Lue keskustelun säännöt.
Liikun sijaislapsen kanssa, joka taustastaan johtuen ei aina käyttäydy mallikelpoisesti
24.04.2017 |
Toivon, että minuun ja lapseen ei kohdistettaisi murhaavia katseita julkisilla paikoilla.
Parhaani yritän, että tästä lapsesta saadaan rakkautta antava ja sitä vastaanottava ihminen. Sitä työtä auttaisi ystävällinen katse hankalassa tilanteessa tai ihan vain tilanteen huomiotta jättäminen.
Muistakaa, että jokainen ikähaarukaltaan pirtaan sopiva ei ole lapsen äiti eikä huono kasvattaja. En koskaan voisi sanoa lapsen kuullen, että tämä on sijaislapsi ja en ole hänen äitinsä. Eli vaikutelmaksi jää, että olen äiti.
Ja vaikka olisinkin, niin ei muuta asiaa. Näitä palstoja ei pitäisi lukea, koska vaikutelmaksi jää täydellinen suvaitsemattomuus.
Toivon, että tämän lukee sellainenkin, joka valittaa "rääkyvistä kakaroista" ja on valmis manaamaan alimpaan helvettiin heidän vanhempansa (eli minut, joka tämän lapsen kanssa olen)
Kommentit (34)
Jatkan:
Itselleni ei ole sattunut suoranaisa hyökkäyksiä, ilmeilyn ja kuiskuttelun tasolle ovat jääneet.
Sen sijaan miehelleni sattui lapsen kanssa ikävämpi kohtaus, kun parkkipaikalla oleva viisikymppinen mieshenkilö otti asiakseen moittia huonosta isyyden hoitamisesta.
Lapsi sai kohtauksen ja hänet oli vaikea saada autoon turvavöihin. Muistakaa, että toinen vaihtoehto on laitos ja siitä seuraava mahdollinen (ja erittäin todennäköinen) syrjäytyneisyys.
Eipä sijaisperhekään ihmeitä pysty tekemään, mutta yritetään nyt ainakin..
Suvaitsevaisuus sanana on saanut ikävän kaiun erinäisistä syistä, mutta sitä silti uskallan peräänkuuluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
17-vuotias kirjoitti:
Itse ongelmalapsena ja monessa sijaisperheessä olleena voin sanoa vain, että puhu sijaislapsellesi rohkaisevasti, kannusta, kerro että sinulle voi tulla puhumaan koska tahansa. Ne merkitsevät lapselle loppujen lopuksi enemmän kuin ventovieraiden katseet. Ja jos lapsi kysyy jotain niistä ilkeistä katseista, älä syyllistä häntä tai missään nimessä sano, että ne johtuvat hänen käytöksestään, vaan selitä asia mahdollisimman ymmärtäväisesti, sitä tehdessäsi yritä asettua lapsen asemaan.
Kyllä!
Nämä katseet luovat vain ikävän ilmapiirin ja se saattaa heijastua lapseenkin oman varautuneisuuteni kautta. Siksi tämä aloitus.
Tärkeintä ilman muuta on avoimuus. Lapsi ei ole kysynyt katseista eikä välttämättä niitä rekisteröi ja vaikka noteeraisikin, niin saattaa olla vaiti.
Sijaislapsi on ihan väärä termi. Se lapsi ei ole kenenkään sijainen.
Vierailija kirjoitti:
Sijaislapsi on ihan väärä termi. Se lapsi ei ole kenenkään sijainen.
Totta!
Vanhempi on sijaisvanhempi, lapsi on huostaanotettu lapsi. Tai mieluiten vain lapsi.
Käytin tätä sijaislapsi, koska se on niin yleinen termi.
Sijaislapsi tai ei, järkevänä ihmisenä ymmärrät varmasti että lapsesi käytös voi olla hyvin häiritsevää ja epäkunnioittavaa muita ihmisiä kohtaan. Sellaisena se vastaanotetaan kuten muidenkin vastaava käytös koska tausta ei ole tiedossa, eikä kaikkea voi aina saada anteeksi sillä erityislapsi yms. statuksellakaan. Toivottavasti nyt kuitenkin yrität saada tolkkua sen lapsen käytökseen ja opastat miten käyttäydytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
17-vuotias kirjoitti:
Itse ongelmalapsena ja monessa sijaisperheessä olleena voin sanoa vain, että puhu sijaislapsellesi rohkaisevasti, kannusta, kerro että sinulle voi tulla puhumaan koska tahansa. Ne merkitsevät lapselle loppujen lopuksi enemmän kuin ventovieraiden katseet. Ja jos lapsi kysyy jotain niistä ilkeistä katseista, älä syyllistä häntä tai missään nimessä sano, että ne johtuvat hänen käytöksestään, vaan selitä asia mahdollisimman ymmärtäväisesti, sitä tehdessäsi yritä asettua lapsen asemaan.
