Uskotko että pahan ajatteleminen ja varsinkin ääneen puhuminen vahingoittaa sinua itseäsi lopulta jollain tavalla?
Jos esimerkiksi kiusaat tai puhut pahaa jostain ihmisestä tai juoruat vahingoittaen ihmisestä saatavaa kuvaa tms. myös netissä. En tarkoita nyt oikeudellista vastuuta kunnianloukkausjutussa, vaan että joku karma tai vastaava on oikeasti olemassa, ja että yhtälailla hyvä ja kannustava asenne muita kohtaan tulee itselle myös takaisin hyvänä?
Kommentit (35)
En tiedä karmasta mutta kyllä, pahan puhuminen ja ajatteleminen vahingoittaa sinua, tutkitusti. Vastaavasti hyvän ajatteleminen ja tekeminen suojaa sinua, tutkitusti. Vahvin "mielialalääke" on omassa ajattelussa, se vaatii masentuneella tietysti harjoitusta/tukea, mutta masentuneille ei suotta neuvota pitämään positiivisuuspäiväkirjaa (kirjataan joka päivä joku positiivinen asia) ja mm. auttamaan muita. Muiden auttamisella on tosiaan tutkitusti vahva tervehdyttävä vaikutus. Ja positiivisesti ajattelevat, jälleen tutkitusti, ovat muita terveempiä, elävät pitempään jne. Joku voi sitä karmaksikin kutsua, itse uskon aivokemiallisiin selityksiin.
En usko. En usko mihinkään "paha saa palkkansa ja hyvä voittaa aina"-ajatteluun. Pahoille ihmisille voi tapahtua hyviä asioita ja hyville ihmisille pahoja.
Uskon, että pahat ajatukset ja rumat puheet ainakin nostavat verenpainetta ja saavat ihmisen näkemään maailman pelottavana paikkana, jossa pitää koko ajan puolustautua. Myös uskon, että kauniit ajatukset näkyvät hyvinä tekoina, ja hyvät teot tekevät maailmasta paremman paikan.
Ajatuksia tulee ja menee. Se et niitä yrittää pakonomaisesti hallita vahingoittaa. Se kyl kannattaa miettiä miks toisista ajattelee pahaa jatkuvasti, mikä tarve sil on.
Vähän OT: Mulla oli viime viikolla työparina ihminen, joka on uusi työpaikallamme ja siinä töiden lomassa vähän tutustuttiin. Hän kehui itseään koko sen työvuoromme ajan. Kuinka on saanut joka työn jota hakenut, kuinka on kaikkien mielestä nykyiselle miehelleen kuin lottovoitto, kuinka oppi uudet työkuviot ennätysajassa jne. Aloin siinä miettiä, että vähän rasittava tyyppi, mutta itse asiassa valtavan hieno asenne! Itselläni on taipumusta kertoa omista epäonnistumisistani ja epävarmuuksistani vertaustukea etsien. Oikein huomasin tuon valtavan eron.
Uskon että jos ihmisellä on tarve ajatella tai puhua pahaa hänellä ei ole sisäistä rauhaa ja se on kuitenkin ainoa oikeasti tavoittelemisen arvoinen asia elämässä.
N57 kirjoitti:
Uskon, että pahat ajatukset ja rumat puheet ainakin nostavat verenpainetta ja saavat ihmisen näkemään maailman pelottavana paikkana, jossa pitää koko ajan puolustautua. Myös uskon, että kauniit ajatukset näkyvät hyvinä tekoina, ja hyvät teot tekevät maailmasta paremman paikan.
Onpa naivia, kun todennäköisemmin se, joka ajattelee pahaa on jo joutunut kokemaan maailman pahana paikkana, jossa täytyy puolustautua, ja se, joka ei joudu ajattelemaan pahaa muista on saanut kokea maailman hyvänä paikkana, jossa ei ole tarvetta puolustautua.
