Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pysyisitkö ystävänä miehelle, johon olet ihastunut, mutta joka ei ole kiinnostunut sinusta?
21.04.2017 |
Eli jos olet naisena ihastunut tai rakastunut mieheen, mutta mies sanoo suoraan, ettei ole kiinnostunut sinusta romanttisessa mielessä, mutta voisi/haluaisi pysyä puhtaasti ystävänä, niin suostuisitko vai olisiko sinusta parempi, ettette ole tekemisissä?
Miksi?
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jäisi ystäväksi, liian satuttavaa.
Lisää vastauksia!
Te jotka ette pysyisi, johtuuko se nimenomaan pelosta, että mies löytäisi jonkun toisen vai muuten vaan olisi liian satuttavaa? Miksi se olisi liian satuttavaa muuten?
Mitä se ystävyys tarkotitaa?
Pysyisin ystävällismielisenä, enkä katkaisisi välejä, mutta samalla pysyttelisin välimatkan päässä enkä tapaisi kuin pakkotilanteissa kunnes omat tunteet olisivat rauhoittuneet. Muu olisi itsensä kiusaamista.
Kannaattaahan se kai olla siellä varalla jos sattuu lopulta saamaan sen itselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisää vastauksia!
Te jotka ette pysyisi, johtuuko se nimenomaan pelosta, että mies löytäisi jonkun toisen vai muuten vaan olisi liian satuttavaa? Miksi se olisi liian satuttavaa muuten?
No tietenkin siksi, että siinä koko ajan kaipaisi jotain, mitä ei voi saada.
Vierailija kirjoitti:
Lisää vastauksia!
Te jotka ette pysyisi, johtuuko se nimenomaan pelosta, että mies löytäisi jonkun toisen vai muuten vaan olisi liian satuttavaa? Miksi se olisi liian satuttavaa muuten?
Olisi satuttavaa luultavasti myös oman käytökseni vuoksi: kuolaisin, inkkuisin, rakastelisin silmillä ja mies pakoilisi, välttelisi, keksisi valkoisia valheita miksi ei (lähde kahville, istu viereeni, jää saunailtaan...). Riippuu ihastuksesi tasosta - pystytkö käyttäytymään neutraalisti eli kaverina? Ahdisteletko miestä? Eli se loputon vihjailu, että olisin tässä..... otettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en jäisi ystäväksi. En voisi olla vain ystävä. Alkaisin vain haaveilla turhaan enemmästä ja sitten pettyisin ja sydän särkyidi. Parempi vaan ottaa sitten välimatkaa ja unohtaa. Muutenkin tulen paremmin naisten kanssa juttuun. Ei ole miehiä ystävinä paitsi jos on kaveriporukassa mukana isommalla porukalla. Ei ole mitään että tapaisin kahdestaan jotain miestä ystävänä.
Kuulumisia voisin kyllä vaihtaa sitten kun tunteet ovat menneet.
Vierailija kirjoitti:
Lisää vastauksia!
Te jotka ette pysyisi, johtuuko se nimenomaan pelosta, että mies löytäisi jonkun toisen vai muuten vaan olisi liian satuttavaa? Miksi se olisi liian satuttavaa muuten?
En voi olla vain ystävä jos haluan jotain muutakin. Turhaa itsensä kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka ilmeisesti kysymys oli suunnattu ilm. lähtökohtaisesti naisille, niin vastaanpa siitä huolimatta miehenä, olen iloinen, että olen voinut olla ja pysyä ystävinä naisten kanssa, joihin olen aiemmin saattanut ihastua tai jopa rakastua. - Joskus kun aikaa on edennyt niin olen ollut jopa iloisempi ja tyytyväisempi siihen, ettei suhteemme ole edennyt esimerkiksi parisuhteeksi. - Ja toki joidenkin kohdalla olen saattanut ihmetellä, että mitä he oikein saavat kumppaniltaan tai mikä saa heidät pysymään yhdessä, mutta itseppähän ovat kumppaninsa valinneet; ei minulla ole tarvetta haastaa heidän kumppaneitaan.
Miksei?
Ihastuminen on ok, ei kaikista tule pari.