Kyllä!
Nämä katseet luovat vain ikävän ilmapiirin ja se saattaa heijastua lapseenkin oman varautuneisuuteni kautta. Siksi tämä aloitus.
Tärkeintä ilman muuta on avoimuus. Lapsi ei ole kysynyt katseista eikä välttämättä niitä rekisteröi ja vaikka noteeraisikin, niin saattaa olla vaiti.
Miten sulla on siinä tilanteessa aikaa ehtiä rekisteröidä muiden katseita ja sitten varautua niistä? Ohjaatko lasta ollenkaan?
Miksi ympäristö ei saa osoittaa, että ei hyväksy huonoa käytöstä? Ei huostaanotto tarkoita sitä, että lapsella on oikeus tuhota muiden elämä tai pilata muiden päivä.
Lapsi tulee kuitenkin kasvamaan yhteisössä, jossa on säännöt. Ei hänen kohdallaan voi tehdä poikkeusta siksi, että hän on sijoitettu. Tai sitten tuollaisissa lapsissa pitäisi olla joku merkki, josta muutkin tajuavat, että lapsesta ei ole käyttäytymään kuin muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sijaislapsi tai ei, järkevänä ihmisenä ymmärrät varmasti että lapsesi käytös voi olla hyvin häiritsevää ja epäkunnioittavaa muita ihmisiä kohtaan. Sellaisena se vastaanotetaan kuten muidenkin vastaava käytös koska tausta ei ole tiedossa, eikä kaikkea voi aina saada anteeksi sillä erityislapsi yms. statuksellakaan. Toivottavasti nyt kuitenkin yrität saada tolkkua sen lapsen käytökseen ja opastat miten käyttäydytään.
En ole ap mutta tekemisissä lastensuojelun avohuollon kanssa ja liikun myös ongelmallistenkin lasten kanssa ja lapsilla sellaisia ongelmia ettei niitä noin vain kytkeä voi pois päältä puhumalla.
Voi olla vuosien työ saada asiat kuntoon eikä ne kaikkien kohdalla koskaan muutu.
Ulkopuolisten suhtautuminen joskus on aika pysäyttävää ja eniten ihmettelen itselle tuttujen ihmisten suhtautumista sillä he tietävät mikäy suhde minulla lapsiin on.
Aikuiset voi olla todella julmia eivätkä itse ymmärrä.
Lapset muistaa asiat pitkään.
Koulussakin tulee huolehtia siitä, että huostaanotettu lapsi saa riehua mielensä mukaan. Häntä pitää ymmärtää, hänellä on vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ympäristö ei saa osoittaa, että ei hyväksy huonoa käytöstä? Ei huostaanotto tarkoita sitä, että lapsella on oikeus tuhota muiden elämä tai pilata muiden päivä.
Lapsi tulee kuitenkin kasvamaan yhteisössä, jossa on säännöt. Ei hänen kohdallaan voi tehdä poikkeusta siksi, että hän on sijoitettu. Tai sitten tuollaisissa lapsissa pitäisi olla joku merkki, josta muutkin tajuavat, että lapsesta ei ole käyttäytymään kuin muut.
Joi mutta mitä sinä sitä sijaisäitiä syyllistäen katsot! Parhaansa hän yrittää.
Sijaisäidit tekevät valtavan hienoa työtä, joten älä sinä ala heitä arvotelemaan!
Hei sinä. Olen sellainen valittaja, joka ei voi sietää lasten veemäistä kitinää. Minullakin on kuitenkin empatiakyky ja tilannetajuttomuutta. Kitinä on fyysisesti toki epämiellyttävää, mutta enimmäkseen minua sapettaa vanhemman välinpitämättömyys. Tiedän, että kukaan lapsi ei ole kone, josta voi vetää virran pois. Kaikki ovat joskus tukalassa tilanteessa. Mutta jos sinä reagoit, välität ja yrität... Se kertoo minulle paljon. En ala sinua soimaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä vaikka en ap olekaan eli olisi hyvä ymmärtää, että lapsen käytökseen on joku syy ja lähes aina sen on aiheuttanut aikuinen.
Lapsi ei itse ole syyllinen huostasnottoon kuin yleensä teini-iässä.