Vahingoittaahan se ihmisen omaa sisäistä maailmaa tai on seuraus omasta pahasta olosta. Onnellinen ihminen ei puhu jatkuvasti pahaa muista. Pahan puhuminen pilaa myös ihmisen kuvaa muiden silmissä. Haukkujaan ei luota kukaan, koska hän haukkuu myös sitä, jolle muita parjaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä karmasta mutta kyllä, pahan puhuminen ja ajatteleminen vahingoittaa sinua, tutkitusti. Vastaavasti hyvän ajatteleminen ja tekeminen suojaa sinua, tutkitusti. Vahvin "mielialalääke" on omassa ajattelussa, se vaatii masentuneella tietysti harjoitusta/tukea, mutta masentuneille ei suotta neuvota pitämään positiivisuuspäiväkirjaa (kirjataan joka päivä joku positiivinen asia) ja mm. auttamaan muita. Muiden auttamisella on tosiaan tutkitusti vahva tervehdyttävä vaikutus. Ja positiivisesti ajattelevat, jälleen tutkitusti, ovat muita terveempiä, elävät pitempään jne. Joku voi sitä karmaksikin kutsua, itse uskon aivokemiallisiin selityksiin.
Mua voitte siis tulla oikein urakalla auttamaan. Saatte hyvän mielen.
Vierailija kirjoitti:
Vahingoittaahan se ihmisen omaa sisäistä maailmaa tai on seuraus omasta pahasta olosta. Onnellinen ihminen ei puhu jatkuvasti pahaa muista. Pahan puhuminen pilaa myös ihmisen kuvaa muiden silmissä. Haukkujaan ei luota kukaan, koska hän haukkuu myös sitä, jolle muita parjaa.
Kyllä mä luotan muitakin haukkuviin ihmisiin, koska kukaan ei ole täydellinen.
Voin ajatella, että joku on idiootti toimintansa perusteella, mutta en lähtisi toivomaan toisille pahoja asioita. Siinä olen vähän samaa mieltä, että voi kääntyä itseä vastaan, kuin vanha kansa tarinoissaan opettaa.
Kyllä mä vähän uskon. Kun puhuu pahaa, mieli myrkyttyy ja oudolla tavalla vaatii lisää ja lisää negatiivisuutta, kunnes koko ajausmaailma on mustaa täynnä. Siitä on pakko olla seurauksia, jos ei "muuta" niin ettei voi olla onnellinen ja tyytyväinen. Työskentelen asiakaspalvelussa ja on tosi mielenkiintoista kohdata peruspositiivisia ja perusnegatiivisia ihmisiä ja huomata, että asenne luo heidän ympärilleen suorastaan konkreettisesti aistittavan kehän.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä vähän uskon. Kun puhuu pahaa, mieli myrkyttyy ja oudolla tavalla vaatii lisää ja lisää negatiivisuutta, kunnes koko ajausmaailma on mustaa täynnä. Siitä on pakko olla seurauksia, jos ei "muuta" niin ettei voi olla onnellinen ja tyytyväinen. Työskentelen asiakaspalvelussa ja on tosi mielenkiintoista kohdata peruspositiivisia ja perusnegatiivisia ihmisiä ja huomata, että asenne luo heidän ympärilleen suorastaan konkreettisesti aistittavan kehän.
Itse uskon myös näin, mutta mulla on tällainen epäsuosittu ja useimman torjuma ajatus taustalla, että ajatukset tietyllä tavalla materialisoituu jonnekin esim eri ulottuvuutteen, jota me emme näe eikä tiede ole pystynyt todistamaan, havainnoimaan.
