Lue keskustelun säännöt.
Liikun sijaislapsen kanssa, joka taustastaan johtuen ei aina käyttäydy mallikelpoisesti
24.04.2017 |
Toivon, että minuun ja lapseen ei kohdistettaisi murhaavia katseita julkisilla paikoilla.
Parhaani yritän, että tästä lapsesta saadaan rakkautta antava ja sitä vastaanottava ihminen. Sitä työtä auttaisi ystävällinen katse hankalassa tilanteessa tai ihan vain tilanteen huomiotta jättäminen.
Muistakaa, että jokainen ikähaarukaltaan pirtaan sopiva ei ole lapsen äiti eikä huono kasvattaja. En koskaan voisi sanoa lapsen kuullen, että tämä on sijaislapsi ja en ole hänen äitinsä. Eli vaikutelmaksi jää, että olen äiti.
Ja vaikka olisinkin, niin ei muuta asiaa. Näitä palstoja ei pitäisi lukea, koska vaikutelmaksi jää täydellinen suvaitsemattomuus.
Toivon, että tämän lukee sellainenkin, joka valittaa "rääkyvistä kakaroista" ja on valmis manaamaan alimpaan helvettiin heidän vanhempansa (eli minut, joka tämän lapsen kanssa olen)
Kommentit (34)
Se on sinun valintasi. Ota lapselle hoitaja, kun käyt asioilla, jos noin häpeät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sijaisvanhemmaksi alkaville järjestetä koulutusta ja testatata kyvyt. Esim. kai se nyt kartoitetaan, kestääkö ihmisen psyyke tilanteen tuomat haasteet. Yhteiskunta kun on tosi suvaitsematon muutenkin, saati sitten kun nämä hermorauniot ihmiset vielä saavat jonkun aiheen tuijottaa tai kommentoida. Kun kilttejä lapsiakaan ei saisi missään näkyä, vauvoja ei saisi imettää yleisillä paikoilla jne, niin johan jonkinlainen huono käytös on jo jättimäinen nou nou. Eiköhän vain kannata kasvattaa omaa nahkaansa ja jatkaa siinä, minkä tietää olevan hyvän asian puolella.
Heh, voi rakas ystävä kun ei ne koulutukset tee kenestäkään hyvää vanhempaa. Ne antaa hyviä eväitä ja erilaisia näkökulmia asioihin, mutta ei opettajan koulutuskaan tee kaikista hyvää opettajaa. Lisäksi sinun on varmaan vaikea ulkopuolisena ymmärtää, kuinka rikkinäisiä moni huostaanotettu lapsi on. Oikeastaan kaikki. Voi kestää monta vuotta ennen kuin heistä saadaan kasvatettua "mallikansalaisia". Minulla tosiaan on biologisia lapsia ja sijoitettuja lapsia ja voin sanoa, että aivan eri asia kasvattaa biologista lasta kuin sellaista lasta joka on lapsuutensa aikana nähnyt ja kokenut asioita, mitä ei moni aikuinenkaan kestäisi. Ne asiat jättävät syviä haavoja ja traumoja. T: 20
Itse näkisin sen myös niin, että lasten on hyväkin nähdä millaista käytöstä ei pidetä hyvänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sijaisvanhemmaksi alkaville järjestetä koulutusta ja testatata kyvyt. Esim. kai se nyt kartoitetaan, kestääkö ihmisen psyyke tilanteen tuomat haasteet. Yhteiskunta kun on tosi suvaitsematon muutenkin, saati sitten kun nämä hermorauniot ihmiset vielä saavat jonkun aiheen tuijottaa tai kommentoida. Kun kilttejä lapsiakaan ei saisi missään näkyä, vauvoja ei saisi imettää yleisillä paikoilla jne, niin johan jonkinlainen huono käytös on jo jättimäinen nou nou. Eiköhän vain kannata kasvattaa omaa nahkaansa ja jatkaa siinä, minkä tietää olevan hyvän asian puolella.
Heh, voi rakas ystävä kun ei ne koulutukset tee kenestäkään hyvää vanhempaa. Ne antaa hyviä eväitä ja erilaisia näkökulmia asioihin, mutta ei opettajan koulutuskaan tee kaikista hyvää opettajaa. Lisäksi sinun on varmaan vaikea ulkopuolisena ymmärtää, kuinka rikkinäisiä moni huostaanotettu lapsi on. Oikeastaan kaikki. Voi kestää monta vuotta ennen kuin heistä saadaan kasvatettua "mallikansalaisia". Minulla tosiaan on biologisia lapsia ja sijoitettuja lapsia ja voin sanoa, että aivan eri asia kasvattaa biologista lasta kuin sellaista lasta joka on lapsuutensa aikana nähnyt ja kokenut asioita, mitä ei moni aikuinenkaan kestäisi. Ne asiat jättävät syviä haavoja ja traumoja. T: 20
Ajattelin vain, että sijaisvanhemmaksi pääsisivät vain psyykeltä vahvat ihmiset. Kun sitä yleistä ilmapiiriä vain ei voi muuttaa. Eli aina on ihmisiä, jotka ei tykkää lapsista, koirista saati sitten haastavimmista sellaisista. Eli ap miettii, miksi ihmiset eivät suvaitse, sen sijaan, että keskittyisi vain siihen hyvään työhön, mihin on ryhtynyt, eli olla turvallinen, välittävä aikuinen sille sijaislapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti näissä on myös väärintulkitsemisia ja väärinkäsityksiä.
