vialla, jos ei koskaan tule tappelua mistään. Tai sitten oot löytänyt prinssin, ken tietää. Meillä riideltiin ensin ihme mustasukkasuuskohtauksista, sen jälkeen rahasta. Ehkä juurikin kerran kuussa/kahdessa tulee esille joku "oikea" riidan aihe, joten jos rahan takia ei tapeltais viikoittain, niin onnellisempia oltais. Entisessä suhteessani ei ollut edes sanaharkkaa, kiukuttelua tai mykkäkoulua. Opiskelin toisella paikkakunnalla, joten viikonloput meni "hoitaessa ikävää pois". Muuten oli hyvä suhde, mutta kolmannen kerran kun petti ja itki takaisin, en enää jaksanut.. Eli omat kokemukset; *Riitelyä, mutta onnellisuutta, syvyyttä ja avoimuutta.* Tai *Ei mitään riitelyä, mutta mies oli pettäjä*
Nythän te vasta testaatte, ootteko oikeasti toinen toisillenne. Yleensä kolmas vuosi ratkaisee paljon. Arki sujuu, mutta miten henkinen liikkumavara, puolin ja toisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap, riidat ovat vain merkki siitä, että uskallatte olla omana itsenänne suhteessa. Jos ei ole kahdella ihmisellä erimielisyyksiä, niin lähes aina toinen osapuoli alistuu ja pitkän päälle alistuntut lähtee tai jätetään.
Omassa tuttavapiirissä on parinkymmenen vuoden "onnellisia" riidattomia liittoja päättynyt juuri siihen riidattomuuteen.
Meillä huudetaan ja sitten sovitaan ja liitto kestänyt kohta 50 v.
Olisiko tosiaan niin että tämä on normaali muutosvaihe suhteessa... Kuten kerroin niin aiemmissa suhteissani riitoja on ollut alusta saakka, mutta meillä kesti muutaman vuoden ennen ensimmäistäkään oikeaa riitaa. Pieni hylätyksi tulemisen pelko minussa on, omia tunteitani miestä kohtaan en epäile. Oma kokemukseni vaan on että riidat lopulta johtavat toteamukseen, ettei suhde toimi.
Mitä tuohon henkiseen liikkumavaraan tulee, niin mielestäni olemme hämmästyttävän samanmielisiä ihmisiä, mutta myös kannustavia niissä eriävissäkin asioissa. Meillä on muutama erimielisyys, joista on muodostunut kestoaihe riidoille, mutta todellakin vain muutama. Minä olen melko periksiantamaton ihminen niissä asioissa jotka merkitsevät minulle paljon, ja on kyllä hyvä että mies on samanlainen. Muuten minä jyräisin...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin miten ja mistä riitelette.
Meillä molemmilla on vahvat mielipiteet, ja riitoja tulee mm. politiikasta. Kuulostaa typerältä, mutta oikeasti näin on. Huutamiseksi menee, ja lieviksi loukkauksiksi ("olet tyhmä kun et ymmärrä minun kantaani"). Yhteiselomme on muuten sujuvaa ja osaamme hoitaa esim. kodinhoidon ilman riitoja vaikka näkisimmekin asiat joskus eri tavalla. Molemmille nuo isommat periaatekysymykset ovat punainen vaate. Niistäkin olemme sentään useimmista samaa mieltä.
Ap
Ihan alkuun opettelisin keskustelemaan eriävistä mielipiteistä riitelemättä. Ja oikeasti kuuntelemaan kumppania.
Etsi netistä neuvoja rakentavaan riitelyyn.
Voi kun se auttaisikin, mutta kun hermot menevät, ei joskus luettu riitelyopas auta kyllä mitään... Me siis osaamme ilman muuta käsitellä arkipäivän pikku erimielisyyksiä ilman mitään tappelua, eli ei tilanne ole mahdoton. Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun riidan aihe tuntuu molemmista todella tärkeältä ja sellaiselta, jonka suhteen ei voi tehdä kompromisseja (tai "agree to disagree")
Ap
No ei se siihen riitelyyn kaadu, vaan tähän haluttomuuteen kehittyä. Kun mä nyt vaan oon tämmönen.
Taidatte tosin olla aika nuoria. Joustaminen ja nöyrtyminen puolin ja toisin on pitkässä suhteessa tarpeen. 17 vuoden parisuhteessa on pitänyt katsoa joskus aika syvällekin peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin miten ja mistä riitelette.
Meillä molemmilla on vahvat mielipiteet, ja riitoja tulee mm. politiikasta. Kuulostaa typerältä, mutta oikeasti näin on. Huutamiseksi menee, ja lieviksi loukkauksiksi ("olet tyhmä kun et ymmärrä minun kantaani"). Yhteiselomme on muuten sujuvaa ja osaamme hoitaa esim. kodinhoidon ilman riitoja vaikka näkisimmekin asiat joskus eri tavalla. Molemmille nuo isommat periaatekysymykset ovat punainen vaate. Niistäkin olemme sentään useimmista samaa mieltä.