Taustalla voi olla pahoja traumoja ja mielenterveysongelmat.
Rajat on näillekin pidettävä, mutta niitä on sovellettava pikku hiljaa ja siinä sitä ymmärrystä vaaditaan muiltakin.
Eikä kukaan meistä onneksi ole täydellinen vai onko täällä joku?
Koulu ymmärtää aika pitkälle se on tosi. Omalle sijaislapsellemme olen sanonut, ettei poika voi koko elämäänsä ratsastaa vaikeilla alkuvuosilla (hän nimittäin mielellään vetoaa niihin, terapiaa saa myös ja homma menossa hyvään suuntaan). Kotona yritetään ymmärtää kyllä, tuetaan , rohkaistaan ja rakastetaan. Maailma vaan ei ole mikään suuri terapiahuone vaan palaute "sekoilusta" tulee yleensä viimeistään toisilta lapsilta. Hankala homma, ensimmäisten ikävuosien vaikutus on todella suuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
*tilannetaju, ei tilannetajuttomuutta! Aah autocorrect... #12
Vierailija kirjoitti:
Sijaislapsi tai ei, järkevänä ihmisenä ymmärrät varmasti että lapsesi käytös voi olla hyvin häiritsevää ja epäkunnioittavaa muita ihmisiä kohtaan. Sellaisena se vastaanotetaan kuten muidenkin vastaava käytös koska tausta ei ole tiedossa, eikä kaikkea voi aina saada anteeksi sillä erityislapsi yms. statuksellakaan. Toivottavasti nyt kuitenkin yrität saada tolkkua sen lapsen käytökseen ja opastat miten käyttäydytään.
Just näitä ap tarkoitti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ympäristö ei saa osoittaa, että ei hyväksy huonoa käytöstä? Ei huostaanotto tarkoita sitä, että lapsella on oikeus tuhota muiden elämä tai pilata muiden päivä.
Lapsi tulee kuitenkin kasvamaan yhteisössä, jossa on säännöt. Ei hänen kohdallaan voi tehdä poikkeusta siksi, että hän on sijoitettu. Tai sitten tuollaisissa lapsissa pitäisi olla joku merkki, josta muutkin tajuavat, että lapsesta ei ole käyttäytymään kuin muut.
Joi mutta mitä sinä sitä sijaisäitiä syyllistäen katsot! Parhaansa hän yrittää.
Sijaisäidit tekevät valtavan hienoa työtä, joten älä sinä ala heitä arvotelemaan!
Valtavan hienoa työtä joo, sijaislapsi riehuu ja riekkuu ja sijaisäiti katsoo paheksuen niitä, jotka pudistavat päätään.
Lapselle pitää opettaa, että hän on arvokas, vaikka tekonsa olisi väärä. Niin tehdään ydinperheen lapsille, miksi ei myös sijaislapsille?
Voi KYYNEL! Että sinä tulet tänne ensinnäkin valittamaan ja mietit ihan oikeasti mitä toiset sinusta nyt ajattelevat!
Sijaisäitinä itsekin ollut
Tiedän tunteen. Kasvatamme mieheni kanssa kahta sijaislasta ja ensimmäinen vuosi oli meilläkin tuollaista. Etenkin pienempi alle kouluikäinen sai julkisilla paikoilla raivokohtauksia yma. Nyt kun 4 vuotta ovat asuneet meillä, niin kummallakaan ei ole minkäänlaisia käytöshäiriöitä ja voin todella sanoa olevani heistä ylpeä. Rakastan heitä aidosti ja uskon että tämän vuoksi mieheni kanssa olemme onnistuneet tässä sijaisvanhemmuudessa niin hyvin. Ei kukaan tuntematon erota ulospäin kuka meillä on biologinen lapsi ja kuka sijaislapsi. Oikein paljon tsemppiä ja sisua teille. Jaksaminen palkitaan :)
Itse ongelmalapsena ja monessa sijaisperheessä olleena voin sanoa vain, että puhu sijaislapsellesi rohkaisevasti, kannusta, kerro että sinulle voi tulla puhumaan koska tahansa. Ne merkitsevät lapselle loppujen lopuksi enemmän kuin ventovieraiden katseet. Ja jos lapsi kysyy jotain niistä ilkeistä katseista, älä syyllistä häntä tai missään nimessä sano, että ne johtuvat hänen käytöksestään, vaan selitä asia mahdollisimman ymmärtäväisesti, sitä tehdessäsi yritä asettua lapsen asemaan.