Valtava morkkis kaikesta elämäni aikana tekemästäni pahasta
Kerrotaan nyt aluksi, että olen kolmekymppinen ja nämä morkkisajatukset ovat tosissaan puskeneet päälle vasta hiljattain. Olin vuosikausia koulukiusattu johon en ole saanut terapiaa. On myös epävakaan diagnoosia.
Olen ollut nuorempana aika ilkeä ihminen kun olen sille päälle sattunut. Olen helposti "kostanut" pahaa läheisilleni fyysisesti ja psyykkisesti. Minulla on tästä valtavan huono omatunto. Olen pohjimmiltani aika herkkä ja kannan omantunnontaakkaa asioista jotka eivät merkitsisi monille mitään.
Esim. Minulla on ollut pari lemmikkiä joita olen ruokkinut ja hoitanut niin ettei niiltä ole mitään puuttunut.
Ollessani vihainen olen kuitenkin saattanut harjata lemmikkiä kovakouraisesti ja kissaa ja toista otusta kerran läppäisin sekä suihkutin kissanmintulla. Kun oli oikein paha olla hekumoin ajatuksella tyyliin heittää lemmikki seinään, mutta tosiasiassa en voisi koskaan tehdä niin.
Saatan myös olla verbaalisesti aika julma. Pyydän tätä anteeksi jälkikäteen. Tämän takia olen nykyään aika yksinäinenkin kun tiedostan etten ole läheisilleni turvallinen. Enkä lapsia varmaan tee kun pelkään että mitä jos sekoan.
Mietin, että miten saan rauhan itseni kanssa että voin jatkaa elämääni enkä vello kaikessa morkkismuisteluissa. Olen puhunut näistä asioista rehellisesti sekä läheisteni että kriisityöntekijän kanssa, mutta se ei auta. Pidän itseäni pahana ihmisenä enkä osaa antaa anteeksi. Olen aika armoton eikä ulospääsyä näy.
Kommentit (13)
Minulla ahdistuneisuushäiriö ja patoutunut aggressio aiheutti pakkoajatuksia ja -oireita. Terapia auttoi minua suunnattomasti. En varmaan olisi uskaltanut lapsia hankkia siinä tilassa, missä olin. Sijoita itseesi ja tulevaisuutesi, etsi apua. Ei sinun tarvitse luopua normaalista elämästä ihmissuhteineen. Tie voi olla pitkä, mutta apua voi oikeasti saada.
Jokainen mokaa joskus. Ei siinä mitään. Pitää päästää irti ja koittaa jatkossa olla parempi ihminen. Tsemppiä sinne!
Sinun tulisi saada purkaa ns negatiivisia tunteita jossain turvallisessa paikassa (terapia?) ja työstää ja käsitellä asioita ihan kunnolla.
Tässä on karma. Vaikket koskaan olisi jäänyt kiinni mistään tai kaikki olisi annettu anteeksi, tiedät itse mitä teit.
Tsemppiä. Yritä antaa itsellesi anteeksi. Kukaan ei hyödy ylenpalttisesta pahasta olosta. Ota opiksi ja ole parempi itsesi jo tänään. Kyllä se siitä.
Voimia AP! Jos olet saanut epävakaan diagnoosin aikoinaan, se myös kertoo (itsesi vaikutuspiirin ulkoisestakin) menneisyydestä paljon: usein siihen liittyy lapsuus- tai nuoruusajan rikkinäisiä ihmissuhteita ja muutenkin dramaattista ja tuhoisaa elämänhistoriaa. Siis geneettinen alttius yhdistettynä laukaiseviin tekijöihin. Lohdutukseksi on kuitenkin sanottava, että oireet yleensä lievittyvät 30-> v. Eli, vaikka olet törttöillyt elämässäsi, tehnyt helvetin pahoja mokia ja huonoja valintoja, nyt on myös mahdollisuus rakentaa uutta ja yhtenäisempää minä-kokemusta. Anteeksianto itselle on tärkeimpiä kehitystehtäviä, ja sitä varten suosittelenkin lämpimästi psykoterapiaa (sinun tapauksessasi kognitiivinen suuntaus on todennäköisesti paras). Usein ajatellaan, että persoonallisuushäiriöitä on vaikea "parantaa", mutta erityisesti epävakauden suhteen hoitomyönteisyyden ollessa kohdillaan, asiat usein lutviutuvat!