Ap
Ihan alkuun opettelisin keskustelemaan eriävistä mielipiteistä riitelemättä. Ja oikeasti kuuntelemaan kumppania.
Etsi netistä neuvoja rakentavaan riitelyyn.
Voi kun se auttaisikin, mutta kun hermot menevät, ei joskus luettu riitelyopas auta kyllä mitään... Me siis osaamme ilman muuta käsitellä arkipäivän pikku erimielisyyksiä ilman mitään tappelua, eli ei tilanne ole mahdoton. Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun riidan aihe tuntuu molemmista todella tärkeältä ja sellaiselta, jonka suhteen ei voi tehdä kompromisseja (tai "agree to disagree")
Ap
No ei se siihen riitelyyn kaadu, vaan tähän haluttomuuteen kehittyä. Kun mä nyt vaan oon tämmönen.
Taidatte tosin olla aika nuoria. Joustaminen ja nöyrtyminen puolin ja toisin on pitkässä suhteessa tarpeen. 17 vuoden parisuhteessa on pitänyt katsoa joskus aika syvällekin peiliin.
En tarkoittanut etten / ettemme haluaisi kehittyä, vaan että on vaikeaa riidellä oikein silloin, kun asia on molemmille niin tärkeä että taipuminen ja kompromissit ovat melkein mahdottomia. Voisimmehan todeta, että olemme eri mieltä ja lakata keskustelemasta, mutta joskus aihe nousee uudestaan esiin kuitenkin. Muissa tapauksissa osaamme käsitellä rakentavalla tavalla erimielisyytemme.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On inhimillistä epäonnistua, enkä siis tarkoita suhteen epäonnistumista vaan sitä, että sanotaan pahasti tai kiivastutaan liikaa. Ei parisuhde siihen lopu. Jos loppuisi niin mikään suhde ei kestäisi. Siltikin aina voi yrittää kehittyä ja oppia virheistä. Muista, että asiat riitelevät, eivät ihmiset!
Minusta riippuu hyvin pitkästi siitä mistä riitelee ja miten. Se että toista nimittee on todella huono merkki ja en ainakaan itse ikinä sietäisi että joku haukkuu minua vain sen takia että minulla on eriävä mielipide.
Toisekseen jos riitelette mielipide asioista niin niistä voi lopulta kasvaa se mörkö joka tappaa suhteen "koska ei nähdä asiaa samalla tavalla niin ei sovita yhteen" ja varsinkin tämä saattaa tapahtua jos ette osaa hoitaa asiaa rakentavasti. Itse tämmöisessä tilanteessa vaan sopisin että aina kun nämä aiheet ilmenee niin molemmat lopettaa heti ja vaihtaa aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teidän suhteessa on menossa muutosvaihe. Nyt katsotaan miten siedätte ristiriitoja ja siirtyykö suhteenne jatkotasolle. Rakastumisvaihehan kestää 2-3 vuotta. Vasta sen jälkeen selviää kestääkö suhde pidemmälle.
Riidat kertovat siitä, että suhteessa ollaan aidosti läsnä. Ei vältellä toista. On törkeää, että riidat selvitetään tunteiden laannuttua. Sitä kautta opitaan tuntemaan toista paremmin.
No me emme sitten ole olleet läsnä kuuteentoista vuoteen. Ollaan omituinen pari...vissiin.
Onko kysymys siis mielipideasiasta? Vai elämänarvoista, jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämään?
Valotatko asiaa. Esim. minulla ja miehelläni on täysin eri puoluekanta, mutta me kunnioitamme toistemme mielipiteitä. JOS taas toisen on pakko toistuvasti julistaa omaa mielipidettään ainoaksi oikeaksi ja lytätä toisen mielipide täysin, ollaan menossa metsään ja lujaa.
Ja varsinkin toisen haukkuminen tyhmäksi, siksi että toinen on eri mieltä, on TODELLAKIN yksi varmimmin parisuhdetta hajottava tekijä.
Trine kirjoitti:
Onko kysymys siis mielipideasiasta? Vai elämänarvoista, jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämään?
Valotatko asiaa. Esim. minulla ja miehelläni on täysin eri puoluekanta, mutta me kunnioitamme toistemme mielipiteitä. JOS taas toisen on pakko toistuvasti julistaa omaa mielipidettään ainoaksi oikeaksi ja lytätä toisen mielipide täysin, ollaan menossa metsään ja lujaa.
Ja varsinkin toisen haukkuminen tyhmäksi, siksi että toinen on eri mieltä, on TODELLAKIN yksi varmimmin parisuhdetta hajottava tekijä.
