Alkaako suhteeseen joka tuomitaan koko loppuelämän ajan?

On hyviä syitä ja on huonoja syitä hylätä henkilö tämän aloittaessa suhteen jonkun kanssa. Eli ei voi vastata ellei tiedä enemmän.

Onko kyseessä lapsettomuushoitoja tekevä lääkäri ja hänen umpihullu potilaansa, joka kirjoittelee palstalle?

Jos ei, niin voin vastata: En alkaisi.

Nope - en alkaisi. Emme elä umpiossa tai kuplassa vaan vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa joka päivä.

Eli kyseessä on joku sinun sukulainen, opettaja, valmentaja, lääkäri, tai joku alaikäinen. Miksi muuten ei hyväksyttäisi koskaan?

Tai sitten olet joku perheenrikkoja joka havittelee siskon miestä. Tai homo/lesbo joka elää varsin kapeakatseisessa paikassa.

Sitten täytyy miettiä että mitäs sitten jos sen uuden kullan kanssa meneekin poikki. Kun ei ole enää yhtään ketään, niin kestääkö sitä yksinäisyyttä?

Suhdetta ei kukaan hyväksy, jos siinä on jotain vikaa. Jos ei ole mitään vikaa, joku hyväksyjä löytyy aina. Ja ei, en ryhtyisi suhteeseen lapsen, eläimen tai muuten oikeasti suostumustaan antamaan ja arvioimaan kykenemättömän kanssa, en myöskään väkivaltaisen tai vaarallisen ihmisen kanssa.

Se on omavalinta, jos tiedät että siitä saattaa seurata ongelmia myöhemmin ja mahdollisesti ehkä jopa koko loppuelämän ajan niin melko varmasti en ryhtyisi sellaiseen.

Kaikilla valinnoilla on väliä mitä teemme, joskus emme vaan tule ajatelleeksi niiden kauaskantoisia vaikutuksia.

Rakkaus on voimakas tunne, fiilis että siinä on jotain niin oikeaa, se ei aina Tai aika harvoin perustuu mihinkään järkevyyteen.

Esim: jos seurustelee ja hankkii esim lapsia joidenkin tietynlaisten kanssa voi olla että jos se suhde menee myöhemmin poikki niin kukaan ei halua alkaa suhteeseen ko. Henkilön kanssa koska historia on se mitä se on. Näin se vaan on.