Pahat, mustat ajatukset materialisoituu, tiivistyy ja suurenee mitä enemmän pahaa ajattelee, ja lopulta tämä paha energia on melkein kuin oma kokonaisuus, jolla on melkeinpä oma tahto ja se alkaa vaatia negatiivisuutta ja pahuutta...vähän niinkuin luonnonvoima, kun hurrikaani kasvaa tarpeeksi suureksi, se syö yhä enemmän ympäristöään itsensä sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä vähän uskon. Kun puhuu pahaa, mieli myrkyttyy ja oudolla tavalla vaatii lisää ja lisää negatiivisuutta, kunnes koko ajausmaailma on mustaa täynnä. Siitä on pakko olla seurauksia, jos ei "muuta" niin ettei voi olla onnellinen ja tyytyväinen. Työskentelen asiakaspalvelussa ja on tosi mielenkiintoista kohdata peruspositiivisia ja perusnegatiivisia ihmisiä ja huomata, että asenne luo heidän ympärilleen suorastaan konkreettisesti aistittavan kehän.
Itse uskon myös näin, mutta mulla on tällainen epäsuosittu ja useimman torjuma ajatus taustalla, että ajatukset tietyllä tavalla materialisoituu jonnekin esim eri ulottuvuutteen, jota me emme näe eikä tiede ole pystynyt todistamaan, havainnoimaan.
Pahat, mustat ajatukset materialisoituu, tiivistyy ja suurenee mitä enemmän pahaa ajattelee, ja lopulta tämä paha energia on melkein kuin oma kokonaisuus, jolla on melkeinpä oma tahto ja se alkaa vaatia negatiivisuutta ja pahuutta...vähän niinkuin luonnonvoima, kun hurrikaani kasvaa tarpeeksi suureksi, se syö yhä enemmän ympäristöään itsensä sisään.
Olen kokenut tämän muutaman ihmisen kohdalla, että se paha energia, jolle on annettu pikkusormi on vienyt koko käden.
Kyllä negatiivinen ja toisia vahingoittava asenne ja toiminta vaikuttaa omaan mieleen. Aivot tekevät sitä mihin ne totuttaa. Siten pahanpuhuja muuttaa omaa tapaansa katsoa maailmaan negatiiviseksi. Hän ei ehkä itse huomaa pikkuhiljaa tapahtuvaa muutosta. Mutta ympäristö alkaa pikkuhiljaa reagoida, suhtautuminen alkaa olla torjuvaa. Usein on myös niin, että ihminen hakeutuu omanlaistensa seuraan. Niinpä tämä negatiivinen ihminen ympäröi itsensä muilla negatiivisilla ihmisillä. Onhan tämäkin jonkinlaista karmaa.
Toisaalta uskon myös oikeampaankin karmaan eli paha saa palkkansa.
N_44 kirjoitti:
N57 kirjoitti:
Uskon, että pahat ajatukset ja rumat puheet ainakin nostavat verenpainetta ja saavat ihmisen näkemään maailman pelottavana paikkana, jossa pitää koko ajan puolustautua. Myös uskon, että kauniit ajatukset näkyvät hyvinä tekoina, ja hyvät teot tekevät maailmasta paremman paikan.
Onpa naivia, kun todennäköisemmin se, joka ajattelee pahaa on jo joutunut kokemaan maailman pahana paikkana, jossa täytyy puolustautua, ja se, joka ei joudu ajattelemaan pahaa muista on saanut kokea maailman hyvänä paikkana, jossa ei ole tarvetta puolustautua.
Tämä ei kyllä pidä ollenkaan paikkaansa. Itselläni oli kamala lapsuus ja koin useita vastoinkäymisiä elämässä, mutta terapian ja itseni työstämisen avulla olen saanut muutettua myös ajatusmaailmani myönteisemmäksi. Tietysti se vaati enemmän töitä kuin hyvistä lähtökohdista olevalla, mutta toisaalta huomaan ihan konkreettisesti, kuinka valtava ero on aiempaan: olen itsevarma ja luottavainen, fyysisesti hyvinvoiva ja energinen, ja saan usein kuulla, että minusta oikein huokuu sisäinen rauha. Siinä on ihan tarpeeksi kannustetta jatkaa samalla tiellä. :)
N_44 kirjoitti:
N57 kirjoitti:
Uskon, että pahat ajatukset ja rumat puheet ainakin nostavat verenpainetta ja saavat ihmisen näkemään maailman pelottavana paikkana, jossa pitää koko ajan puolustautua. Myös uskon, että kauniit ajatukset näkyvät hyvinä tekoina, ja hyvät teot tekevät maailmasta paremman paikan.
