Lue keskustelun säännöt.
Haluan kaaosta elämääni. Diagnosoi minut, kiitos.
24.04.2017 |
Lähdin pitkäaikaisesta näennäisen hyvästä suhteesta, laitoin koko elämän uusiksi. Nyt harrastanut pätkäsuhteita joista tullut henkisesti ja fyysisesti paha olo. Jätin viimeisimmän säädön jokin aika sitten, ahdisteli pitkään viestein ja aneli takaisin. En ottanut. Nyt on lopettanut ja uskon että hänellä on uusi kierroksessa. Nyt sitten haluankin hänet takaisin, lähinnä kaipaan seksiä ja ns. koukuttavaa vaarantunnetta mikä hänessä oli. Jatkuva kaaos, kontrollointi ja pahoinpitely pitivät minut tässä maailmassa, ikään kuin tunsin edes jotain. Nyt on vain tyhjää.
Velvollisuuksien hoitaminen on vaikeaa, makaan vain kotona. Olen eristäytynyt. Elämällä ei tunnu olevan suuntaa.. Päihteitä en onneksi käytä. Ikää on yli 30 v., ja olen nainen, jos sillä on merkitystä. Mikä minua vaivaa :(
Kommentit (21)
Kaksuuntanen jos syviä masennuskausia välissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä kuulostaa toi sun toimintasi itsetuhoiselta. Kun olet päässyt näennäisesti "hyvään" olotilaan (seurustelet kivan miehen kanssa ja kaikki hyvin) niin "rankaiset" itseäsi vetämällä maton alta. Oletko masentunut? Koetko ettet ansaitse mitään hyvää? Näin on ainakin monella (ei kaikilla) jotka ovat väkivaltaisissa suhteissa. He ikään kuin lunastavat oikeuden elää ottamalla selkäsaunoja vastaan...
Kuulostat lamaannustilassasi masentuneelta. Ehkä juuri siihen reagoit ns. itsetuhoisesti? Oli niin tai näin niin käytöksesi on selkeää oireilua jostakin. Hakeutuisin juttelemaan vaikka yths:n tms kautta psykologille jos pääsisit avaamaan solmujasi.
Voi toki myös olla että elämässäsi on kriisi ja haet rajojasi tms ylilyönneillä. Joka tapauksessa tärkeintä olisi että selvität itsellesi kuka olet ja mitä haluat elämältä :) Terapia auttaa tässä mutta on myös paljon self help-opuksia jotka voivat auttaa sinua prosessissa.
No itsekin tiedät että tuollaisesta tulee paha olo. Onko ystäviä? Teetkö jotain työtä? Harrastato mitään? Oikeista ihmissuhteista kai saisi sisältöä elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinua mikään vaivaa. Olet vain tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Liian helppo elämä noin muuten, se on diagnoosini. Pystyy vellomaan oman itsen vatvonnassa häiriöttä. En siis varsinaista sairautta tuossa näe.
Juuri näin!
Jos yhteiskunnassa
A) Olisi pakko rakentaa oma talonsa
B) Siihen annettaisiin vielä rehellinen mahdollisuuskin
Ei olisi aikaa jäädä makoilemaan ja käyttämään yhteiskunnan resursseja turhuuksiin.
IMHO
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sun lapsuus ollut kaoottista? Vanhemmat käyttäneet alkoa/jotain? Eronneet, oletteko muuttaneet usein? Oliko trillä silloin "epävakaata", tasapainotonta, turvatonta elämää?
Kiitos vastauksista. Kirjoittaminen helpottaa oloa hieman. Psykologille tai muillekaan en kehtaa asiasta puhua :( Olisiko kenelläkään suosituksia kirjoista joista voisi saada apua. Nytkin taistelen etten laittaisi viimeisimmälle säädölle viestiä, enkä kyllä aio siis laittaa.. Tuntuu että tarvitsisin jonkin nollauksen, kännit tai riidan säädön kanssa joka päättyy huonosti:( Sitten voisin olla taas eristäytyneenä jonkin aikaa.. Ja kyllä, tiedän että en ole terve..
Lapsuuteni oli kai ihan hyvä ja perheessä ei alkoholismia tms. Ystäviä on pari, joihin en kylläkään jaksa oikein pitää yhteyttä. Työssä käyn opiskelun ohella, muuta en sitten jaksakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä nostan jos jollakin olisi vaikka noita kirjavinkkejä tms :/ -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin uutta jännistä etsimään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen samanlainen nainen:/ Mietin miksi teen itselleni näin, mutta kaaoottiset tunteet pitävät minut elävien kirjoissa. Välillä on ollut normaaleja, tasaisia kausia, mutta ne kestävät vaan tietyn aikaa. En osaa olla.