Esim. olen lukenut useita kertoja valituksia siitä, että kun vammaisen pysäköintiluvan omaava on parkkeerannut vammaispaikalle, ohikulkija on katsonut pitkään tai jopa kysäissyt, pysäköitkö varmasti ihan oikealle paikalle. Ja nää parkkeerajat (joilla siis on lupa) ovat verisesti loukkaantuneet. Useinmiten kuitenkin huomauttelija on vain tarkoittanut hyvää, eli on halunnut varmistaa, ettei kukaan käytä vammaispaikkaa väärin siten, että paikka on varattu kun sille olisi käyttöä - lupa kun ei näy ohikulkijalle ennen kuin sitä katsoo suoraan tuulilasin läpi.
Erityislapset, sijaislapset tai huostaanotetut eivät näytä ulkopuolisen silmiin sen kummallisemmilta kuin muutkaan lapset. Todennäköisesti katsoisin pahasti, saattaisin jopa huomauttaa ääneen lapselle tai hänen kanssaan olevalle aikuiselle, mikäli lapsi hajottaa kadulle lasipullon tai repii minun kassiani/taskuani seistessäni bussipysäkillä. Tällöin toivoisin sen mukana olevan aikuisen sanovan muutaman pahoittelevan sanan eikä tiuskaisevan minulle jotain ilkeää, niin kuin on käynyt.
Yllättävän moni ihminen on kokenut elämässään erilaisia kamaluuksia, toiset pahempia kuin toiset. Kuitenkaan "syyttömien" ohikulkijoiden ei tarvitse kärsiä muiden pahoista teoista. Tavalliseen kiukutteluun/meteliin osaan kyllä suhtautua "anna olla" -mentaliteetilla, enhän voi tietää, onko toisella huono päivä, kamala päivä tai vaikka päänsärkyä ja ihan hirveä päivä kaikin tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Itse näkisin sen myös niin, että lasten on hyväkin nähdä millaista käytöstä ei pidetä hyvänä.
Olen samaa mieltä. Yhteiskunnassa on säännöt, elämässä tulee olla käytöstavat ja huonosta käytöksestä tulee seuraamuksia. Joskus se seuraamus on ikävä katse, joskus päin naamaa sanominen jne. Ei siitä mitään tule, jos kukaan ei opasta tai näytä, mikä on väärin.
Aloittajaa vissiin hävettää, siltä kuulostaa ja hän haluaa korostaa, ettei ole itse alkuperäinen syyllinen lapsen käytökseen. Mutta näin se nyt vaan menee, ettei muut siedä mitään sikailua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse näkisin sen myös niin, että lasten on hyväkin nähdä millaista käytöstä ei pidetä hyvänä.
Jos tarkoitat vihaista mulkaisua jonka on tarkoitus hiljentää huonosti käyttäytyvä lapsi, se ei toimi sijoitettujen lasten kohdalla. Nämä lapset eivät välttämättä muunlaisia katseita ole saaneetkaan kotona ennen sijoitusta, kuin paheksuvia ja halveksuvia.
Ymmärrän kyllä että tätä on ns.normaalin ihmisen vaikea ymmärtää, jos on omassa kotona saanut enemmän niitä hyviä kuin pahoja katseita. Sitten kun ne suhteet kääntyy ympäri, että lapsi tottuu siihen että hän saa enemmän niitä väheksyviä, sillä mulkoilulla ei ole enää mitään merkitystä. Kuvittele, että et olisi itse ikinä nähnyt rakkautta sinua hoitavan aikuisen silmissä. Häpeällä kasvattaminen ei vaan enää siinä pisteessä toimi.
Ulkopuolisten on ihan turha pyöritellä siinä silmiään kun sijaisvanhemmat yrittää korjata niitä vaurioita mitä laiminlyönti ja kaltoinkohtelu on aiheuttanut. Kuri ei täytä sitä tyhjiötä minkä rakkauden puute on jättänyt. Nämä lapset on niin hukassa ja vaille jääneitä, että ensimmäisenä he tarvitsevat hyväksyntää, rakkautta ja kärsivällisyyttä, mikä lopulta auttaa korjaamaan myös lapsen sisäistä kykyä hallita kiukkua ja raivoa.
Sijaisvanhemmat, sosiaalityöntekijät, terapeutit kaikki tekevät tosi tärkeää työtä.
Ystävällisin terveisin lastensuojelun sosiaalityöntekijä
Mä olen ollut perhekodissa töissä ja menin kauppaan tenavien kanssa. Jotain ne pelleili ja huomautin siitä, niin kaupantäti siihen "me kyl ymmärretään ku tiedetään et ne on sielyä". Lapset vieressä nii me ollaan tämmösiä. Mulla meinas sydän särkyä, siinä oli leima lyöty jo valmiiksi ja syvään.