Kaikki kääntyy vielä parhain päin. Ole armollinen itseäsi kohtaan, niin saat aivan uuden mahdollisuuden tasapainoiseen elämään!
Otsikon perusteella odotin pahempaa. En mitenkään vähättele tunteitasi tai virheitä tai sitä, etteikö olisi hyvä miettiä noita asioita, etteivät ne toistuisi tulevaisuudessa. Kuten teetkin, sinullahan on noista morkkis ja toimit aktiivisesti kuntouttaaksesi itseäsi.
Eräskin tuttu (oli myös muinoin exäni), mm. hakkasi viinapäissään kadulla sanaharkan päätteeksi toisen osapuolen nenän mäsäksi, en voinut uskoa silmiäni sen nähdessäni. Sekä paljon muuta, henkistä ilkeyttä, älytöntä valehtelua ja etenkin naisten manipulointia. Eikä tosiaankaan vaikuta siltä, että omatunto soimaisi...
Joten mielestäni sinulla on todellakin toivoa. Nyt käyt tämän läpi ja sitten olet kypsempi, viisas ihminen. Sinulla itselläsi on valta määritellä kuka ja millainen olit ja tulet olemaan.
Tekemäsi pahuudet eivät ole suuria vaan sellaisia että niihin syyllistyy kuka tahansa jos itse voi huonosti. Se on vaan ihmisyyttä, emme ole täydellisiä. Ole armollinen itsellesi, hyväksy itsesi vajavaisena. Korosta hyviä piirteitäsi, ajattele miten paljon hyvää sinussa on. Elämän mittaisella matkalla me muutumme kaikki, vanhoina emme ole samanlaisia kuin lapsina. Usko muutokseen, ponnistele päästäksesi irti tuhoavasta itseinhosta. Loppujen lopuksi oma asenteesi on tärkein. Ole kiltti ja rakastava itseäsi kohtaan, älä tuomitseva. Hyvyys toisia kohtaan tulee itsestään jos olet hyvä myös itsellesi.
Jos tuollaisesta tulee morkkis, on kyllä syytäkin hakeutua terapiaan. Ja lasten hankintaa ei kannata jättää väliin siksi, että pelkää harjaavansa lapsen hiukset joskus kovakouraisesti. Uskon, että useimmat vanhemmat joskus syyllistyvät vastaavaan ja paljon pahempaankin. Elämisentaitoa on se, että jaksaa nousta niistä morkkiksistaan ja antaa anteeksi itselleen ja muille, ja uskoa että seuraava päivä on taas parempi.
Ap, ne oikeasti pahat ihmiset tunnistat siitä, että ne käyttävät mm. noita mainitsemiasi virheitäsi hyväkseen. Muistuttavat sua niistä, paheksuvat sua, nostavat itseään.
Aloittaja sanoi purkaneensa pahaa oloa läheisiin fyysisesti ja psyykkisesti. Oletko siis hakannut ja henkisesti pahoinpidellyt läheisiäsi? Että lemmikin harjaaminen on lievemmästä päästä?
Jo se että kadut, osoittaa minusta että haluat sanoutua irti teoistasi. Armo ja anteeksianto on siinä, että meidän pahojen tekojen takia on Jeesus kerran kuollut ristillä. Tämän asian takia voit heittää taakkasi pois ja jatkaa rauhassa elämääsi. Älä enää tee väärin.
Patoutunut viha käyttäytyy juuri noin.