Minulla lapsuudessa isoja traumoja ja tiedän itsekin, että kipu ja kaaos on mulle tutumpi tila, johon aina lopulta hakeudun.
Vierailija kirjoitti:
Lähdin pitkäaikaisesta näennäisen hyvästä suhteesta, laitoin koko elämän uusiksi. Nyt harrastanut pätkäsuhteita joista tullut henkisesti ja fyysisesti paha olo. Jätin viimeisimmän säädön jokin aika sitten, ahdisteli pitkään viestein ja aneli takaisin. En ottanut. Nyt on lopettanut ja uskon että hänellä on uusi kierroksessa. Nyt sitten haluankin hänet takaisin, lähinnä kaipaan seksiä ja ns. koukuttavaa vaarantunnetta mikä hänessä oli. Jatkuva kaaos, kontrollointi ja pahoinpitely pitivät minut tässä maailmassa, ikään kuin tunsin edes jotain. Nyt on vain tyhjää.
Velvollisuuksien hoitaminen on vaikeaa, makaan vain kotona. Olen eristäytynyt. Elämällä ei tunnu olevan suuntaa.. Päihteitä en onneksi käytä. Ikää on yli 30 v., ja olen nainen, jos sillä on merkitystä. Mikä minua vaivaa :(
Sulla on aika selkeästi jokin hoitamaton trauma. Traumasta kärsivä tyypillisesti toistaa sen alunperin aiheuttanutta tilannetta eri muodoissa esimerkiksi ihmissuhteissaan. Voi olla, että tiedät traumasi aiheuttaneen tapahtuman tai sitten se on unohtuneena/torjuttuna varhaislapsuudessa.
Voi olla että onkin, parikin. Voiko traumasta toipua ilman terapiaa tai siitä puhumista jollekin? En haluaisi puhua asiasta kenenkään kanssa :( vaan yrittää toipua itse. Siksi esim. tuollainen self help kirjallisuus kiinnostaisi.
Viesti nr 16, olen pahoillani puolestasi:( ja toivon että sinäkin löydät apua. -ap
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että onkin, parikin. Voiko traumasta toipua ilman terapiaa tai siitä puhumista jollekin? En haluaisi puhua asiasta kenenkään kanssa :( vaan yrittää toipua itse. Siksi esim. tuollainen self help kirjallisuus kiinnostaisi.
Viesti nr 16, olen pahoillani puolestasi:( ja toivon että sinäkin löydät apua. -ap
Nopeiten traumaan saa apua ammattilaiselta. Itse olet jo yrittänyt ja yrität ratkaista sitä elämällä sen uudestaan ja uudestaan. Tämä on tyypillistä traumatisoituneelle, mutta ei auta vaan johtaa aina samaan lopputulokseen. Lisäksi jos kyseessä on väkivallan aiheuttama trauma tämä on vaarallista sinulle.
Juuri tuota pelkään koska tämä viimeinen säätöni hakkasi minut niin että menetin tajuntani ja kärsin päänsäryistä ym monta päivää. Tajusin että olisin voinut ehkä kuolla. Siksi pyrkiydyin hänestä eroon ja aion pysyäkin..
En vain kertakaikkiaan kestä ajatusta että puhuisin kenellekään, tai kertoisin asioistani tai näistä tapahtumista. Häpeän itseäni ja sitä millainen olen. Häpeän tätä keskusteluakin vaikka olen täällä anonyymi. Kiitos kaikille jotka olette vastanneet <3
-ap
Traumaa ei kyllä valitettavasti pysty hoitamaan itsekseen, vaan vaatii terapiaa. Itselleni siitä on ollut jonkin verran apua, mutta edelleen olen kaaoshakuinen ja ns. normaali tasainen arki lamauttaa minut aina jossain välissä, joten kartan parisuhdetta, koska se ei anna minulle tarpeeksi. Pärjään juuri sen aikaa, kun on haasteita ja tunnen raastavaa ikävää toista kohtaan. Sitten ei enää tunnu miltään ja on pakko aloittaa alusta.
Koita pysyä erossa väkivaltaisista miehistä, jännitystä piisaa ilman sitäkin. Minä jostain syystä vedän puoleeni miehiä, jotka haluavat kesyttää/kirjata/parantaa minut, mutta eihän siitä mitään tule. Muutama luonnevikainenkin tullut vastaan, mutta heidän kanssaan pitää pitää pää kylmänä, jos säätöä tahtoo jatkaa. Ja nimenomaan vain säätämiseen, ei suhteeseen!
Nro 16
Liian helppo elämä noin muuten, se on diagnoosini. Pystyy vellomaan oman itsen vatvonnassa häiriöttä. En siis varsinaista sairautta tuossa näe.