Mielipideasiasta, ei elämänarvoista. En halua kertoa tarkemmin aihetta, sillä onhan siitä tullut ystävillekin puhuttua enkä suurin surminkaan halua tulla tunnistetuksi, mutta kyse voisi olla vaikka puoluekannasta. Luulen etten itse kiihtyisi niin paljon, jos mieheni osaisi keskustella asiasta "koko yhteiskunnan mittakaavassa" eikä vain omasta navastaan katsoen, sillä minulle se on se kaikkein suurin turhautumisen aihe. Olen sen hänelle kertonutkin, mutta jotenkin emme vain näiden asioiden suhteen kykene asialliseen keskusteluun, vaikka muulloin kykenemmekin.
Olen ehdottanut myös sitä, että välttelisimme aihetta totaalisesti, kun keskustelusta ei tule mitään, mutta ei sekään ole auttanut.
Tiedostan myös, ettei ongelma ole vain joku yksittäinen mielipideasia, vaan se kertoo siitä, että riittävän vahvan erimielisyyden ilmaantuessa ainakaan minä en pysty estämään riidan puhkeamista. Minulla oli ja on se iso pelko, että tämä on lopun alkua, mutta kai te vastaajat olette oikeassa siinä, että nyt se vasta todella nähdään kestääkö suhde vai ei. Pelottavaa tämä on, sillä luulin pitkään ettei meille välttämättä tulisi isoja riitoja ollenkaan, saati jostain kestoaiheista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin miten ja mistä riitelette.
Meillä molemmilla on vahvat mielipiteet, ja riitoja tulee mm. politiikasta. Kuulostaa typerältä, mutta oikeasti näin on. Huutamiseksi menee, ja lieviksi loukkauksiksi ("olet tyhmä kun et ymmärrä minun kantaani"). Yhteiselomme on muuten sujuvaa ja osaamme hoitaa esim. kodinhoidon ilman riitoja vaikka näkisimmekin asiat joskus eri tavalla. Molemmille nuo isommat periaatekysymykset ovat punainen vaate. Niistäkin olemme sentään useimmista samaa mieltä.
Ap
Kuulostaa kyllä suhteen kannalta vaaralliselta että riidat koskee esim. politiikkaa. Hyväksyttekö sen että toinen on erimieltä asioista eikä kaikissa asioissa tarvitse olla toisen kanssa samaa mieltä?
Millaisia riidat ovat?
"RIITELYMALLIT
Avoin ja rakentava
Parisuhteen konfliktitilanteissa olisi hyvä pyrkiä rakentavaan ja avoimeen vuorovaikutukseen. Se tarkoittaa ratkaisuhakuisuutta ilman syyttelyä, omista teoista vastuuta kantaen.
Aktiivinen ja repivä
Suhteessa aktiivisesti hyökkäävä riitelijä pyrkii ristiriidassa irrottautumaan kumppanistaan sanallisesti. Tällöin ongelmaa itsessään ei ratkaista, vaan siihen haetaan ratkaisua hylkäämisen tunteen kautta. Tällainen repivä riitely aiheuttaa tuskaa ja vaikeuttaa asioiden korjaamista.
Passiivinen ja repivä
Toisen passiivinen ja repivä riitelytapa näkyy parisuhteessa laiminlyövänä käytöksenä. Se on täyttä välinpitämättömyyttä kumppania kohtaan tekemättä kuitenkaan lopullista siirtoa eli ottamatta suhteesta lopullista eroa. Välinpitämättömyys aiheuttaa merkittävää stressiä parisuhteen toiselle osapuolelle."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu täysin miten ja mistä riitelette.
Meillä molemmilla on vahvat mielipiteet, ja riitoja tulee mm. politiikasta. Kuulostaa typerältä, mutta oikeasti näin on. Huutamiseksi menee, ja lieviksi loukkauksiksi ("olet tyhmä kun et ymmärrä minun kantaani"). Yhteiselomme on muuten sujuvaa ja osaamme hoitaa esim. kodinhoidon ilman riitoja vaikka näkisimmekin asiat joskus eri tavalla. Molemmille nuo isommat periaatekysymykset ovat punainen vaate. Niistäkin olemme sentään useimmista samaa mieltä.
Ap
Kuulostaa kyllä suhteen kannalta vaaralliselta että riidat koskee esim. politiikkaa. Hyväksyttekö sen että toinen on erimieltä asioista eikä kaikissa asioissa tarvitse olla toisen kanssa samaa mieltä?
Ainakin minä periaatteessa tietenkin hyväksyn. Jos politiikasta puhutaan, niin kaikkihan me tavoittelemme mahdollisimman hyvää yhteiskuntaa, vai se eroaa, millä tavalla uskomme siihen pääsevämme. En tiedä miten onnistuimme olemaan suhteessa useamman vuoden ilman yhteenottoja. En siis loppujen lopuksi tiedäkään, onko tämä jotain suhteen testausta vai mitä...
Ap
Alue: Aihe vapaa
Riippuu täysin miten ja mistä riitelette.