Onpa naivia, kun todennäköisemmin se, joka ajattelee pahaa on jo joutunut kokemaan maailman pahana paikkana, jossa täytyy puolustautua, ja se, joka ei joudu ajattelemaan pahaa muista on saanut kokea maailman hyvänä paikkana, jossa ei ole tarvetta puolustautua.
Asenteesta se on kiinni. Tunnen paljon ihmisiä jotka ovat kokeneet elämässään vaikeuta asioita, ei ole elämä ollut mitään ruusuilla tanssia, mutta silti ovat pystyneet säilyttämään positiivisen asenteen. Ei turhaan sanota että ehjimmät meistä on sirpaleista tehty. Jotkut taas näkevät kaiken negana ja kadehtivat muita minkä ehtivät.
Monesti näkee kuinka kyyniset ihmiset tuntevat suurta tarvetta haukkua rakkaudellisuutta ja armollisuutta naiiviksi. Ovat itse epäonnistuneet pitämään hengissä toivoaan ja haluavat lytätä heidät jotka edelleen uskovat ja toivovat.
Heidän henkilökohtainen totuutensa on vaarannettuna niin kauan kuin yksikin ihminen kieltäytyy katkeroitumasta ja olemasta kyyninen. Nämä ovat usein samoja ihmisiä, jotka perustelevat ilkeyttään sillä että auttavat hyväuskoisia hölmöjä karaisemalla ja koulimalla, tekemällä kovaksi. Äitini oli tällainen kun olin lapsi.
Kyynikot luulevat olevansa edellä kehityksessä ja ajattelevat että heidän valintansa on oikea, että kaikki lopulta päätyvät siihen mustaan liejuun makaamaan, josta ei pääse enää ylös. On muitakin vaihtoehtoja, vaikka juuri sinusta ei muuhun ole.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä negatiivinen ja toisia vahingoittava asenne ja toiminta vaikuttaa omaan mieleen. Aivot tekevät sitä mihin ne totuttaa. Siten pahanpuhuja muuttaa omaa tapaansa katsoa maailmaan negatiiviseksi. Hän ei ehkä itse huomaa pikkuhiljaa tapahtuvaa muutosta. Mutta ympäristö alkaa pikkuhiljaa reagoida, suhtautuminen alkaa olla torjuvaa. Usein on myös niin, että ihminen hakeutuu omanlaistensa seuraan. Niinpä tämä negatiivinen ihminen ympäröi itsensä muilla negatiivisilla ihmisillä. Onhan tämäkin jonkinlaista karmaa.
Toisaalta uskon myös oikeampaankin karmaan eli paha saa palkkansa.
Vanha cherokee-intiaani kertoi eräänä iltana lapsenlapselleen ihmisten sisällä tapahtuvasta taistelusta. Hän sanoi: ”Poikani, meidän kaikkien sisällä taistelee kaksi ’sutta’.”
”Toinen on Paha. Se on kiukku, kateus, mustasukkaisuus, suru, katumus, ahneus, ylimielisyys, itsesääli, syyllisyys, inho, alemmuudentunne, valheet, väärä ylpeys, ylemmyydentunne ja ego.”
”Toinen on Hyvä. Se on ilo, rauha, toivo, tyyneys, nöyryys, lempeys, hyvänsuopuus, empatia, anteliaisuus, totuus, myötätunto ja usko.”
Lapsenlapsi ajatteli asiaa hetken ja kysyi sitten isoisältään:
”Kumpi susi voittaa?”
Vanha cherokee vastasi yksinkertaisesti:
”Se, jota ruokit.”
En usko, koska se, että mulla on tarve puhua pahaa jostakusta jo tarkoittaa, että mun karmaani tai hyvääni on loukattu. Eikä mulle siitä mitään pahaa ole tullutkaan.