Minua imartelisi miehen ihastuminen, oleellista olisi miten tuossa molemmat osapuolet pystyy sitten kertomisen jälkeen jatkaa ystävinä, koska sen ihastuneen täytyy samantien jättäytyä sinne friend zonelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysyisin, jos kyseessä olisi oikeasti tärkeä ystävä, koska sellaiseen ystävyyteen sopivia ihmisiä tapaan niin harvoin että arvostan jokaista sellaista kohtaamista todella paljon. Mutta pyrkimyksenä olisi tutustumisen myötä saada ne ihastumisen tunteet haihtumaan. Yleensä tämä on minulla onnistunut nimenomaan tutustumalla toiseen paremmin. En edes oikeastaan usko yksipuoliseen rakkauteen - uskon että niissä tilanteissa jompi kumpi on vain käsittänyt toisen olevan toisenlainen kuin tämä oikeasti on. Tunteet sitten haihtuvat kun se väärinkäsitys korjaantuu. Tai jos väärinkäsitys on ei-ihastuneella osapuolella, niin hänkin ihastuu kun oppii tuntemaan sen toisen. :)
Joskus voi käydä niin, että jos ei saa tunteilleen vastakaikua, niin omakin ihastuminen tai rakastuminen alkaa vaimentua. Riippuu siis, miltä tilanne alkaisi tuntua.
Jos käy noin ja sen lisäksi olisimme vahvasti samalla aaltopituudella ja meitä yhdistäisi jokin tärkeä asia, voisin pysyä ystävänä, eli jatkaa ihmissuhdetta.
Pitäisi kyllä olla ehdottoman varma, että omalta puolelta asia on loppuunkäsitelty siltä varalta, jos mies löytääkin toisen naisen. Täytyisi siis tehdä selväksi itselleen, että on itse tehnyt tietoisen valinnan jäädä ystäväksi ja täytyy olla henkisesti valmis kestämään tilanteessa mahdollisesti tapahtuvat muutokset.
Turvallisin vaihtoehto on, että ei jatka ihmissuhdetta ystävänäkään. Ystävyyden jatkaminen, jos omista tunteista on vähänkään jäljellä, edellyttää varmaan poikkeuksellista kypsyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa, että torjutuksi tuleminen on aika samanlaista miehille ja naisille. Minä en tuossa tilanteessa oikein pysty ystävyyteen, mutta ystävällisyyteen nyt kuitenkin.
En pystynyt. Olisihan se ollut jaloa ja kypsää. En vain pystynyt. Kerroin ihastuksellesi. Hän olisi halunnut olla edelleen ystävä.
Tavallaan kaipaan häntä edelleen.
Pelkäsin, että olisi jäänyt häneen henkisesti roikkumaan enkä olisi osannut edetä omassa elämässäni....en kokenut olevani niin kypsä ja vahva, että olisin pystynyt olemaan ystävä, koska itse koien että ihastun.
Se ihminen oli tärkeä. Ehkä joskus törmään ja moikkaan.
Olen tiennyt, että toivon miehen joka haluaa ja uskaltaa sitoutua minuun ja minä häneen ja perustaa perheen yhdessä. Sellaista en sen ihastuksen kanssa olisi saanut. Olisin toki saanut jatkaa omaa ihastumista ilman vastakaikua. Irrottautuminen tunteista siinä tilanteessa olisi ollut turhan kova haaste. Nyt jälkeenpäin näen, että ehkä olisin voinut jäädä ystäväksi.... toisaalta polkisin ehkä siinä paikallani edelleen, jos en olisi uskaltanut mennä eteenpäin. Silloin niillä eväillä en jäänyt ystäväksi.
Kyllä olen pysynyt ystävänä, vaikka olen edelleen umpirakastunut ja mies ei. Oma tunteeni kehittyi pikkuhiljaa, ensin oltiin siis vuosikaudet vain kavereita. Asutaan kuitenkin satojen kilometrien päässä toisistamme, joten erittäin harvoin nähdään. Mutta kun nähdään, ollaan ystäviä niin kuin ennenkin.
Olisin ikionnellinen, jos mies haluaisi olla edes ystävä, mutta kun ei. Kyllä minulle riittäisi, että saisin silloin tällöin nähdä häntä ja jutella hänen kanssaan.
Miksi sitten yritätte satuttaa miestä jonka laitatte friendzonelle? Vai luuletteko ettei miestä voi sattua?
Itselle kävi toisinpäin, mies kaveri on ollut ihastuneena minuun mutta kavereina ollaan pysytty
Alue: Aihe vapaa
En tiedä... Saattaisi myöhemmin tehdä kipeää, jos olisin edelleen ihastunut ja mies löytäisi itselleen jonkun toisen.