Teet arvokasta työtä, lapsi oppii harjoittelemalla niit tilanteita. Ja hävetkää aikuiset, siel voi olla semmosta taustalla että olisitte ite saman kokeneena mullan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset katsovat ja arvostelevat. Ihmiset saavat myös katsella ja arvostella. Mutta sinähän olet se, joka antaa niille katseille ja arvosteluille voiman. Jos olet varma siitä, että olet tehnyt parhaasi tähän asti, niin miksipä ne arvostelut sitten itseä haittaisi. Jatka samaan malliin ja elämä hymyilee.
No kyllähän se nyt antaa lapselle ihan väärän signaalin, jos huonoon käytökseen hymyillään ja hymähdellään. Ihan yhtä väärin tuo olisi, kuin sekin, että lasta on aina katsottu pahalla katseella. Huonosta käytöksestä ei tule palkita, eikä siitä seuraa hyvää. Niin se nyt vaan menee ja niin sen pitääkin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi apua, että mua taas niin ärsyttää ja suoraan sanottuna ÄLLÖTTÄÄ nämä vastaukset tässä ketjussa. Ihmiset ihan uhallaankin haluaa olla ymmärtämättä voimakkaasti ongelmaista lasta, ja vielä kehtaavat esittää ja sössöttää tekevänsä sen muka lapsen parhaaksi. Just nämä " no kyllähän se väärän viestin antaa, jos vain hymyilee lässyti lässyti".
Mitä jos joskus miettisitte, oletteko käytöksellänne ratkaisemassa oikeaa ongelmaa? Onko todella niin, että ap:n kuvaileman kaltaisen lapsen ongelma on se, että hän EI TIEDÄ miten pitäisi käyttäytyä, ja teidän todella täytyy viestiä tuollaiselle lapselle että hän käyttäytyy huonosti? Oletteko varma, että viestinne todella menee (pienelle) lapselle oikein perille, eikä vain vahvista lapsen jo valmista oikeaa ongelmaa, eli huonoa itsetuntoa ja arvottomuuden kokemusta ( + tässä tietysti taustalla kaikki se muu hirveys, mitä tuollainen lapsi on joutunut kokemaan).
Kiinnostaako teitä edes? Niinpä, ei. ELi miettikääpä sitten tovi ihan itseksenne millaisia ihmisiä te OIKEASTI olette, vaikka kuinka siinä tekopyhästi yritätte esittää olevanne niin helvetin moraalisia ihmisiä, jotka niin ovat tekevinään "oikein."
Toinen asia on vielä se, että teillä ei ole mitään kapasiteettia arvioida miten joku toinen aikuinen käsittelee teille tuntematonta lasta. Kas kun jos lapsella on just neurologisia ongelmia tai ap:n kuvailemaa ongelmaa, sellaiset tavalliseen lapseen tehoavat komentelut sun muut ei välttämättä tehoa ollenkaan, vaan ainoastaan pahentavat tilannetta ja lietsovat lapsen entistä pahempaan tilaan. Ihan hirveän usein se aikuinen on kokemuksen ja yrityksen ja erehdyksen kautta oppineet miten vaikeista tilanteista selviää lapsen kanssa kaikkein parhaiten ja rakentavimmin ja siten, että lapsi pikkuhiljaa oppii paremmin hallitsemaan omaa toimintaansa. Kyllä se sosiaalinen paine kuitenkin usein ajaa ainakin ihan tavallisen vanhemman juuri vetämään sitä "kasvatusteatteria" ulospäin, että saisi viestittyä ympäristölle, että kyllä: huomaan että lapseni käyttäytyy poikkeavasti, ja katsokaa nyt, tässä minä kasvatan minkä kerkeän juuri kuten te kuvittelette olevan oikein ja tehokasta. ONneksi itse aika nopeasti aikanaan oman e-lapseni kanssa tajusin tilanteen ja lopetin tuon teatterin, ja aloin toimia kuten tiesin lapseni kanssa parhaiten toimivan, vaikka se ulospäin näytti juuri siltä, että lasta ei kasvateta, ja siksi se on sellainen kuin on.
JOka tapauksessa, erittäin paljon voimia ja rakkautta ap:lle, ihanaa että jaksat ja haluat auttaa noinkin vaikeaa lasta kohti parempaa tulevaisuutta.
Eikö sijaisvanhemmaksi alkaville järjestetä koulutusta ja testatata kyvyt. Esim. kai se nyt kartoitetaan, kestääkö ihmisen psyyke tilanteen tuomat haasteet. Yhteiskunta kun on tosi suvaitsematon muutenkin, saati sitten kun nämä hermorauniot ihmiset vielä saavat jonkun aiheen tuijottaa tai kommentoida. Kun kilttejä lapsiakaan ei saisi missään näkyä, vauvoja ei saisi imettää yleisillä paikoilla jne, niin johan jonkinlainen huono käytös on jo jättimäinen nou nou. Eiköhän vain kannata kasvattaa omaa nahkaansa ja jatkaa siinä, minkä tietää olevan hyvän asian puolella.